Huvittelemassa puistossa

Juhannusviikonlopun päätteeksi retki Särkänniemeen. Oli loistava valinta retkipäiväksi. Vähän ihmisiä ja pilvinen, mutta lämmin sää.

Nyt saavat lapsetkin mielenrauhan kun pakollinen huvipuistoretki on tehty.

Mitä miettii?

Särkänniemen uusi Koiramäki tuli myös kierrettyä. Siellä olikin enemmän kuvattavaa kuin huvipuiston puolella.

Sää ja mää.

Punainen paroni.

Kivaa oli ja ensi vuonna uudestaan!

M

Juhannus kuvina ja tunnelmina

Kesän juhlaa ja yöttömän yön ilakointia vietettiin Kuohijoen maisemissa isolla porukalla. Kerrankin oli lämmintä ja perinteisesti ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Tässä muutama kuva muistona.

Saunatonttu.



Aikaa katsella pilviä.



Kerrankin juhannuksena tarkeni ottaa aurinkoa ja käydä uimassa.

Juhannusherkkuja:

Ja tietenkin juhannustansseihin. Ei kihartimia, fööniä, toisella meikkipussi kotona, mutta hyvin pärjättiin.

Juhannustanssi idylli.

Ihmisiä suviyössä.

Mikä kesä!

Innostuu kuin...

Rakastan erilaisia sanontoja ja sanalaskuja. Vanhoja toistellaan vuodesta toiseen, klassikot kestävät aikaa ja toimivat aina.

"Eteenpäin sano mummo lumessa. Kova kone sano pappa kampaa. Aikansa kutakin sano pässi kun päätä leikattiin. Let's go lehmät, navetta palaa."  jne jne...

Eli näitä riittää

Mutta silloin tällöin syntyy uusia. Ja erityisen herkullista on se, kun on saanut itse olla luomassa jotain uutta. Edelliseen postaukseen liittyen on syntynyt uusi sanonta.

"Innostuu kuin Miia Granitissa."

Siinä innostus on luonteeltaan lapsenomaista, odotuksen täyttämää, kuplivaa ja kaiken vastaanottavaa. Ja siihen on olemassa jopa kuva.

Täällä minä nyt olen ja kaikki tämä ihana ympärilläni. Mistä aloittaisin?

Että näin. Nyt vain tekemään tästä klassikkoa.

M

12.6.

12.6. Helsinki-päivä. Helsingissä tuli asuttua 10 vuotta ja muutaman vuoden toisaalla asumisen jälkeenkin tuolla kaupungilla on oma erityinen sija sydämessäni. Kymmenessä vuodessa ehtii kotiutua, kaupunki tulla tutuksi ja rakkaaksikin. Tänä vuonna  oli mahdollisuus lähteä keskellä viikkoa viettämään Helsinki-päivää ja se mahdollisuus oli käytettävä.

Alkuperäinen ajatus oli ottaa ykköskohteeksi Radio Aallon konsertti Kaisaniemessä, mutta kuinkas sitten kävikään. Joitain viikkoja ennen h-hetkeä luin pahaa aavistamatta jostakin blogista, että SE on tullut Helsinkiin. Ja SINNE oli pakko päästä.



Näillä mennään.



Ja siinä se nyt on, viimein Suomessa. Mustavalkoinen paratiisi. Granit.



Onnellinen huokaus ja odottava innostus; mitähän ihanaa löytyy. Kaikki oli yhtä hurmaavaa kuin Tukholmassakin, mutta lopulta en osannut ostaa mitään. Minä. En mitään. Huolestuttavaa, mutta totta. Seuraavaan kertaan sitten.

Kaupunkimatkaajia piti tankata välillä. Mikä sen parempi paikka kuin aina yhtä hyvä

Santa Fe ja heidän maittava meksikolainen ruoka.

Viimein päästiin sinne minne pitikin ja sade taukosi sopivasti.

Kiva päivä.

M



Kuvia

Muutama kuva. Ei muuta.

Ei vain voinut olla kuvaamatta tätä maisemaa.

Joskus lokkikin voi olla kuvauksellinen.

Puhutteli. En keksinyt mitään syvällistä symboliikkaa. Kunhan kuvasin.



Minne, no tonne.



Miia

Haikeutta ja iloa

Viikonloppuna taas yksi aikakausi päättyi. Esikoinen päätti toisen luokan ja syksyllä jatketaan uudessa koulussa. Paljon haikeutta, vähän jännitystä, mutta reippasti iloa alkaneesta kesälomasta. Koululainen ja päiväkotilainen ovat lomansa ansainneet.

Kevätjuhlassa koulusta lähtevät kakkoset lauloivat jäähyväislaulun ja ykköset lauloivat puolestaan heille. Ja arvatkaa itkettikö? Eihän siitä kaiken kruunaavasta suvivirrestä sitten tietenkään mitään tullut.

Toivotaan paljon ihania kesäpäiviä, lojumista, tekemistä, lepoa ja mukavia yhdessäolon hetkiä!

Näitä poikia ei itketä, vaan hymyilyttää alkanut kesäloma.



Ilostuttavaa kesää meille kaikille!

<3