Työpäivänä

Kertokoon kuvat tänään enemmän kuin sanat. Alkukesän mukava työpäivä kuvina.

Kivaa viikonloppua teille <3



Se on täällä...

... ja sitä kutsutaan kesäksi!

Miinaa ja Manua lainatakseni "mikä iankaikkinen onni ja riemu", kesä on tullut.

Lapsilla alkaa loma kahden päivän päästä ja minulla on tämän lukuvuoden osalta päiväkoti/koulu-kuskaamiset ohi. Taidan ostaa itselleni kukkia kiitokseksi uurastuksesta. Niin tosiaan, miksi kukaan ei muista äitejä kun koulut ja päiväkodit loppuu. Vuoteen on sisältynyt paljon muistamista, kuravaatteita, pastillirahoja, aamukiukkuja, pommiin nukkumista, kaverisynttäreitä, vanhempainiltoja ja tapahtumia, varavaatteita ja aina myöhässä palautettavia lomakkeita.

Minä ajattelin olla itseohjautuva eli muistaa ja palkita itse itseäni, kuka muukaan sen tekisi?

Ja koska on kesä, täytyy kirjastosta hakea kevyttä kesälukemista. No tietysti joku ihmettelee miksi joukossa on myös joulukirja. Yritäpä itse etsiä joulukirjaa kirjastosa marraskuussa, ei onnistu. Ja eikös laulussa sanota, että "oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen". Minulla on.

Puistossa kävimme Pekon kanssa. Mukana tietysti tuo uskollinen ystäväni, termosmuki täynnä maitokahvia. Ja lukemista kesäkassissa.



Pieni poika, iso jano.

Puisto-zumban seuraaminen oli niin mielenkiintoista että pelaaminenkin täytyi keskeyttää.

Ja sitten asiasta tärkeimpään eli rannalle. Minä pysyttelin viltillä, mutta Sampo heitti talviturkin ja Pekko taisi jättää vain villasukat järveen.

Tästä se jatkuu, ihana kesä!

Miiu

Viikonloppuna

Lähdin poikien kanssa viettämään viikonloppua lapsuuden maisemiin ja vanhempieni hoteisiin. Yhdeksi tavoitteeksi otin auton pesun ja se tulikin tehtyä. Kyllä kelpaa taas puhtaalla autolla cruisailla. Lauantai-iltaa vietettiin porukalla kun siskon perhe tuli myös grillailemaan. Lapset leikkivät vesi-ilmapalloilla ja kirmailivat kuin laitumelle päästetyt vasikat. Aikuiset keskittyivät muuhun nautiskeluun.

Siskon houkuttelin terassiretkelle ja niin tuli tämän vuoden terassikausi avattua. Kaunis ja lämmin ilta Laiturikahvilassa viileää juomaa siemaillen, melko kivaa. No, ilta vähän venähti ja lapsista ensimmäinen heräsi klo 7 eli väsyttää siis. Lähdettiin tänään vielä käymään siskon luona ja minä olin oikein esimerkillinen vieras. Painelin kylässä päiväunille ja nousin sitten kun ruoka oli valmista. Kiitos siskolle tästä mahdollisuudesta!

Kamera kulki viikonlopun mukana, mutta montaa kuvaa ei tullut otettua. Tässä  muutama.



Kesäriemuja



Puhdas.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Mukavaa viikon alkua meille kaikille!

Miiu

Mun päivä

Pitkään nukkumista, maitokahvia ja lisää maitokahvia, croisanttia, nautiskelua, pyykkikoneen taukoamatonta rauhoittavaa ääntä, haahuilua kirpputorilla ja sisustuskaupassa, pikainen pyrähdys ruokakaupassa, parvekekukkien laittoa, iltakahvit parvekkeella. Sellainen päivä, mun päivä.

Kuvasatoa parvekepuutarhurilta.

Palataan!

Minä suojelen sinua kaikelta

Poikaperheessä saa tottua siihen, että legoja on joka puolella. Viime yönä esimerkiksi heräsin siihen kun lonkkaan painoi jokin, mutta käänsin vain kylkeä. Aamulla herätessä taas sama juttu, nyt löytyi syy. Lego-ukkohan se siellä.

Vanhempien tehtävä on suojella omia lapsiaan ja otsikon mukaiset laulun sanat kertovat minusta kiteytetysti tästä tehtävästä. "Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä..." Kaikkea pahaa en voi poistaa, mutta oman osuuteni tee. Joskus onnistuu, aina ei.

Mutta saa äitikin oman osuutensa suojelusta. Vai mitä sanotte etuvartiosta joka oli taannoin asetettu yöpöydälleni. Takana pilkottaa käsirasvatuubi, se on äidin itsesuojelua vanhenemista vastaan.



Mutta kuka suojelee lisääntyvää pöly-invaasiota vastaan....



Ja pakko laittaa vielä kuva ihanista äitienpäivän lahjoista joilla minua muistettiin taannoin.

Isoveli oli aamulla kovin malttamaton, että pääsee tekemään aamupala-yllätystä äidille. Pikkuveli olisi halunnut vielä nukkua ja totesi yli-innokkaalle Sampolle että "älä jankuta". Kerran käytiin makuuhuoneen ovella kysymässä haluanko kylmäsavulohta leivän päälle. Sain sitten sänkyyn maitokahvin, tuoremehun kuohuviinilasissa ja hienon voileivän.

Voi niitä, mun poikia <3



Zen

Onko zen mielenrauhaa, tyyneyttä, harmoniaa vai mitä? Ajattelen sen kuitenkin olevan jotain edellämainittujen tapaista. Mistä se oman elämän zen muodostuu? Kaikkea ei mahdu yhteen päivään tai edes yhteen viikkoon. On päiviä ja viikkoja, jolloin kaikki zenit on jossain tooodella kaukana. Silloin on hyvä miettiä, mistä sitä voimaa, iloa, rauhaa löytyisi. Elämä ei todellakaan ole naminamia, mutta jos jokaisesta päivästä löytyisi edes pieni pilkahdus tai aavistus, niin riittäisikö se?

Tässä minun zen-listaa. Ei ehkä kaikki, mutta joitain niistä.



Lapset (erityisesti nukkuvat lapset ovat hyvinkin zen).



Haaveilua.



Kauneutta.



Arjen herkkuhetket



Harrastukset. Kuvassa kiteytettynä.



Pyhä huolettomuus.



Tavallisuus.








Tavallista perjantaita siis teille! Olkoon zen kanssanne!

M

Kylässä

Heippa, terve ja moro!

Nyt on käyty kylässä läntisessä Suomessa ja tänään kotiuduttu. Täytyy ensiksi hehkuttaa autoon asennettavien dvd katselulaitteiden (tai mitä ne nyt oikealta nimeltään onkaan). Mikä iankaikkinen onni ja riemu, kahden tunnin aikana ei yhtään jokomeollaanperillä-kysymystä ja kuski sai kuunnella omaa musiikkiaan. Hyvästi laivaonlastattu, tervehdys oma mielimusiikki. Aamen.

Mutta joo, kylässä siis käytiin ja arvaatteko oliko kivaa. No oli. Alkava kesä, ystävä vuosien takaa, paljon tilannepäivitystä ja samat huonot jutut vuodesta toiseen. Tässä vähän kuvasatoa reissulta.

Ironiaa vai todellisuutta? Päätä itse.

Kiva koti ja sillä kätevä emäntä.

Lauantaina sitten ulkoilua ja sitä mitä toivoinkin, eli kirpparille.



Kupittaan seikkailupuistossa aurinkoista päivää viettämässä.

Kultapieni, pieni seikkailija.



On mulla toinenkin kultapieni, mutta hän on vähän tarkempi yksityisyydestään.



Ja tatatattaaa. The Saalis.



Pojille vaatetta, mm. kaksi Adidaksen takkia, neuleita ja t-paitoja.



Erilaisia koreja yhteensä kolme kpl, aurinkolasit, meikkipussi ja niin sympaattinen vanha peltipurkki.



Kirppariostokset yhteensä 23e, eli melkoisen kasan sai tarpeellista ja ihanaa pienellä rahalla. Mutta parasta on löytämisen riemu. Monta kertaa lähtee kotiin tyhjin käsin, ja sitten joskus tekee löytöjä.

Nyt Kirjopyykki ryhtyy tekemään sitä mitä pitääkin, eli laittamaan puhdasta narulle ja kuivaa kaappiin. Haittaakse?

Iloa!

M

Menneen kesän muisto, tulevan kesän lämpö

Tänään reissukissat (eli minä ja pojat) pakkaa taas laukkunsa ja lähtee matkaan, ihan kuulkaas länsirannikolle saakka. Mutta tämä on tämän blogiharrastuksen kannalta tärkeä reissu. Kirjopyykki lähtee tekemmän sisustusjuttua ystävän ihanasta kodista. En ole siellä ennen käynyt, mutta eihän se muuta voi olla. No okei, kyllä me tehdään muutakin kuin kuvataan nurkkia. Mutta tämä oli yksi hienolta kuulostava ajatus blogia synnytettäessä kesäisessä Tammisaaressa. Ja nyt on tullut lupauksen täyttämisen hetki.

Toiveena Kirjopyykillä olisi myös kirpparireissu, täytyy lahjoa lapset mukaan juoneen.

Palataan.

M

Miksi on keksitty?

Lomapäivä ja mielessä monta monta asiaa mitä haluaisi tehdä. No, arvaahan sen miten siinä käy. Ei saa tehtyä puoliakaan, mutta aina sitä yhteenkin lomapäivään mahtuu kivoja asioita. Kuten leipomista. Klassikko jo 80-luvulta, mokkapalat. Idyllinen leipomishetki pienemmän kannsa.

Minun onnekseni apurille riitti sokerien kaataminen kulhoon ja valmiin taikinan malttamaton odotus. Toiset äidit olkoon niitä kärsivällisiä lasten kanssa leipojia, minä en. Mutta taikina oli onnistunutta.




Vitsit on hyvää.



Lopputulos.



Iltapäivällä haettiin koululainen koulusta ja suunnattiin matka kohti naapurikaupunkia ja siellä asuvan ystävän luo. Paikalla oli yhteensä kuusi poikaa ja hyvin sujui leikit. Syötiin, juteltiin, seurattiin lasten touhuja. Ihanan virkistävää. Ja lähtiessä aina sama juttu, pitäisi tavata useammin. Sen teemme!



Vaikka kaikkia pitäis-hommia ei tähänkään lomapäivään mahtunut, niin päivä oli kuitenkin hyvä. Jostain näkökulmasta ihan tavallinen, mutta tavallinen onkin aliarvostettua. Tavallinen, kiva päivä. Sellainen tämä oli.

Ai niin, mistä otsikko oli keksitty? Kävimme Pekon kanssa seuraavanlaista dialogia.

Pekko:"Äiti, miksi kakku pitää paistaa? miksi kypsä on keksitty? miksi raaka on keksitty? miksi maito on keksitty? jne. jne..."

Äiti: *selittää kärsivällisesti kaiken mitä keksii ruuan kypsentämiseen liittyvän, mennään evoluutiokeskusteluun saakka*

Äiti: "Miksi Pekko on keksitty?"

Pekko: "Että olisi iloa"

Niinpä. Iloa hyvinki.