sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Ensimmäinen adventti

Joulun odotus on täällä. Ensimmäinen adventti aloittaa minulla virallisen jouluun laskeutumisen, vaikka toki sille on jo ajatuksia ja tekoja suotu aikaisemminkin. 
Tämä viikonloppu on ollut oikeastaan täydellinen laskeutuminen joulun odotukseen. Töissä oli perinteinen glögipäivä, joihin minä sain koristella kuusen.



Eilen käärin hihat ja ryhdyin hommiin. Koti odotti siivoamistaan. Oikein odotin, että pääsen hommaan käsiksi. Edellisestä kunnon siivouksesta oli sen verran aikaa, että työnsä jäljen todellakin näki. Ja mitä sitä nyt siistiä kotia edes siivoamaan :) Otin rauhallisen moodin ja siivoilin leppoisaan tahtiin. Melkein koko päivä menikin, mutta kyllä oli hyvä fiilis mennä ajoissa nukkumaan puhtaassa kodissa puhtaisiin lakanoihin. Voi autuutta!



 Ensimmäiseen adventtiin sain herätä rauhallisesti. Aamukahvi kynttilän valossa jouluradion soidessa. Jospa tästä saisi tunnelman koko joulun odotukseen, leppoisaa puuhailua ja levollisuutta. Sitä mieli kaipaa syksyn jälkeen.



Tunnelmallista joulun odotusta sinulle!

M


tiistai 25. marraskuuta 2014

Liukuva työaika

Onni on liukuva työaika. En mitenkään selviäisi muuten tästä lapset-työ-yhtälöstä. Välillä on kiirettä ja töissä pitkiä päiviä, mutta hiljaisina aikoina sitten tasaillaan. Kovin usein ei ole aamulla pakkoa olla tiettyyn kellon aikaan tietyssä paikassa. Kun tiedossa on vain toimistopäivä, tähtään töihin klo 8.30. Mutta yksi kaava toistuu. Seuraavaksi tulee lainaus aamulla käydystä keskustelusta esikoisen kanssa

*****
Lapsi: Sä oletkin aikaisin ylhäällä
Äiti: Joo, ajattelin mennä tänään vähän aikaisemmin töihin

Joitain hetkiä myöhemmin....

 Äiti: Ai katos, kello on jo noin paljon. En mä sitten lähtenytkään yhtään aikaisemmin.
Lapsi: Joo, mä tiesin sen heti. Et sä koskaan pääse yhtään aikaisemmin vaikka niin suunnittelet.

*****


Jos on mahdollisuus rauhalliseen aamuun, käytän sen hyväksi ja syön puuroni kaikessa rauhassa. Kyllä sinne töihin pääsee vähän hitaamminkin.

Leppoisaa tiistaita!

M

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Lukulistalla

Tiedättekö sen tunteen kun asiat ruuhkautuvat? No, nyt on käynyt niin. Lukemisen ja kirjojen suhteen. Töissä kahvipöydässä kyselin kirjavinkkejä kun ei nyt ole hetkeen aikaan löytynyt mieleistä luettavaa. Lopetin yhden kirjan kesken 200 sivun jälkeen, kun ei siihen mennessä ollut käynnistynyt oikein mitenkään. Ei vaan ole aikaa lukea tylsiä kirjoja, jotka ei puhuttele millään tavalla. Kirjan pitää olla vetävä, hauska, viihdyttävä tai puhutteleva. 

Nuorempana, silloin kuin luin kymmeniä kirjoja vuodessa, en koskaan lopettanyt kirjaa kesken. Minusta se oli luovuttamista. Kun kerran aloittaa, se luetaan loppuun. Nykyään ajattelen, ettää elämä on liian lyhyt huonojen kirjojen lukemiseen ja huonon viinin juomiseen.


Palataan tarinan kerrontaan. Työkaveri lupasi tuoda minulle kirjan lainaan. Mutta kävikin seuraavaa: olin varannut kirjastosta aika monta kirjaa joululomaa ajatellen. Niin kuin usein käy, niitä saapuikin kaksi samaan aikaan. Kirjastoon astellessa löysin myös hyllystä kiinnostavia kirjoja. Lopulta päädyin kotiin melkein puolen metrin pinon kanssa. Ja seuraavan päivän työpöydällä odotti kollegan tuoma kirja. Että näin.

Telkkaria en muutenkaan juurikaan ehdi katsella eli mikäs siinä sitten, kirjoja lueskellessa. Odotukset ovat kovat, ettei tulisi montaa keskeytystä. 



Nyt lukulistalla ovat seuraavat:

Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme
Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet
Virpi Hämeen-Anttila: Päivän seisaus
Donna Tartt: Tikli (893 sivua!!!!)
Miika Nousiainen: Metsäjätti
Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein

Jospa näistä jotain jäisi myös joululomalle :)


Lukutoukka rillipää toivottelee leppoisaa marraskuuta!

M

perjantai 14. marraskuuta 2014

Lomaa muistellessa

Tämä on se vuodenaika kun ihmiset palaavat muistoissaa kesän tai etelän lämmön lomiin. No, ei ole viime aikoina ollut etelän lämpöä eikä oikein mitään erityistä lomakohdettakaan. Mutta kamera oli taltioinut syyslomareissulta Pohjois-Karjalasta muutamia pakkasaamun kuvia. Nuo kuulaat lokakuun pakkasaamut ovat lumoavia. Niin kaunista, että heti pitää hyökätä kameran kanssa ulos. Mökkiolosuhteissa on se etu, että aamulla ulos on pakko lähteä jos mielii vessaan mennä :)





En varmaan ole eläessän nähnyt sellaista tähtitaivasta mitä mökillä näimme. Tunnelmallisen kynttiläsaunan päätteeksi katse taivaalle. Ja mikä määrä tähtiä. Muuten täydellinen pimeys ja hiljaisuus, vain tähtien loiste. Aika pieneksi sitä itsensä tunti yöiselle taivaalle katsellessaan.
 Illalla nukkumaan käydessä kun valot oli sammutettu, oli ihan sama pitikö silmiä auki vai kiinni. Niin oli pimeää.



Kuulaita aamuja odotellessa mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!

M

maanantai 10. marraskuuta 2014

Sitkeät sydämet

Joskus tarvitaan sitkeyttä. Luottamusta siihen, että asiat järjestyvät. Vaikka mieli tekisi vetää peitto korviin ja herätä parempana hetkenä.
Joskus on mentävä läpi vaikean ajan. Katsottava eteenpäin luottaen.
Oltava rohkeita, oltava sitkeitä.
Jostain se voima löytyy.

Olkoon tämä kappale omistettu kaikille niille, jotka nyt tarvitsevat voimaa ja luottamusta.

M

perjantai 7. marraskuuta 2014

Bloggaus on harrastus

Olen tässä vähän pohtinut. Että miksi minä tätä pientä blogiani pidän. Jotain tänne raapustelen aina välillä, miettien kuka tätä lukee ja ketä kiinnostaa. Ja mistä kirjoittaisin. Minulla ei ole mitään varsinaista punaista lankaa tähän. Olkoon tämä sitten hienosti sanottuna lifestyle-blogi. Ja todellakin mystyle lifestyle.

Tämä on kuitenkin minulle harrastus. Ja niin kuin harrastaminen tässä tilanteessa, se jää vähän hunningolle. Minulla on tietty aika käytettävissä ja johonkin ajan käyttäminen on suoraan pois jostain muusta. Sellaista ylimääräistä "mitäs nyt tekis"-aikaa ei minulla oikein ole. Elämä on valintoja ja joskus joku muu sanelee sinun valintasi.

Valokuvaamisesta pidän ja etenkin tavallisten asioiden kuvaamisesta. Tykkäänkin niiden pohjalta rakentaa postauksia. Mutta ei sitä viitsi loputtomiin kuvata sekaista eteistä ja kaaottista olohuonetta. Sisustusbloggaria minusta ei oikein tulisi. Jatketaan tällä valitulla linjalla, eikä oteta paineita. Onko ok?

Mutta hei, nyt on maa valkoinen. Ja heti alkoi jouluttamaan. 
Ja joulumerkitkin on ostettu kortteja varten. Jos vaikka innostuisi tässä jonain päivänä.
Kaapissa glögiä ja joululaulut käden ulottuvilla. Tunnelmallisin aika vuodesta on täällä!


Tunnelmallisia hetkiä viikonloppuun!

M