Juhlat juhlittu

Juhlat ovat aina kivoja, mutta tämä juhlien jälkeinen ilta hiljaisuudessa palkitsee. Voi tyytyväisenä todeta leipomusten onnistuneen, vieraiden viihtyneen ja sankarin olleen maailman onnellisin. Jospa arki vähän helpottuisi kun tulevan ekaluokkailaisen ei enää tarvitse jännittää sitä tärkeintä kysymystä, saako hän puhelimen ja millainen se mahtaa olla? Kyllä, toive on täytetty. Ja nyt sitten opetellaan yhdessä, sääntöjä lähinnä, tekniikka on otettu lasten osalta haltuun. Äiti vielä vähän ihmettelee :)

Liekö ollut synttärijännitys syynä vai mikä, mutta viime päivät ovat Pienemmän kanssa olleet haastavia. Kiukkua, uhmaa ja tiuskimista. Suoraan sanottuna rasittavaa ja sai kaikkien pinnan kiristymään. Mutta tänään illalla täällä on ollut vain onnelinen ja hyväntuulinen lapsi.

Aamu aloitettiin viemällä päivänsankarille aamupalaa sänkyyn. Leipä, mehua ja mokkapalaa. Siitä saa hyvät energiat. 

 Leipomukset onnistuivat ihan kivasti. Eikä kukaan sanonut ainakaan minun kuullen, että aina tätä samaa kakkua. Hyvää oli ja todellakin makeaa, mutta mango tuorejuusto toimi oikein hyvin. Ja koristeena myös iäikuiset rakeet. Mitä sitä hyvää muuttamaan.

Ehkä olisin yhden vapaapäivän tähän viikonlopun jatkeeksi voinut ottaa, mutta onneksi on luvassa pari lyhyempää viikkoa. Pään kävin nollaamassa lattarilenkillä (eli Spotifyn lattarilista taustalle pauhaamaan) ja nyt on hyvä fiilis aloittaa uusi viikko. Jäi hyvä mieli koko päivästä!

Ja ensi viikonloppuna saa ottaa rennosti. 

Synttärikakuista on hvyä siirtyä pääsiäisen herkkuihin.

Innostunutta viikon alkua!

M 

Leivontapäivä

Jotenkin tuntuu lähtökohtaisesti väärältä, että vapaapäivälle on ohjelmoitu käytännössä koko päiväksi tekemistä. Olkoonkin, että Pienemmän synttärijuhlat ovat kiva ja mieluinen juttu. Mutta kyllä se osansa vaatii ja tässä tapauksessa käytännössä koko päivän keittiössä. Jotenkin en osaa ulkoistaa tätä hommaa kokonaan, vaikka mieli tekisi. Osansa tekevät kyllä lasten isä ja mummu on valjastettu myös, mutta minulle jää leipominen. Ehkä sekin vuosi tulee kun käyn leipomosta hakemassa kakun.

Nyt menee vähän sivuraiteille, mutta sanon sen silti. Mietin tässä tällä viikolla kampaajalla istuessani, että miksi käytän rahaa siellä istumiseen. Itse värjäämällä säästäisi paljon. No tietysti yksi syy on se, että ammattilainen vain osaa homman paremmin kuin minä. Mutta yksi iso syy on se, että sillä ostan itselleni myös aikaa. Koska minulla muuten olisi aikaa istua kaksi tuntia, lukea lehteä ja juoda kahvia? Ei koskaan, ainakaan lähitulevaisuudessa. 

Että jospa seuraaviin juhliin ostaisin itselleni aikaa ja tilaisin kakun leipomosta ja sen keittiössä vietetyn ajan olisikin lasten kanssa? Hmm... houkutteleva ajatus.

Mutta aiheeseen ja päivän puuhiin. Koska lapset toivoivat, tarjolla on taas iänikuista valkosuklaajuustokakkua. Aina vain, mutta nyt on vähän uutta makua kun kauppaan oli tullut mangon makuista tuorejuustoa. 

Kuvailen huomenna kahvipöytää, jos ehdinjaksanviitsin.

 Lapsista isompi on innokas leipuri, joten hän leipoi muffinsseja joihin tuli myös valkosuklaata. Mikähän on meidän perheen herkku nro 1? Minä tein muutaman avustavan tehtävän, muuten homma oli lapsen vastuulla ja tuli hienoja.

Ja taikina maistuu leipurille aina :)

 Kauppareissulla hain koko joukolle evästä Subwaysta (en revennyt ruuanlaittoon) ja itselleni ostin muutaman oksan lempikukkiani eli jaloleinikkejä. Tuoreet kukat vaan ovat niin ihania ja olen ottanut tavaksi hemmotella niillä itseäni. 

 Ja ettei tekeminen lopu, niin huomenna on tietysti myös virvonvarvon päivä. Onneksi oksat oli puskista haettu jo aikoja sitten ja koristelutkin aloitettu. Lapset saivat ottaa homman ihan omalle vastuulleen. Mitä enemmän tekevät oksia, sitä enemmän saa palkaa. Näillä ohjeilla mentiin, minä en puuttunut asiaan muuten. Annoin tarvikkeet saataville ja sen jälkeen areena oli vapaa.

 Tavoiteaikataulu tähän päivään oli klo 18 saunaan ja sitten telkkarin ääreen koko joukko. Vähän myöhästyttiin kun lupasin ennen saunaa erän lautapeliä. Olkoon se kiitos tämän päivän uurastuksesta kaikille.

Ja jälkihuomautuksena lapseni suusta: 

"Tää päivä ennen juhlia on tylsä kun sä oot ihan hermona" . 

Että näin meillä. Onneksi lapsi tuntee äitinsä ja tietää, mistä hermoilu johtuu. Osaa olla ottamatta itseenä. Sohvan nurkassa sylittelyllä saa muutaman tiuskahduksen anteeksi <3

Leppoisaa kesäaikaan siirtymistä!

M

Viikon arkipalat

Kirjopyykissä alkaa uusi postaus-sarja, tai ainakin ajattelin tehdä tästä toistuvan. Koko blogihässäkin perustin sillä ajatuksella, että voin johonkin kuvailla ja kuvailla nimenomaan arkea. Ja tietty sitä juhlaakin, mutta arkea elämässä nyt vain on enemmän. Kaikkea kivaa tapahtuu vähän huomaamatta ja viikon aikana kuulkaas ehtii pohtimaan, huomaamaan ja kokemaan hurjan määrän asioita. Niitä ajattelin koota näihin arkipalat-postauksiin. Parempaa nimeä en sarjalle keksinyt eli mennään ainakin toistaiseksi tällä.

Tättädätätätäää.... nyt lähtee:

Viikon haaste. Lapsien sairastuminen. Ensin Pienempi sairaana maanantain, tiistai normisettiä ja sitten Isompi kotona keskiviikon ja torstain. Eli säätämistä, työmenojen siirtämistä, perumista ja tekemättä jättämistä. No, ne työt odottavat kyllä, siitä ei huolta. Mutta nyt vaikuttaa siltä, että terveitä olemme kaikki.

 Viikon havainto. Se, että auton merkki vaikuttaa siihen onko kiire vai ei. Ajan työn vuoksi paljon ja arkihavaintoni mukaan audikuskeilla tuntuu olevan suurin kiire päästä ainakin ohi. Ja valkoiset autot yleensäottaen ovat myös kiireisten kuskien ohjaamia. Eli Ford sopii leppoisaan elämään oikein hyvin.

Viikon työilo. Ihanat ja voimaannuttavat kohtaamiset vapaaehtoisten kanssa. Onni on työ, jossa työpäivän jälkeen voi lähteä kotiin voimaantuneena ja täynnä intoa :)

Viikon oma-aika. Ei ollut. Mutta lasketaanko se 15 min jota lukee kirjaa ennen nukahtamista?

 Viikon sääntö. Kirjastosta saa lainata vain yhden lukukirjan kerrallaan. Ajattelin ottaa uuden kirjastosäännön käytöön itselleni. Muuten rohmuan niitä kirjoja ja suurin osa jää lukematta. Saa nähdä auttaako. Let's see!

Viikon unohdus. Isomman koe perjantaina. Ei muistanut kumpikaan. Koska lasten pitää itse muistaa kokeensa? Vai onko se koskaan mahdollista. Epäilen, että tässä perheessä äidin on ne(kin) muistettava.

Viikon heräteostos. Lapselle sukkia ostaessa löysin mielestäni ihanan hippihenkisen puseron 50% alella. Oli pakko, ei vaan voinut vastustaa. Lupaan käyttää.

Sellaiset arkipalat tällä viikolla. Seuraavalla kerralla jotain muuta. Jospa nyt hetken telkkaria ja sitä myöden sitä puuttunutta omaa aikaa.

Ihanaa viikonloppua!

M

Sairastupa-päivä

Hellou beauty ones!

Jep jep, olipas rehvakas tervehdys takatalviseen viikkoon :) En mitenkään kylmyydestä huolimatta suostu laittamaan saapikkaita enää jalkaan, mutta villakangastakki on kyllä pidettävä vielä käyttövalmiina. Ja niinhän se on, että kevät keikkuen tulevi ja jotain sään petollisuudsestakin muistan kuulleeni. Johtuneeko siitä kevätsäästä vai mistä, mutta vietämme pienemmän kanssa sairastupa-päivää. Aamulla herätessä lapsi tuntui enemmän kuin unilämpöiseltä ja valitteli huonoa oloa. Päätin pitää hänet kotona, jospa yksi huilipäivä taltuttaisi kevätflunssan.

On leikittu legoilla, pelattu ja sitä rataa. Puuhaa siis riittää kotona olevillakin. Pantomiimia, legoilla rakentamista, peliaikaa medialaitteilla. Pyykkiä ja myslin tekoa. Kuluuhan se päivä näinkin.

Koko päivä yökkäri päällä tekee ihmeitä kenelle tahansa ja pikkupotilas oli illalla jo melko lailla virtaa täysi. Eli huomenna jatkuu arkitohinat.

Sain minäkin itsestäni jotain irti ja on tehty lohikeitto loppu viikon ruokintaan, kylvetty rairuohot, viimeistelty synttärikutsuja ja kaupassa kipaisin myös. Tehokas päivä!

 

Viikonloppuna saatiin viimein vanha ikkuna seinälle koristeeksi. Pikku hiljaa ja vähitellen, koti alkaa näyttämään siltä, että täällä asutaan muuta kuin väliaikaisesti.

Auringonsäteitä viikkoosi
Miia

Camilla Läckberg: Kivenhakkaaja

Miksi luin: Satuin kirjastossa bongaamaan Läckbergin jota en ollut vielä lukenut. Olisikohan nyt kaikki luettu? Luulen, että joku on vielä lukematta.

Mistä on kyse: Niin kuin Camillan kirjoissa aina, tarina liikkuu kahdessa tasossa. Peruskuvio on se, että tapahtuu murha. Ja kirjailija on liittänyt siihen jonkun menneisyyden juonteen. Tässäkin kirjassa tarinan vanhempi osio alkoi vuodesta 1923. Läckbergin hienous on se, miten nämä eri ajassa kulkevat tarinat liittyvät toisiinsa.

Miltä nyt tuntuu: Hyvältä. Kirja oli viihdyttävä ja teksti sujuvaa. Jos ei anna pienten epäuskottavuuksien häiritä, nämä ovat kelpo dekkaria. Tosin sieltä kevyemmästä päästä. Mutta liian jänniä kirjoja en uskalla edes lukea.


Miksi sinä lukisit: Tämä on ihan täydellinen lomakirja. Viihdyttävä ja mukaansa tempaava eikä lopu heti kesken. Camilla Leckbergin ystäville tuttua ja taattua. Ja uusille lukijoille hyvä kirja aloittaa. Kirjoissa kulkee sivujuonena päähenkilöiden oma elämä, mutta kirjojen lukemisjärjestyksellä ei oikeastaan ole väliä

Mukavaa viikonloppua kaikille!

M

Projekti etenee

Tervehdys uuteen viikkoon! 

Vitsit mikä energia auringosta tulee. Talvikengät ja -takit tekisi mieli viskoa parvekkeelta alas ja julistaa kevään saapuneeksi. No, jospa ei kuitenkaan. Sitä paitsi syksyllä ostamani villakangastakin piti olla monen vuoden sijoitus, että vien sen mieluummin pesulaan :) Mutta nahkaisia tennareita on jo ulkoilutettu ja eilen oli autoillessa nahkatakki päällä. Siit se lähtee.

Niin kuin lähtee projektikin taas vähän etenemään. Aika lailla vuosi sitten tuskailin poikien huoneen suhteen, että tarttis jotain tehdä. Postauksen aiheesta löydät täältä.

No, olen pohtinut, pähkäillyt ja tuskaillut. Paras ratkaisu olisi isompi asunto ja pojille omat huoneet. Mutta se on ylellisyyttä josta vain haaveilen, joten pakko elää tämän tilanteen kanssa ja tehdä ne muutokset mitä tehtävissä on. 

Parin päivän sairaslomalla oli aikaa miettiä ja löytää inspiraatiota. Ja löytyihän sitä. 

Ja yleensä se tietää reissua Ikeaan :) Lisää säilytystilaa, kodikkuutta ja tunnetta siitä, että tämä on Koti. Niitä lähdettiin hakemaan. Osa löytyi Ikeasta, osa omien korvien välistä.

Ostokset näyttävät jotenkin tylsiltä. Joskus on ostettava tylsiä juttuja, jotta suuret linjat näyttää paremmilta. Loppustailauksessa voi sitten piipertää. Tai loppustailaus hoituu miljoonalla lego-ukkelilla :)

Osa muutoksista on jo toteutettu, osa odottaa vielä. Ja taidan lanseerata uuden ilmeen kerralla. Tähän mennessä olen erittäin tyytyväinen ja asukkaat tykkäävät myös. 

Palataan,

M

Hyväätekevää ruokaa

Hellurei ja terveisiä sairastuvalta! Loma ei ihan tehnyt tehtäväänsä ja kroppa ilmoitti, että nyt on levättävä. Pari päivää kotona huilaten olen häätänyt pientä lämpöilyä pois ja nyt olo alkaa olemaan jotakuinkin normaali. Kurkku tuntuu vähän karhealta, mutta muuten vointi ok. Olemme koko sakki olleet ihmeen terveitä koko syksyn ja talven. Täytyy olla kiitollinen terveistä lapsista, jotka tosi harvoin sairastavat.

Mutta aiheena oli kuitenkin tänään hyvää tekevä ruoka. En ole mikään superfoodi-intoilija. Ja muutenkin olen sellaisen tavallisen perusruokavalion kannattaja kuin ruokatrendeihin hurahtaja. Mielestäni ruuasta on viime vuosina tehty jotenkin monimutkaista. Kuka pitää myrkkynä sokeria, toinen hiilareita ja joku rasvaa. Kertonee siitä, että meillä on varaa valita.

Perusruoka on parasta ja sopivassa suhteessa kaikke on hyvä. Se, mikä on omalle mielelle ja keholle tarpeellista kertonee oikean ruokavalion. Joskus mieli kaipaa lohduttavaa suklaata ja sitä sille kohtuudella suotakoon.

Lomalla tein taas kattilallisen kasvissosekeittoa ja pyöräytin tuoreet sämpylät. Ja voi kun olikin hyvää. Myös lasten herkkuruokaa. 

Lämmintä itsetehtyä keittoa ja tuoretta leipää. Taas ollaan perusasioiden äärellä. Vatsa tulee täyteen ja ruoka hellii myös mieltä. Sitä on hyvää tekevä ruoka!

Lempeää viikonloppua teille!
M