Neuloosi

Joskus on huono päivä, tiedättehän. Sellainen kun tuntuu että äiti-sanaa kuuluu liikaa, veljekset riitelee, kaunis ilma, mutta aika menee keittiössä. Välillä luulee, että helpottaa, mutta ei sittenkään. 

Jostain täytyy löytää keino nollaamiseen ja meditaatioon. Neulominen on yksi hyvä.

Kesken jääneen projektin edistäminen, käsillä tekeminen ja sen ääressä ihan hiljaa oleminen.

Parvekkeelle myös syyskukkia.

 

 

Sellainen päivä, ja huomenna parempi!

M

Kodikasta

Taas kotiaiheinen postaus. Innoitus tähän lähti pienemmältä pojalta. Inspiraatiota edelsi se tuttu tilanne, että minun piti tehdä ruokaa ja lapsella oli lievää huomionkipeyttä. Pyysin poikaa tuomaan lelut olohuoneeseen, näin pystyimme olemaan näkö- ja puheyhteydessä sekä samalla sain tehtyä ruokaa.

Ja siinä ne olivat. Junaradan osat kodikkaasti olohuoneen lattialla ja pöydän alta oli kekseliäästi rakennettu tunneli. Siinä tajusin, että meillä on aika vähän nykyään leikkejä olohuoneessa. Leluja (ja erityisesti pikkulegoja) löytyy milloin mistäkin, mutta että koko leikki olisi tehty esim. olohuoneeseen, on aika harvinaista nykyään.

Tuli vähän haikea olo. Muistan ajan jolloin toivoin että ei aina olisi koti täynnä leluja ja keskeneräisiä leikkejä. Lelujen raivaamiseen meni aikaa ja sama levittäminen alkoi viimeistään aamulla klo 7. Mutta nyt en raaskinut pyytää siivoamaan junarataa pois, se sai olla siinä monta päivää. Olihan se vähän hankalaa kun piti aina pujotella sen läpi tai ohi, mutta silti. Lapset kasvavat ja muuttuvat, ja näitä pikkulapsi aikojakin tulee vielä iso ikävä. Vaikka täytyy myöntää, että aina ei siltä tunnu. Mutta silti, ikävä tulee ja aika kultaa muistoja. 

Tästä "kodikkuudesta" innostuneena kuvasin muitakin kohtia kodista. Niitä sellaisia joissa ei kaikki ole omilla paikoillaan, sellaisia joista näkyy että täällä eletään ihan tavallista elämää eikä aina jaksa olla tiptop.

Onko muillakin juustohöylä pysyväisasennettuna keittiön pöydälle? Meillä on.



Näitä minun lehtiä on JOKA paikassa.

Pulla on aina kodikasta.

Tämä on edustuskoti, saat edustavan kuvan meidän arjesta.

Puhtia päivään teille!

Ilman

Elämäntilanteeni on sellainen, että saan säännöllisesti sitä niin sanottua "omaa aikaa" eli aikaa ilman lapsia. Tietysti niitä iltoja ja päiviä menee ihan vain töissä, mutta joskus sitä aikaa jää muuhunkin. Ja koska se itselle jäävä aika on rajallista, tulee joskus tuskastuminen siihen, että kaikkea ei ehdi. Silloin on hyvää aikaa hoitaa näitä arjen pakollisuuksia, pitäisi lenkkeillä, tehdä jotain omia kivoja juttuja, päivittää blogia, lukea kirjaa rauhassa.

Olen yrittänyt olla lataamatta liikaa toiveita ja ohjelmaa niihin hetkiin. Joskus olen ihan vain ollut. Vaikka lapset ovat kaikkein rakkainta, niin ilman oman pään lataamista en jaksaisi. Parempi äiti olen kun saan välillä tehdä ihan omia juttuja. Ja mikä tärkeintä, syödä aikuisten ruokia.

Viettää aikaa sohvalla kirjaa lukien.

Laittautua ja lähteä ulkoilemaan.

Ja tietysti ikävöidä poikia <3

Mutta kohta nuo muruset on taas kotona eli arjen askareisiin siis.

M

Uutta kohti

Onko nyt niin, että kesä on ohi ja uusi lehti kääntyy jälleen. Vielä kesä lämmittää, mutta syksy on jo aavistuksena ilmassa ja hämäryytenä illoissa. Olen ehdottomasti syksy ihminen. Mutta ilman kesää ei syksy tuntuisi siltä mitä se on. Niin kuin loma ei tuntuisi lomalta ilman työtä, jota saa tehdä. Elämä on työtä ja arkea eikä se aina tarkoita ankeutta. Juhla ilman välissä olevaa arkea ei oikein juhlalta tunnu.

Elämässä tulee vastaan tilanteita ja vaiheita, jolloin suunta muuttuu. Joko itse navigoimme uusille vesille tai joudumme toisten ohjaamiksi. Meillä on uusi suunta arjessa ja elämässä. Aina kaikki ei ole kivaa ja suuntaa joutuu tarkistamaan, mutta matka on alkanut.

Ilmassa on vähän jännitystä, pientä pelkoa uudenlaisen arjen sujumisesta, mutta myös luottamusta siihen vanhaan sanontaan. Kyllä kaikki järjestyy!


Otetaan valittu suunta ja lähdetään.

Välillä tarkistetaan ollaanko oikealla tiellä.

Sitten kurkotetaan ja katsotaan minne päädyttiin.

Lopuksi irroitetaan jalat maasta ja annetaan mennä.



Reipasta menoa teille ja meille!

M

Päivän asu

Tässä postauksessa ei ole kuvattuna minun päivän asua, vaikka otsikko niin antaisi ymmärtää. Päivän asu-postaukset ovat yksi omista kategoriasuosikeista blogeista. Siinä on jotain ihailtavaa. Että on hienoja vaatteita ja kekseliäitä yhdistelmiä, että on sellainen kroppa ja kasvot joita voi esitellä julkisesti ja vielä aikaa kuvata eri kokonaisuuksia. Luen paljon päivän asu-postauksia ja saan niistä vinkkejä itselleni. Ja uusin some-valtaus itselläni on Pinterest. Käyttöä vielä opettelen, mutta parin seinän seuraajana minulle tulee valtavasti inspiroivia kuvia.

Ja vielä selvennykseksi aiheseen, minä rakastan vaatteita. En vain voi sille mitään. Ja tuntuu, että viimein olen löytänyt oman tyylin. Tai ei se ehkä mitenkään omaperäinen ole, mutta sen millaisissa viihdyn. Tykkään mekoista, mutta minussa on myös farkkutyttö. Lady ja tyttömäinen, vähän hienohelmaa. Ja enemmän klassinen (joku voisi sanoa, että tylsä) kuin pintamuoti.

Pian alkaa olla aika laittaa kesähepeneet laatikkoon ja katsoa mitä kaapissa on talven varalle. Vähän haikeaa, mutta ilolla tervehdin taas neulemekkoja ja tummempia sävyjä. Pitäisi käydä kaapit läpi, ottaa kaikki potentiaalinen esille ja miettiä valmiita yhdistelmiä. Ja oikeastaan en tarvitsisi tulevan syksyn ja talven varalle muuta kuin mustat saapikkaat ja neuletakin. Siinä onkin haaste. Pärjäisinkö oikeasti vain näillä hankinnoilla? Voisihan sitä yrittää...

Ehkä sen "oikean" päivän asu-postauksenkin vielä joskus teen.

Tällaiset höpinät tällä kertaa, seuraavalla kerralla sitten jotain muuta!

Miia



Kotona

Olen ehdottomasti koti-ihminen. Tai mitä se nyt sitten tarkoittaakaan. Viihdyn kodissani ja pieni puuhastelu on mukavaa. Joskus tietysti kotityöt ovat kahden kiireen välissä olevaa pakko pullaa. Mutta joskus on aikaa leipoa sitä oikeaa pullaakin. Etenkin nyt kun sain hankittua itselleni uuden pöydän keittiöön, sujuu pullan leipominen vähän helpommin. Edellisen pöydän aikana ei ollut työ- ja laskutilaa tarpeeksi pullan leipomiseen, mutta nyt on.

Muutenkin pidän keittiön pöydästä esineenä. Parhaimmilaan keittiö on kodin hermokeskus ja yleensä juhlissakin parhaat hetket on keittiössä. Mutta omassa kodissani pidän muistakin kohdista ja niitä kuvailin tännekin. Valitettavasti tilaa on rajallisesti toteuttaa ihan kaikkia ideoita ja ostaa kaikkia vanhoja huonekaluja (sekä niitä "mä maalaan tän joskus-projekteja")

Tässä teille muutama kuva kodista ja mun lempparipaikoista täällä.

Keittiön ja koko kodin hermokeskus.



Eteisen risteysasema



Kynttilöitä pitää olla tarpeeksi



 Tällaista meillä. Kiva kun kävit!

Härö

Alussa on idea, innostus ja viimein toimeentuminen asiaan. Mieli täynnä ideoita, etusormi kameran laukaisimella valmiina ja muistikortilla paljon kuvia. Tunnelmia, tuokioita, inspiraatioita,  arjen tallentamista, pienten hetkien riemua.

Aloitus, kiirettä, taukoa. Uudelleen käynnistymistä. Tähänkö tämä nyt kaatuu, teknisiin ongelmiin ja liian vanhaan koneeseen.

Bloggaaminen takkuaa, tekstiä ei pysty muokkaamaan, kuvat latautuu jos latautuu ja hermot menee. Niin hyviä juttuja olisi jaettavaksi, mutta tekniikka ei tottele.

Eli pahoitteluni, tämä blogi ei päivity usein ennen kuin olen saanut uuden koneen. Siihen voi mennä tovi.

Harmittaa.



En kuitenkaan luovuta ja teen parhaani. (ja säästän rahaa uuteen koneeseen)

Miia