Arkipalat

Viikon veto. Ostin itselleni kahvakuulan. Ajattelin, että jos sillä lenkin jälkeen edes vähän vihtoo, on se tyhjää parempi. Mutta se on kuulemma myös hyvä ovistoppari. Nähtäväksi jää. Onneksi meillä ovet pysyvät auki ilman stoppariakin.

Viikon ilo. Tämä ihanaihana alkukesän luonto. Voiko olla kauniimpaa? Joka kevät tästä hullaantuu. Ja se tunne kun pääskyset ovat palanneet. Niiden lentoa voisi katsella illat pitkät parvekkeen sovalla makoillen.

Viikon etappi. Pienemmän eskarin päätös. Josta kirjoittelinkin aikaisemmin. Aiheeseen liittyen kirjoitin edellisessä postauksessa.

Viikon kirja. Sain taas yhden kirjan luettua. Olen kunnostautunut tässä asiassa. Ja sen kirjan vuoksi myös myöhästyin maanantain palaverista aamulla. Haittakse?

Viikon vaatekriisi. Jotenkin on ollut vaikea pukeutua. Mieli tekisi jo kesävaatetta, mutta ihan vielä ei sitten kuitenkaan. Mutta yleisesti ottaen olen melko tyytyväinen vaatekaappini sisältöön. Joka tilanteeseen on periaatteessa jotain. Sekin helpottaa, että pesee välillä pyykkiä :) Mutta loppuviikolla rohkaisin luontoni ja laitoin hameen ilman sukkiksia. Mikä ihana tunne. Jospa ne kesävaatteet voisi ottaa esille (ja siivota talvitakit naulakosta...)



Viikko meni ihan hurjan nopeasti. Huomenna juhlitaan vielä isomman lapsen kevätjuhla ja sitten on aika päästää lapset ansaitulle kesälomalle. Kyllä sitä on odotettukin ja pitkän lomansa ovat lapset ansainneet. Minä seuraan sitten perässä lomani kanssa.

Iloa perjantaihin!

M

 

Viimeisten kertojen viikko

Heipä hei ja hei hulinaa! En tiedä mihin aika on mennyt, mutta viime kerrasta on jo tovi. Eikä tässä ole mitään arkea kummempaa tapahtunut ja aikaakin on ollut sillai normalisti, eli vähän laisesti. Edellinen viikko humahti ilman mitään erityistä eli arkipalatkin jäi välistä. Mutta nyt täällä taas, ja kiva on ollakin.

Täällä eletään viimeisten kertojen viikkoa. Pienemmällä päättyy eskari ja sen myötä päiväkotiura. Maanantaina sen tajusin portilla, että käsillä oli viimeinen maanantai-aamu päiväkodin portista. Yksi aikakausi päättyy, ja seuraava odottaa sitten syksyllä.

- huomenna viimeinen aamuvienti

- tänään oli viimeinen haku iltapäivällä

- ei enää unohdettuja pastillirahoja

- ei enää valmista aamupalaa lapselle

- ei enää kurahousuja, kenelläkään. Uhkasin polttaa ne :)

Ilmaan jää vain kysymys: koska minusta tuli sen ikäinen, että ei ole päiväkoti-ikäistä lasta? 

Mutta ihan vielä ei voi heittäytyä kesän vietäväksi, sitä ennen muutama tarkistus:

- poikien kevätjuhlakuteet? "check"

- muistamiset hoitajille ja opeille? "check"

- nenäliinat juhliin, jos vaikka kuitenkin itkettää? jospa varmuuden vuoksi

- omat kuteet? aina sitä jotain on löytynyt

Äiti jääköön nukkumaan,
puuro lautaselle jää,
ei estää saa, kun juostaan elämään.
Täällä kuudenikäinen
elää hetken jokaisen,
tietämättään onnellinen olla saa.

M

Liane Moriarty: Hyvä aviomies

Miksi luin: Etsin jotain kevyttä luettavaa ja jostain olin kuullut kehuja tästä kirjasta. Siksi.

Mistä on kyse: Romaani on kuin kirjallinen versio Täydellisistä naisista, tai näin sitä jossain luonnehdittiin. Heti alkuun selviää, että on olemassa kirje joka sisältää salaisuuden. Ja mitä sitten tapahtuukaan. Luetaanko se ja miten se vaikuttaa kaikkien elämään.

Miltä nyt tuntuu: No jaa... Aluksi en oikein päässyt mukaan, sitten päätin vain sitkeillä ja lopulta se oli pakko lukea loppuun. Intensiteetti vähän lässähti ja hahmoja tuntui olevan jopa liikaa. Samoin olin tarttunut kirjaan suuremmilla odotuksilla. Mutta loppua kohden heräsi mielenkiinto, että miten kirjailia päättää tarinan. Ihan kelvollinen loppu ja loppuun lukemisesta tuli hyvä fiilis. Tämä oli niitä kirjoja, että tulipahan luettua.

Miksi sinä lukisit: Jos kaipaan kesälomalle lukemista ja tämä blogi on ainoa josta haet kirjavinkkejä. Mutta lisää raportteja on tulossa eli älä vielä luovuta kesäkirjan suhteen. Yksi herkkupala ainakin on raportoimataa.

Oikein muuta en tästä kirjasta keksi. Lue itse ja kerro mitä sinä tykkäsit!

M

Mitä voisin sanoa?

Sanoisinko, että oli niin mahtavaa?

vai, että ilma oli kertakaikkiaan upea?

ja ruoka on hyvää ja sitä oli riittävästi?

vai, että puhuimme lähes taukoamatta perjantaista sunnuntaihin?

 

Kertoisinko kun näimme Pete Parkkosen juoksemassa?

Kertoisinko, siitä kuinka kertasimme menneitä vuosia ja 

merkittäviä hetkiä?

Kertoisinko uusista oivalluksista ja viisauksista?

siitä, että 40 on uusi 20?

 Jatkaisinko ihmettelyä siitä, miten vanheneminen näkyy, mutta mieli 

on yhtä hassu kuin ennenkin?

Jakaisinko vilpittömän riemun dj:n soittamista vanhoista hiteistä?

Kertoisinko sen ihanan tuskan joka tulee korkkarit jalassa lähes 

aamuun saakka tanssimisesta?

Kertoisinko millainen aarre todellinen ystävä on?

Niin paljon kaikkea mahtuu yhteen viikonloppuun, että mieli ei edes jäsennä kokemaansa. Mutta tärkeintä ja parasta on se, että juttu jatkuu seuraavalla kerralla taas siitä mihin nyt jäätiin. Uusi lehti kääntyy ja jotain jännää taas tapahtuu.

M

Viikon arkipalat

Viikon oma hetki. Kampaajalla käynti. Olen vaihtanut kampaajaa ja nyt olen tainnut löytää omani. Hänellä on samansuuntainen ja selkeä näkemys siitä mikä sopii. Haluan kampaajan, joka osaa käyttää ammattitaitoaan eikä minun tarvitse päättää esim. värjäyksessä mitä tummuusastetta käytetään. Ja taas leikattiin muodikas bob (eli meille taviksille polkka-tukka). Ihanan ryhdikäs, kevyt ja helppo laittaa. 

Viikon rutiini. Olen kunnostautunut taas lukemisessa. Taas on yksi kirja luettu ja uutta haettu kirjastosta. Ennen nukahtamista ainakin muutama sivu kirjasta ja päälle makoisat unet. Rakastan niitä molempia, lukemista ja nukkumista.

Viikon luontohetki. Torstaina lähdimme poikien kanssa ulos. Oikein ei tahtonut löytyä kaikille sopivaa tekemistä, mutta sitten ehdotin, että otetaan virvelit mukaan. Ensimmäisellä heitolla koukku jumahti pohjaan ja siima piti katkaista, siitä siis lähdettiin. No, kalaa ei tullut, mutta ei se meitä haitannut. Rakennettiin majaa ja etsittiin keppejä. Lopuksi improvisoitiin sopivasta kepistä frisbee ja pelattiin frisbeegolffia niin, että erilaiset puskat ja kannot olivat "koreja". Ja siis heiteltiin sitä yhtä puun kappaletta. Eipä tuolla luonnossa välttämättä niitä valmiita virikkeitä tarvitse, aina keksi jotain tekemistä.

Viikon ääni. Aamulla herääminen sateen ropinaan. Sadepäivät ei noin niinkuin yleensä kuulu suosikkeihini, mutta siihen ropinaan on jotenkin kiva herätä. Olen myös jättänyt makuuhuoneesta tuuletusikkunan kaihtimet auki, ihana herätä siihen kun on valoisaa. Se on jotenkin lempeämpää kuin herätä pilkkopimeässä herätyskellon vaatimukseen.

Viikon odotus. Viikonloppuna häämöttävä tyttöjen tapaaminen. Aikaisemmin mainitsin, että saan rakkaan ystäväni taas lähelle ja nyt on aika viettää läksiäiset. Eli luvassa siis paaaljon puhetta, naurua ja iloa. Sitä ei voi koskaan olla liikaa.

Nyt vielä tavaroiden pakkaus ja kahvin hörppäys, täältä tullaan viikonloppu!

 Toivottavasti sinulla oli kiva viikko!

Ja nyt täältä tullaan viikonloppu!

M

Viikonlopun syömiset

Palataan vähän viime viikonloppuun. Tällä kertaa ruuan merkeissä, koska tällä kertaa se tuntui olevan pääasiassa. 

Uusia kokeiluja, herkullisia makuja ja yltäkylläisyyttä. Ei siis yhtään huono viikonloppu.

Perjantaina iltapalalle suunnittelin texmex-piirakkaa ja vihdoin toteutin pitkään mietinnässä olleen ruokakokeilun. Eli niinkin mystisen ainesosan kuin soijarouheen. Olen vähitellen, siis todella baby steps, lisännyt kasvisruuan osuttaa ja ihan hyvillä tuloksilla. Kikherne-pihvit ovat uusi herkkuni ja linssikeitto on mainio eväsruoka töihin. Soijarouhe on ollut kaapissa korkkaamista vaille valmiina ja nyt tuli tilaisuus. Ja se siis vaatii tilaisuuden. Katsokaas kun taloudessa asuu sellaisia peruspoikia eli epäluuloisia minkään vähänkään erikoisemman ruuan suhteen. Ja ajattelin tehdä pienen käytännön testin eli huomataanko jos korvaa jauhelihan soijarouheella. Eli ruoka piti tehdä lapsilta piilossa.

Vähän konsultaatiota, reilusti härkää sarvista ja eikun hommiin. Sain ohjeen käyttää soijarouhetta ikään kuin jauhelihan tapaan. Eli pannulla sipulit kuullottumaan, sekaan rouhe, mausteet ja vettä. Ja hyvää tuli. No, miten sitten kävi makuraadin kanssa? Pienempi ei syönyt kun oli muutakin ja tutumpaa tarjolla, isompi söi hyvällä halulla ja poikaystäväkin söi mukisematta, vaikka olikin sitä mieltä, että hänellekin olisi voinut olla kertomatta ;)

Lisänä kattauksessa oli salattia, pähkinöitä, marinoituja parsakaaleja (nykyinen suosikkilisuke) ja lasiin punaista. Tällä oli hyvä aloittaa viikonloppu.

Lauantaille oli sitten luvassa taas uutta. Kaupassa käydessäni inspiroiduin ostamaan parsaa ensimmäistä kertaa ever. Miten olenkin onnistunut ohittamaan tuon kevään herkun? Olen kyllä syönyt toisten laittamana, mutta itse en ole aikaisemmin kokeillut. Ja voi sentään, kuinka hyviä nämä ovat. Kuten kuvasta saattaa päätellä. Kahden aikuisen voimin syötiin koko setti, lapsille ei (onneksi) maistunut.

   

Viikonlopun kulinaarisen matkan kruunasi äitienpäivän lounas vanhempieni luona. Shamppanjalla aloitettiin ja jatkettiin runsaalla alkupalapöydällä. Pääruuaksi paistia kera herkullisen kastikkeen. Jälkkäriksi siskon tekemää kakkua. 

Että sellainen viikonloppu. Kyllä hyvä ruoka on sitä elämän luksusta, josta on etuoikeus nauttia. Mutta tällaisten viikonloppujen jälkeen on kuitenkin hyvä palata tavalliseen arkiruokaan, mikä sekin on oikein hyvää. Elämä on kuitenkin pääasiassa sitä nakkikastiketta.

Näiden kuvien päätteeksi onkin hyvä lähteä lenkille. 

Viikonloppuna on luvassa laatuaikaa ystävän kanssa eli eiköhän taas jatketa kulinaarisilla nautinnoilla.

Nyt sinne lenkille!

Pus,

M

Viikon arkipalat

Tässä taas arkipalat viime viikolta. Uusi arkiviikko on jo täydessä vauhdissa ja viikonloppukin meni jotenkin koneelle ehtimättä. Ei se varmaan väärin ole, ettei aina ehdi koneelle siis. Mutta palataan näiden palojen myötä viime viikon arkeen.

Viikon juhlallinen hetki. Se hetki kun palautin päivähoidon irtisanomis-kupongin. Se saattoi olla koko elämäni viimeinen päiväkotiin palautettava lomake. Ja olin jopa ajoissa sen kanssa. Tadatatataaaa.....

Viikon retro. Tein iltapalaksi kaikkien kotitaloustuntien klassikon, eli teeleipiä. Lapset tykkäsivät kovasti. Tämä oli myös oivallinen käyttäytymistieteellien ihmiskoe voin käytöstä. Toinen lapsista lisäili lämpimän leipäsen päälle isoja nokareita voita, toinen oli huomattavasti maltillisempi. Itse tyydyin kaapimaan tuoreella leivällä voita suoraan rasiasta ;)

 Viikon etappi. Pienemmän kouluun tutustuminen. Jokin aikakausi on päättymässä, uusi alkamassa. Olo on iloisen haikea. Lapset kasvavat ja niin sen kuuluukin mennä.

Viikon zen. Oma fiilis. Tähän vaikuttanee edellisen viikonlopun täydellinen lepo. Lisäksi mieli sai erityisannoksen ravintoa. Kävimme teatterissa katsomassa näytelmän jota kuvailtiin teatteri-ilmaisun slow foodiksi. Luin loppuun rauhallisen ja puhuttelevan kirjan. Ja sunnuntaina kotiin ajellessa kuuntelin koko automatkan Radio Suomea ja sen taiten tehtyjä puheohjelmia. Kyllä tuolla annoksella jopa minun levottomuuteen taipuvainen mielini rahoittuu.

Viikon vastoinkäyminen. Torstain meni kotona huilatessa. Edellisenä päivänä alkanut kurkkukipu ja päänsärky pahenivat yön aikana. Päätin jäädä pitämään yhden sairatupa-päivän, ettei tauti pitkittyisi.

Viikon innostus. Tuli tarve laittaa jotain kaunista kotiin. Niinpä laitoin keittiön pöydälle liinan. Ikean reissulla sain ajatuksen, että haluan jotain vihreää eli ostin vihreän kynttilän. Aika helpolla saa itseään ilostettua.

Tämä viikko tuo mukanaan uusia kivoja juttuja, niistä sitten toisella kertaa.

Moi!

M

Linda Olsson: Kun mustarastas laulaa

Miksi luin: Olen lukenut Olssonin kirjoja aikaisemminkin ja tämä on teoksista toiseksi paras. Ehdottomasti paras on "Laulaisin sinulle lempeitä lauluja". Ja tämäkin on niitä "työkaveri toi työpöydälle-kirjoja".

Mistä on kyse:  Kirja kertoo kolmen hyvin erilaisen ihmisen ystävystymisestä ja tämä on myös tarina kirjallisuuden voimasta. Miten sattuma johdattaa ihmisiä yhteen ja mitä toisen ihmisen kohtaaminen voi saada meissä aikaan.
Olssonin kirjoissa yhtäläistä on yksinäiset ihmiset, viipyilevä kerronta, ja syöminen ja juominen.Tätä lukiessa kannattaa varata saataville kylmää valkoviiniä, sillä sitä alkaa tekemään mieli :)

Miltä nyt tuntuu: Levolliselta. Tämä oli kirja, jota voisi kuvailla sanalla viipyilevä. Teksti eteni sujuvasti ja tämä luki nopeasti, mutta tunnelma oli rauhallinen. Ja jälleen tuntuu kuin kirjailija olisi puhunut monessakin kohdassa juuri minulle.

Miksi sinä lukisit: Jos haluat helposti luettavaa, mutta syvällistä kirjallisuutta. Tämä sopii erinomaisesti lämpimään kesäiltaan ja seuraksi sitä kylmää valkkaria. Ja niin kuin monen muunkin kirjan kohdalla, miksi et lukisi?

"Niinhän hyvät kirjat tekevät mielestäni", Otto sanoi.

"Pistävät ajatukset liikkeelle. Saavat ihmiset pohtimaan elämäänsä. 

Niin hyvää kuin pahaa.

Mutta hyvistä kirjoista saa sekä lohtua että viisautta."

M

Väriä kevääseen

Lämmön toivossa inspiroin hieman kesäisempää ja värikkäämpää pukeutumista. Tai no, minun kohdalla värikkyys on vähän niin ja näin, mutta yritystä olisi kuitenkin.
Sitä mukaa kun valo lisääntyy, näyttää vaatekaappi jotenkin ankealta. Samaa valittelin viime vuonna huhtikuussa täällä. Taitaa kuulua vuodenkiertoon samalla tavalla kuin jokakeväinen ilo ensimmäisistä leskenlehditä.  Nyt ollaan taas tilanteessa "jotain värikästä ja iloista ja pirteää". Mutta kun neutraalit värit tuntuvat niin omalta. Onneksi minua myös autetaan pääsemään laatikon ulkopuolelle. 

Olkoon tuliaisiksi saatu oranssi laukku tämän kevään revittely. Sopii hyvin kesällä sinivalkoisen lookin kanssa. Että pysyy turvallisuuden tunne, jotain uutta ja jotain turvallista. Siinä on hyvä alku.

Eikö olekin hyvä pari? Oranssi ja sininen, valkoisella höystettynä? Lämpimät kesäillat ja kevyt mieli. Katsotaan kuinka rohkeaan kykenen taas vuoden päästä. 

Valoa keväiseen viikkoon!
M

Viikon arkipalat

Heipsansaa! Toivottavasti teillä on pitkä viikonloppu sujunut mukavasti. Minulla ainakin on. Niin mukavasti, että vaikka kone oli reissussa mukana, sai se levätä siellä kassissa koko viikonlopun. Eli nyt viikon päätteeksi tämän kuluneen viikon arkipalat. Palataan vapun vieton kuulumisiin toisella kertaa.

Viikon aikatauluhaaste. Kahden lapsen menot samalla illalla eri aikaan ei paikassa. Toisenen synttäreille ja lahja luonnollisesti paketoimatta, ja toisella treenit. Aikataulullisesti homma oli aika iisipiisi, mutta kyllä tuli suhattua. Onneksi toisen vienti ja haku onnistui fillarilla, sai edes vähän ulkoilua samalla. Muuten oma liikunta-aika oli nolla tuntia.

 

Viikon telkkariohjelma. Boksilta on tullut iltapuhteiden ohessa katsottua Hyvät ja huonot uutiset-ohjelmaa. Hilpeää dialogia ja sopivan kevyttä taustaohjelmaa samalla kun laskostaa pyykkiä. Minulle telkkarin katsominen on luksusta, johon on harvoin aikaa.

Viikon leipominen. No tietysti munkit vapun kunniaksi. Joka vuosi hämmästyn kuinka helppoa se on, vaikka etukäteen tuntuu mukamas vaivalloiselta. Ja lopputulos palkitsee, niin hrekullisia vastapaistetut munkit ovat.

Viikon kasvatushaaste. Eskari-uhma. Draamaa riittää ja ovet paukkuu, mutta vastapainoksi myös rakkaus on ylitsevuotavaa. Ei vaan tahdo aikuinen pysyä perässä noiden tuulien mukana.

Viikon zen. En ruvennut ragee, vaikka isompi vähän niin arveli. Otin vain zen-kasvattajan esiin ja selitin, miksi seuraavalla kerralla pitää toimia toisin. Ja sanoin, että jos arvelee äidin rageevan, niin silloin kannattaa ehkä miettiä itsekin omaa toimintaansa.

Viikon useimmin kuultu lause. "Katos, näkee sinuakin". Kertoo jotain työnkuvan ja elämäntilanteen luonteesta. Ei lisättävää.

Viikon ilouutinen. Rakas, ihana ystäväni muuttaa lähelle. Ihan hymyilyttää kun ajattelenkin :) Asiassa ei sinänsä enää uutisarvoa, mutta käytännön asiat ja aikataulu on täsmentynyt. Tästä alkaa ihan uusi ajanlasku ja arkeen tulee uutta iloa kun pääsemme tapaamaan useammin ja spontaanimmin. Päiväkahvit Pyynikillä, auringonlaskut parvekkeella, kirpparikierokset ja ennen kaikkea elämän jakaminen toivottavasti entistä tiiviimmin. 

Katsotaan mitä uusi viikko tuo tullessan ja paltaan niihin vappu-viikonlopun tunnelmiin ja kuulumisiin. Voikaa hyvin ja energistä viikon aloitusta!

M