torstai 31. heinäkuuta 2014

Mökillä

Vanhemmillani on mökki Hämeessä ja saimme sen lainakäyttöön yhdeksi viikonlopuksi. Sateisen viikon päätteeksi viikonlopuksi oli luvattu aurinkoa ja lämpöä, sitä myös saimme.
Aika kului mökkipuuhissa eli saunan ja veden lämmittämistä, ulkona tiskaamista, ruuan laittoa. Mutta vaikka kaikki nämä vievät pienissä ja alkeellisissa oloissa enemmän aikaa, tekee niitä kuitenkin mielellään. Jotain alkukantaista viehätystä siinä on.







Lapsia meillä oli  mukana kolme ja naapurimökistä löytyi myös kaveria. Pojat kalastivat ahkerasti ja siimaa sai korjailla jatkuvasti. Saalis ei ollut suuren suuri, mutta intoa oli sitäkin enemmän. Mökki ei ole rannalla vaan uimaan pitää lähteä erikseen. Mutta ei se haittaa, lähellä on kävelymatkan päässä hiekkaranta. Lensipä minultakin viimein se talviturkki.




 Lämpöä, aurinkoa, rentoa yhdessä olemista. 
Hyvä viikonloppu siis!

M

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Vanha Rauma

Heipsan!
Nyt on retki tehty. Ja kyllä oli kiva päivä. Sää oli mitä mainioin, seura taattua laatua, kohde oikein viehättävä. Ajatella, että meillä on sellaisia helmiä kuin Vanha Rauma. Ehkä ihanin vanhakaupunki missä olen käynyt. Jotenkin tosi viehättävä. Ja tällaisissa kohteissa lähes kaikki tuntuu viehättävältä, jopa pieni ruokakauppakin. 


Zen-teetä pitäisi ehkä ostaa syksyä varten?


Talot olivat myös viehättäviä. Ei se mitään vaikka räystäät ei ehkä olleet suorassa ja lumen kasauspaikkoja ei ollut mietitty. Ei se meitä haitannut, me vain ihastelimme miettimättä yhtään mitään järkevää. Tässä asiassa vain ulkonäkö ratkaisee.



Rahaa kului tällä reissulla vain syömiseen ja leivoskahveihin. Ja jäätelöön. Vaikka oli ihania putiikkeja ja alennusmyyntejä. Ei ollut ostopakkoa, kun ei ollut ostotarvettakaan. En siis ostanut mitään. Mutta ei se reissusta huonoa tee. 

Kaksi parsaa ristissä

Yeah, juuri näin.

 Jos pitäisi valita tälle päivälle sana tai tunne. Se olisi levollisuus. Matkakohteessa oli hyvin levollinen tunnelma. Ja mielestäni ihmissuhteet ovat parhaimiillaan levollisia. Ei tarvi pingottaa, saa olla sitä mitä on.

Viimeinen kuva kiteyttäköön fiiliksen.


Levollista loppuviikkoa!

M

torstai 17. heinäkuuta 2014

Perinneretki

Perinteet ovat kivoja. Erityisesti sellaiset itse luodut ei niinkään toisten sanelemat. Jos jotain tehdään toista kertaa, se on mielestäni jo perinne. Ja perinteitä pitää vaalia ja luoda niille jatkumoa.

Tänään vaalitaan monia asioita. Kesäretkiperinnettä, ystävyyttä, jaettuja iloja ja suruja. Hauskoja juttuja ja loputonta höpötystä ja innostusta. Onni on löytää elämäänsä ystävä. Sellainen joka pysyy siinä rinnalla, vaikka elämäntilanteet vaihtelevat ja maantieteelliset sijainnit muuttuvat. 

Tänään meillä on ystäväni kanssa perinnepäivä, lähdemme yhdessä retkelle. Kun ystävyydestämme oli kulunut 10 vuotta, teimme vuosipäiväristeilyn (miksi ne ovat yleensä vain pariskuntien juttuja?). Olemme mm. ihastelleet Pispalassa, käyneet Tallinnassa ja toissakesänä Tammisaaressa. Tänään suuntaamme retkelle Raumalle.

Aurinko paistaa, mieli on kevyt ja kesäkassi valmiina seikkailuihin.


Kivaa kesäpäivää teillekin!


Ps. Kuvan aurinkolasit, ne joihin olen ihan <3 ovat kirpparilöytö eurolla. Ja arvatkaapa kenen kanssa olin silläkin reissulla, no mun frendin kaa tietty :)

M

Helsingissä II

Toisen Helsinkipäivän pääkohde oli Luonnontieteellinen museo. Lapsista Isompi on siellä käynyt, mutta me kaksi muuta emme olleet. Jo pelkkä rakennus on itsessään kokemus. Ja näyttely on mielenkiintoinen. Tosin niin kuin edellisellä museo-keikallamme, etenimme melko nopeasti kohteesta toiseen. Huikein juttu oli tietysti ne dinosauruksen luut. On ne ollut isoja!








Tässä vielä vinkit yhden aikuisen ja lasten kaupunkilomailuun:
- ohjelma pääosin lapsilähtöinen 
- mieti mitä sinä itse haluat nähdä, tehdä tai kokea. Suunnittele miten saat lahjottua lapset
- tarpeeksi taukoja ja jäätelöä
- hotelli läheltä ostoskeskusta (lapset jää katsomaan piirrettyjä sillä aikaa kun sinä käyt ostoksilla) Itse sanoin meneväni ostamaan rintaliivit, ei ollut halukkaita mukaan tulijoita*
- mieti ruokapaikat etukäteen
- älä stressaa, ota iisisti





Se oli kiva reissu. 
Katsotaan mitä ensi kesäksi keksitään, Suomi on täynnä mestoja paikkoja :)


* Miksi minun piti mennä ostamaan rintaliivit? Lähdimme tälle kaupunkilomalle suoraan mökiltä. Ja lomalainen oli pakannut lähinnä hellevaatteita ja bikinin yläosia mukaan, ja pakattujen rintaliivien määrä 0. Että näin.

Kesä jatkukoon!

M


tiistai 15. heinäkuuta 2014

Helsingissä

Halusin mahduttaa kesään edes pienen reissun minun ja poikien kanssa. Viime syksy ja kevät olivat melko raskaita meille kaikille ja päällimmäisenä on mieleen jäänyt kiire, väsymys ja riittämättömyys. Sen vuoksi halusin päästä poikien kanssa johonkin pois kotoa, ilman velvoitteita ja tehdä yhdessä mukavia juttuja.

Koska budjetti ei ollut suuri, päätin että lähdemme parin yön reissulle Helsinkiin. Ja ihan hotelliin yöksi. Entisenä helsinkiläisenä kaupunki oli luonnollisesti helppo ottaa haltuun ja reitit olivat valmiiksi tuttuja. Tyttö voi lähteä Helsingistä, mutta Helsinki ei tytöstä. Sinne on aina yhtä ihana palata!

Kohteiksi ajattelin Suomenlinnaa ja Luonnontieteellistä museota. Lisäaktiviteetteina olisi ratikka-ajelut, ravintolassa syöminen ja yleinen hengaaminen. Lisäbonuksena Helsinkiin saapuminen junalla. Elämyksiä siis kerrassaan!

Kaupunkilomailu lasten kanssa ei välttämättä ole se rentouttavin, mutta täytyy kehua minun matkalaisiani. Hienosti jaksoivat. Suunnittelin ohjelmaa lapsilähtöisesti, mutta halusin minäkin saada matkasta jotain itselleni. Mielestäni tässä onnistuimme, kaikilla oli mukavaa.


 Ensimmäisen matkapäivän pääkohde oli Suomenlinna. Siellä kierreltiin ja katseltiin. Luolat olivat aluksi vähän pelottavia, mutta äiti rohkeana meni ensimmäisenä ja todisti että ei ole mitään pelättävää. Tykit uppoaa aina poikiin, niissä oli kiva kiipeillä.








Reissukolmikko

Palaute päivästä oli: on ollut mukavaa, hyvin olet suunnitellut reissun :)
Ilta kuluikin sitten hotellihuoneessa fiilistellessä ja vaahtokylvystä nauttiessa. Pienet on matkaajien ilot!

Seuraavassa postauksessa lisää kuvia ja matkaraporttia.

M

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

10v

Ensin en ajatellut sen tuntuvat mitenkään erityiseltä. Sitten tuli postissa kortti, jossa oli luku 10. Että ihan oikeastiko minulla on jo niin iso lapsi. Ja miten mahtavaa on, että yksi on jo saatu noin isoksi.

Nyt jo huomaa millainen persoona siitä pienestä ihmisestä on tullut. Ison elkeitä, mutta kuitenkin vielä lapsi. Mainiot jutut ja vähän haastettakin. Hyvä tyyppi.

Ennen juhlia katselin itseäni peilistä. Että näytänkö minä siltä kuin minulla olisi 10-vuotias lapsi. En tosin tiedä miltä silloin pitäisi näyttää, mutta jotenkin tuli tunne että nyt pitäisi viimein olla jotenkin aikuinen. Kai.

Kemut pidettiin lasten isän luona ja paikalle oli kutsuttu lähimmät sukulaiset. Sää suosi ja kakkua oli riittävästi. Sankari sai toivomansa lahjan. Jäi hyvä mieli.
Että elämä jatkuu ja menee eteenpäin. Että lapsilla on tällainen lähipiiri. Että kakku onnistui :)
 







Kiitollinen on sana mikä kuvaa tämän päivän tunteita.

M

Hoodeilla

Se on lomalla sellaista, että aika menee johonkin. Koneen ääressä tulee oltua vähemmän, mutta kamera kulkee melkein aina mukana. Tosin aina ei jaksa ottaa kuvia ja miettiä kuvakulmia. Mutta yleensä kyllä.

Lupasin edellisessä postauksessa raportoivani meidän retkestä. Kuvasaldo jäi pieneksi kun retkikohteessa olisi pitänyt maksaa 5e kuvausluvasta! 
Missä me sitten kävimme? Otin loman tavoitteeksi käydä lähialueella paikoissa joissa ei ole ennen käynyt, trendikästä lähimatkailua siis. Ajattelin, että naapuripitäjässä Tampereella oleva vakoilumuseo voisi olla pojista mielenkiintoinen kohde. Sinne siis suuntasimme.

Huomaa lippiksen takana vakoileva Pienempi

 Museo on aika pieni ja nopeasti sen kiersimme. Itse olisin viihtynyt tekstien äärellä pidempäänkin, mutta museokaverit olivat vähän hätäisempiä. Oli kuitenkin kiva kohde ja vähän jotain erilaista. Hauskin ja mieleenpainuvin seuralaisten mielestä oli äänen muunnin. Se nauratti vielä jälkeenpäin :)



Autolle kävellessä suuntasimme äidin toiveesta vielä Tallipihalle ihmettelemään. Poikia se ei jaksanut kiinnostaa ja äidin pysähtely kuvaamaan ei jotenkin ollut seuralaisista motivoivaa.



Symppis

Katsotaan mitä muuta uutta kesän aikana koemme.
Jännittävää suven jatkoa!

M
 

torstai 3. heinäkuuta 2014

Loma, siis mullon loma

Jos palaan vuoden takaiseen aikaan, niin muistikuvat ovat melko hataria. Kyllä minulla silloinkin oli kesäloma, mutta miltä se tuntui, ei oikein käsitystä. Mutta nyt kuulkaa tuntuu hyvältä, ihan mahtavaa.

Ja jotenkin olen tosi kiitollinen lomasta. Että meillä on mahdollisuus pitää vapaata monta viikkoa ja siltä ajalta saa vieläpä palkkaa. Pidän lomaa kaikkiaan viisi viikkoa. Sen muistan viime kesästä, että se määrä lomaa tuntui ruhtinaalliselta ja siinä pääsee aika hyvään pössikseen. Päätin myös ottaa rennosti. Aika hyvä päätös eikö vain?

Lapset ovat jo sen verran isoja, että vähän iisimmin pääsee. Vähän stressasin etukäteen (yllätys) sitä, että lomallakin pitää tehdä ruokaa ja niitä kotirutiineja. Ja pojat ovat oman lomani ajan aika tiiviisti tässä kanssani. Mutta sitten päätin a) että otan rennosti enkä jaksa pingottaa b) pyydän apua. 

Niinpä olen saanut puhuttua itselleni kokonaisen viikon täyslomaa eli ei töitä ja pojillekin mieluinen kesähoitola mökille. Ja sain sovittua myös yhden festarikeikan (eli pääsen liikkumaan ilman jälkikasvua, en itse esiintymään) ja ystävän tapaamisen lapsivapaasti. Että kannattaa kysyä.



Lämpö ja aurinko eivät ole päässeet hellimään, mutta ei se oikeastaan edes haittaa. Tämä ensimmäinen viikko on laskeuduttu rentouteen ja tehty kotihommia. Niitä ihan tavallisia, pyykkiä, kauppaa, ruokaa, futistreenejä. Tekemisessä on ihan eri meininki kun ei ole kiire.

Pieni kesälomareissu kotimaassa poikien kanssa on suunniteltuna ja ajattelin, että mennään käymään paikoissa, joissa ei olla ennen käyty. Pieniä juttuja, mutta niistäkin tulee hyvä mieli.



Yllä olevat kuvat eivät ole tältä viikolta, kuten auringon paisteesta voi päätellä. Eräänä kauniina sunnuntai-aamuna päätin ottaa rennosti (huomaatteko, tästä tulee jo tapa) ja kattaa vähän paremman aamupalan parvekkeelle. Keitin kananmunia, oli mehua ja vastapaistettuja wiinereitä. Ja syötiin parvekkeella. Siinä nauttiessa ja tuulen huminaa kuunnellessa fiilistelin pojille, että ihan kuin olisi mökillä aamupalalla. Isompi totesi: "Ei, vaan ihan kuin loistohotellissa".
Aika velikultia nuo!

Tänään on luvassa jotain uutta, ehkä vähän jännittävääkin. Siitä sitten seuraavalla kerralla!

Halauksin,
M