sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Ulla-Leena Lundberg: Jää

"Jos on nähnyt kuinka maisema muuttuu,  kun näköpiiriin tulee vene, ei mitenkään voi ajatella, ettei yksittäisen ihmisen elämällä ole merkitystä. Sellainen rauha lepää veden ja maan yllä. Ihmiset antavat katseen liukua yli satamalahden, lepuuttavat silmiään ja katsovat pois. Kaikki on niin kuin aina. Jokaisen rinnassa on jonkin muun kaipaus, ja kaikki mitä kaivataan tulee veneellä."




Miksi luin: Olin kuullut kirjasta "huhuja" ja halusin lukea jotain vähän erilaista kuin mitä yleensä. Puhuin kirjasta työkaverilleni ja hänellä sattui tämä olemaan hyllyssään. Niinpä lukemisen kynnys oli alhainen.

Mistä on kyse: Saaristoseurakuntaan tulee nuori pappi perheensä kanssa. Kirja sijoittuu sodan jälkeiseen Suomeen ja saaristoa ympäröivä meri on kuin yksi päähenkilö.

Miltä nyt tuntuu: Kirjassa oli hyvin vahva tunnelma. Heti alussa minulle tuli jotenkin uhkaava tunne, että jotain tapahtuu. Kirjailijan luoma saaristolaistunnelma oli käsinkosketeltavaa. Kuulin korvissani jäiden natinan ja tuulen ujelluksen, lempeän kesätuulen ja syksyn myrskyt. Luonto oli erittäin läsnä. Tämä oli mielestäni vaikuttava kirja, tarinaa kuljetettiin monen henkilön kautta. Kirjassa oli montaa hyvää henkilöä joiden näkökulmasta koko tarinaa voisi tarkastella. Pienieleisesti kirjailija oli saanut aikaan suuren tarinan.

Miksi sinä lukisit:  Tämä kirja on Finlandia-voittaja ja palkintonsa ansainnut. Kirja tarjoaa siirtymän toisenlaiseen Suomeen ja mahtavan luonnon keskelle, unohtamatta inhimillisyyttä ja koskettavia ihmisiä.





Kirjopyykki ehdottomasti suosittelee!

M

Fredagsmys

Perjantain normaaliin kaavaan kuuluu puolikuolleena kotiin kaatuminen, ei siivousta, ei kaupassa käyntiä. Vain palautumista arkiviikosta. Mutta ei aina. Sen iänikuisen totaaliväsymyksen sijaan, joskus on energiaa. 

Työviikko oli, no miten sen nyt sanoisi, haasteellinen. Henkisesti raskas eikä siihen helpotusta ole ihan heti luvassa. Mutta työ on kuitenkin vain työtä, vain yksi osa-alue tässä elämän virrassa. Joskus se voimaannuttaa, joskus vie voimia. Niin kuin muutkin elämän alueet, tasapaino on tärkeintä. Jos jossain nurkassa on kuormitusta, toisessa pääsee vähän helpommalla. Joskus kaikki on vaikeaa ja toisinaa kaikki sujuu kuin tanssi. Sitä se elämä on.

Mutta perjantaina oli energiaa ja inspiraatiota vähän panostaa iltapalaan. Vaikka sitten ihan aikuisten viikonlopun kunniaksi. Pakastimesta chorizo-piirakkaa ja salaattia. Ja tietysti se ihanasti rentouttava lasillinen punaista. Hyvä aloitus hyvälle viikonlopulle.









Lautaset mukaan olohuoneeseen, leffa pyörimään ja jälkkäriksi riittävä annos irtokarkkeja. Parhautta!

M

maanantai 17. helmikuuta 2014

Uutta oppimassa

Kuten vähän itselleni lupailin, opettelisin tänä vuonna uutta. 
Nyt olen pariin kertaan leikitellyt kuvan käsittelyllä ja hauskoja juttuja löytänyt. Tästä saattaa tulla vielä mitä vain.



Harrastus se tämäkin, sopivasti haastetta ja onnistumisen iloa.
Seuraavaksi maanatai-rentoutus ja Good wife.

Intoa viikkoon!

M

perjantai 7. helmikuuta 2014

Sairasta

Heissan!
Täällän on keskiviikosta saakka sairastettu. Minä heräsin yöllä tunteeseen, että olisi kuumetta ja Isompi oli aamulla kuumeessa. Ja muutamaa tuntia myöhemmin Pienempi piti hakea päiväkodista kuumeen vuoksi. Huumori koetuksella. 

Nyt toivon, että aika on tehnyt tehtävänsä ja tauti alkaisi olla voiton puolella. Pienempi on tervehtynyt jo eilen, mutta me toiset emme. Lapset on ollut melko hunningolla. Itsellä kuume sahannut ja kaatanut sänkyyn. Kuumeettomat hetket olen yrittänyt olla jonkinlainen huoltaja. Eilen Pienempi nukahti yöunille sohvalle ilman iltapalaa. Tänään aamulla oltiin hetki hereillä yhdessä kunnes kuume taas kaatoi minut sänkyyn. Heräsin siihen kun Pienempi sanoi, että on nälkä. Nopeat hoksottimet hänellä, kun seuraavaan hengenvetoon totesi, että voi tehdä itse aamupalan. 

Sain sen verran voimia, että kävin suihkussa ja pelasin Pienemmän kanssa Kimbleä. Isompi heräsi hetki sitten, ja suurin piirtein ensimmäinen lause oli "tekisi mieli jäätelöä". Ja sitähän järjestyi. Jos kerran joku maistuu, niin sitä on syötävä.


Sairastuvan ruokahuolto ja viihdykkeet

Mutta kerrankin pienemmällä aikaa leikkiä legoilla, kyllästymiseen saakka.




Parantumisiin!
(ehkä sitä jätskiä itsekin...)

M

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Tytön tarpeelliset

Ilmeisesti olin ollut kiltti kun joulupukki toi minulle uuden rahapussin. Eikä minkä tahansa kolikkokukkaron, vaan ripauksen ylellisyyttä. Aitoa nahkaa, viimeistelty ulkomuoto ja yksityiskohdat ja hyvä laatu. 


Toisen tarpeellisen hankin itse. Pitkään olin sitä viivyttänyt, mutta pakko se oli tehdä. Ostin älypuhelimen. Sen rahan olisin saanut helposti sijoitettua johonkin muuhun, mutta ei voi mitään ajassa on pakko pysyä kiinni. 

Käytön opettelu oli helppoa, ja onneksi minulla oli innokas opas, kiitos hänelle.
Pari viikkoa sitä olen fiilistellyt ja on se kyllä kiva. 
 Puhelimelle hankin suojakotelon, jossa on pari korttipaikkaa tärkeille korteille. Sillä pärjää arkimenot, ajo- ja pankkikortti mukaan ja eikun menoksi.



Tässä ne ovat molemmat, kaverikuvassa.



M