Ihanaa rentoa sunnuntai-iltaa!
Minä olen kuulkaa vähän opetellut ja se opettelu liittyy tuohon edelliseen lauseeseen. Olen ollut taipuvainen ajattelemaan, että ihana ja rento eivät oikein kuulu sunnuntai-illan kanssa samaan lauseeseen. Kun se arki ja kiire kolkuttelee ovella ja seuraava viikonloppu on jossain toodella kaukana. Mutta tänään päätin, että hemmetti sentään, en anna itseni mennä tuohon.
Ja tänään oli kaikenlisäksi erityinen syy viettä zen-sunnuntaita. Menin eilen isäni pyynnöstä mökille haravoimaan. Hän oli suuressa viisaudessaan ajatellut, että voisin siitä jopa tykätä. Ja kyllä vain, kun ei ole omaa pihaa, on haravointi mitä mieluisinta hommaa.
Eilen rauhallinen ja pitkä aamu, sen jälkeen suuntaus kohti mökkiä. Tupaan lämpöä ja harava käteen. Miten mieli lepäsi ja siistiä tuli. Välillä paistoi ja välillä satoi, välillä join kahvit ja lisäsin puita takkaan. Onnistuin jopa keittämään hyvä pannukahvit puuhellalla, aika suoritus tällaiselta kaupunkilaistytöltä ;)
Illaksi sain seuralaiseni mökkikaveriksi.
Saunan jälkeen paistoimme makkaraa ulkona oksia poltellessa, pipot päässä ja viltteihin kääriytyneenä.
Seurana vain nouseva kuu.
Tuohon tunnelmaan voisin jäädä.
Aamu valkeni aurinkoisena ja heti aamulla oli vähän halju fiilis, että täältä pitää lähteä.
Mutta sitten päätin, että nyt nautin tästä hetkestä ja täällä olosta. Ja yritän ammentaa näistä hetkistä voimaa ja iloa uuteen viikkoon.
Ja joskus se päättäminen auttaa. Tänään oli sellainen päivä!
Hyvillä mielin uuteen viikoon!
Ps. Ja tänään on sellainen päivä, että tietää haravoineensa :)
M
