Mitä on tehty?

Elämän rytmi on välillä turhankin kiireinen. Ja joskus harmittaa kun en ehdi tänne päivittämään kuulumisia kovin aktiivisesti. No, harrastushan tämä on, että siinä mielessä on turhaa kokea huonoa omaa tuntoa. Mutta kun tähänkin haluaisi panostaa. Kun aikaa on joskus vapautunut, mutta ei ole ollut energiaa tarpeeksi lenkkeilyyn olen silloin ottanut bloggausaikaa, pääasia että joskus on aikaa harrastaa, oli harrastuksen muoto sitten mitä tahansa. 

Tästä tulikin mieleeni, että mikä luetaan harrastukseksi. Olen aina (noin 7-vuotiaasta saakka) sanonut yhdeksi harrastuksekseni lukemisen. Joskus olen kuullut vähättelyä siitä, että lukeminen ei olisi harrastus. Vaikka se ei tapahdu kodin ulkopuolella eikä siinä tule hiki, on se silti harrastus. Siitä saa voimaa, oppii uutta, vie ajatukset pois arjen asioista. Ja kaiken lisäksi se on periaatteessa ilmaista. Jos käyttää kirjastoa, eikä kerrytä myöhästymismaksuja (niin kuin minä toisinaan). Ja tällä kriteeristöllä myös bloggaaminen on harrastus. Ja kiva harrastus onkin :)

Mutta nyt tähän viikonloppuun. Viikonloppu aloitettiin ulkoilulla. Perjantai-illaksi oli varattu liput Kaija Koon keikalle. Infernaalisesta väsymyksestä huolimatta jaksoin lähes aamuun saakka. Kello taisi olla lähemmäs viisi kun pään sain viimein tyynyyn. Keikkakaverina oli ihana siskoni. 

Fillarikausi avattu

Sisko loihti meille ihanan iltapalan

 Ilta oli onnistunut ja keikka aivan mahtava. Mieletön karisma Kaijalla ja mikä naisenergia, sopii kaikkien naisten idoliksi. Oman elämän käänteet ja ratkaisut antavat ihan uuden näkökulman kappaleisiin. Puhuttelevia ja koskettavia, omakohtaisia.

Aamupalalla (noin klo 13) olikin sitten vähän arkisemmat eväät. Mutta parvekkeella nauttien se oli todellakin bueno.

Iltapäivällä hain pojat hoidosta ja suuntasimme kaupan kautta kotiin. Olin jo aikaisemmin suunnitellut meille rentoa ja mukavaa viikonloppua. Liikaa kiirettä, liian vähän aikaa olla. Yhteinen leffahetki on siihen mitä parhain lääke. Ja asianmukaiset eväät tietysti.

Äidin oma namikippo. Salmiakkia, laksitsia, suklaata ja muutama hedelmäinen.

Ensi viikkoon ja vappuun liittyvä velvoite hoidettiin myös tänään, nimittäin vappupallot. Pojat saivat valita mieleisensä ja niin kuin aina, niistä riittää ihan käsittämätöntä iloa.

Pallolle piti näyttää maisemia, se myös katsoi meidän kanssa leffaa :)

Sellaista meillä eilen ja tänään. Huomenna vielä uusi, rento päivä. Toivottavasti teillä on ollut kiva päivä!

Ihanaa lauantai-iltaa!

M

Pääsiäinen II

No, missä sitä sitten oltiin? Pohjois-Karjalassa, tarkemmin sanottuna Outokummussa. Pojista pienempi oli sitä mieltä, että ei ole hyvä idea äidin lähteä Pohjois-Karjalaan (oli siis lapsivapaa pääsiäinen). Hetken asiaa selvitettyä huoli väistyi, liekö luulleet minun suuntaavan Pohjois-Koreaan?! :)

Mutta siis, visiitti oli ensimmäinen laatuaan. Minulle ihan uusia seutuja. Ja kyllä oli nähtävyys. Vanhan kaivoksen rappioromantiikkaa. Luonnollisesti kamera kiitti ja kuvattavaa riitti.

Tässä uusi annos, nauttikaa!

 

Sellainen matka, kiva kun olitte mukana!

M

Pääsiäinen I

Heippa tyypit!

Pääsiäinen ja pitkät vapaat oli ja meni, ensi viikolla sitten taas uudet vapaat ja juhlat. Ajattelin teille välittää tunnelmia kuvien muodossa. Pyhät meni kyläilyn merkeissä, ensi täytyi tosin hieman tehdä matkaa autolla. Perillä odotti kiireetöntä olemista ja hyvää ruokaa, sekä uusia maisemia.

Tässä ensimmäisessä on yleisfiilareita ja ruokapöytäkuvia teille.

Hyvässä seurassa pitkäkin matka taittuu mukavasti, ja aina voi kuvata myös autossa :)

Käytiin retkeilemässä. Maisemat oli vielä hieman talviset. Löydettiin myös hauki, kirjaimelleisesti löydettiin. Siinä se oli, kuivalla maalla ja hengettömänä. Ei otettu mukaan.

Nuotiomakkara maistuu myös pääsiäisenä

Kattausta

Pasha ennen ja pasha jälkeen.

 

 Lisää kuvia reissusta toisella kertaa!

M

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu

Kaikki siitä puhuivat, ja minäkin sen viimein sain kirjastosta aikani jonotettua. Odotukset olivat korkealla kuin taivas. Malttamattomuus kun puhelin piippasi kirjaston saapumisilmoituksen. Kaksi päivää myöhemmin olin lukenut ehkä parhaan kirjan ikinä.

" Olen vuorovesi. Olen kasvava hiekka ja katoava ranta. Olen veteen peittyvä rantakivi. Olen rannasta paljastuva isokivi. Olen veden viiruja vaikertava kallioranta.

 Olen kuunkierto. Olen huojentunut uusikuu ja kepeä sirppi. Olen pilven takana piileksivä puolikuu. Olen keltainen painava täysikuu. Olen kalpea kelmeä täysikuu."

Miksi luin: Koska tämä oli ehkä puhutuin kirja viime vuonna. Teemat koskettivat ja tuntuivat tärkeiltä. 

Mistä on kyse: Taivaslaulu kertoo nuoren lestadiolaisparin tarinan. Se on tarina vanhemmuudesta, äitiydestä, naiseudesta, mutta vahvasti myös rakkauskertomus.

Miltä nyt tuntuu: Mykistynyt. Niin kaunista kieltä, niin koskettava, niin tärkeä puheenvuoro. Tämä pitää lukea uudestaan, koska kielen kauneus ei päässyt ensimmäisellä kerralla oikeuksiinsa. Tarina imi mukaansa ja ahmin sen haluten tietää miten tässä käy. Toisella lukukerralla tarinan tietää, ja silloin voin lumoutua kielestä ihan uudella tavalla.

Miksi sinä lukisit: Jos et lue vuodessa kuin yhden kirjan, lue tämä. Muuta et tarvitse. Jos luet paljon, kaikki lukemasi jäävät tämän varjoon ainakin hetkeksi. Pitkään aikaan en ole itkenyt lukiessani, nyt itkin.

M

Pääsiäisen viettoon

En tiedä käykö teille niin, mutta minut pääsiäinen yllättää joka vuosi. Joka vuosi vannon, että laitan ne ruohot ajoissa kylvöön. Ja joka vuosi tulee kyllänevieläehtiiihanvarmastiehtii-paniikki. Jos taas ensi vuonna yrittäisi.

Virpomisoksia saatiin onneksi tehtyä ja molemmat pojat lähtivätkin palmusunnuntain aamuna virpomisiin. Pienempi oli siitä jokusen kerran jo ehtinyt kysellä, öitä ja päiviä laskettiin.

 
Pääsiäisen viettoon Kirjopyykki lähtee reissuun. Odotan mukavia hetkiä, hyvää ruokaa, rentoa olemista, aikaa ulkoiluun, pitkiä yöunia. Ja mämmiä!

Kuvasadon kera toivotan teille mukavaa pääsiäisen alkua, minä olen huomenna jo vapaalla Pienemmän kanssa. Nukutaan pitkään, ei ole kiirettä päiväkotiin ja voidaan lähettää koululainen kouluun. Arjen parhautta.

Viimeiset kuvat ovat Isomman ottamia, todella hyviä kuvia mielestäni. Kovin hän on innostunut valokuvaamisesta. Joskus huomaan, että kameraan on tallentunut hänen napaamia kuvia.  Selvästi potentiaalia, vai mitä sanotte?

Näihin kuviin: ihanaa iltaa teille!

M

Kevätkuteet

Eletään vaikeita aikoja. En osaa pukeutua tähän vuodenaikaan tai sitten minulla vain ei ole huhtikuun vaatteita. Talvivaatteet on väriltään musta-harmaa-valkoinen ja villamekkoja on pidetty monta kuukautta putkeen eli tekee mieli jotain muuta.

Kesävaatteet on vielä, no, liian kesäisiä. Kaupat on täynnä keväisiä värejä, mutta minä en vain löydä omaani. Joka vuosi tähän samaan aikaan haluaisin pukeutua värikkäämmin. Jajoka vuosi olen samassa tilanteessa.

Tässä taannoin suunnistin vaatekaupoille yhden mantran kanssa "out of the box, out of the box"... Etsi jotain mitä et normaalisti ostaisi, revittele, kuvittele olevasi joku muu, joku jolla on enemmän mielikuvitusta.

Yritin, pinnistelin ja katselin ympärilleni ennakkoluulottomin silmin. Jotain se tuotti. Aika näyttää tuliko hitti vai huti. 

Kriteerinä oli värikkyys ja kevätmielisyys. Työ- ja vapaa-ajankäyttöön sopiva. Yhdisteltävyys. Tämä täytti kriteerit ja oli jotain mitä minulla ei ole ollut. 

Sopii farkkujen tai mustan kynähameen kanssa, kesällä mustat shortsit ja aurinkolasit. Neuletakki päälle ja tarkenee jo nyt.

Kuosi on vähän "villi", mutta otin tietoisen riskin.

Toinen hankinta oli myös osastoa "villi". Jotenkin eläinkuosit kolahtaa. Ja tämän yksilön kohdalla palasin kauppaan kun ajattelin olevani ihan nynny jos en uskalla. Ja on tämä aika hieno, ja vähän rock. 

Mitä tuumaatte, olisiko näistä kevätvaatekaapin piristäjäksi?

M

Kodin lempipaikat

Jokaisella on varmasti omat suosikkikohtansa kotona. Ajattelin kuvata teille omat suosikkini.

Ikisuosikki ja edottomasti paras kirpparilöytöni ever. Keinutuoli. Mikään ei ole niin rauhoittavaa kuin keinutuolin lempeä keinunta, murheet asettuu oikeisiin mittasuhteisiin ja mahdottomasta tulee mahdollista. Ainakin joskus.

Muutossa kärsi vaurioita, mutta nyt on korjattu. Ja kelpaa keinutella.

Toinen suosikki löytyykin heti keinutuolin takaa. Ystävältäni ostama kaappi, jonka maalasin valkoiseksi. Se on uskomattoman tilava ja mielestäni kaunis. En luovu siitä ikinä. Ja sen päälle olen koonnut sellaisen rauhoittumispisteen. Siihen ei kerry ylimääräistä tavaraa, vaan se pysyy (yleensä) siistinä. 

Tivoli Audion radio on yksi kauneimpia esineitäni. Ja kun sekin viimein on korjattu, kelpaa kuunnella.

 Televisio on yleensä kodin pakollinen rumilus, mutta onneksi nykytelkkarit antavat vähän armoa litteällä muodollaan. Televisionurkassa on viimeisin esittelemä lempipaikkani kotona. Musta lyhty, parketilla ja valkoista taustaa vasten. Siinä on jotain silmää miellyttävää. Parasta on kun talon hiljennyttyä sytyttää lyhtyyn kynttilän ja television sijaan katselee sitä.

Tällaisia nurkkia täällä.

Seuraavalla kerralla jotain muuta!

M

Ps. onkohan kuvat liian käsiteltyjä, jotenkin innostuin...

Kevät

Se tunne...

... kun saa lenkkarit jalkaan

... kun hiekka rahisee tossujen alla

... lämmin tuuli kieputtaa hiuksia

... polkupyörä otetaan varastosta

... kun odotus on päättynyt

 Ja kaiken kruunaat eväät puistoreissulla.

(ei ole maksettu mainos)

Nopean lähdön eväsretki, koululaisen liikuntapäivien välipalakeksi varastosta.

Se on kevät.

Antaa paistaa!

M