Me kävelimme kotiin ja Lokakuun 25:nnen prospektin kulmalla kovaääninen soitti hakeaa valssia ja minun teki mieli keinua sen tahtiin, ja äitini katkerat soimat ja oikeutetut murheet leijuivat sävelten mukana yläilmoihin mistä keveä kesätuuli ne vei.
Mistä on kyse: Talvella 1922 Klara ja Ilja hiihtävät Suomesta rajan yli itään. Ajatuksena lähteä rakentamaan uutta uljasta ihanne valtiota, Neuvostoliittoa. Alku on karu, mutta aatteen palo ja ihanteet antavat voimaa nuorille idealisteille. Myöhemmin erityisesti Klaralle uusi maailma näytää nurjat puolensa katulasten muodossa. Kurjuus, kylmyys, harmaus. Niillä sanoilla voisi kuvailla kirjan yhtä pääosan esittäjää, Pietaria
Miltä nyt tuntuu: Kirja ei ollut mitenkään helppo. Alku oli hankala ja välillä vaivalloinen, niin kuin uusi alku Klaralle ja Iljalle. Välillä putosin kärryiltä sivuhenkilöiden suhteen ja sekosin nimissä. Mutta kieli oli kaunista ja halusin myös tietää miten tämä päättyy. Loppua kohden tarina tiivistyi ja lopussa ollaan jo Stalinin puhdistusten ja vainojen ajassa.
Tämä on kirja ihmisyydestä, idealismista ja inhimillisyydestä ja sen puutteesta. Olen iloinen, että jaksoin alun vaikeuksien jälkeen tämän lukea loppuun. Olo oli jälleen mykistynyt ja sama kysymys heräsi kuin monesti ennenkin: miten vähän me lopulta tiedämme tavallisista ihmisistä sodan ja terrorin keskellä. Tämä on myös kirja, joka pitää lukea joskus uudelleen. Luulen, että toisella lukukerralla kirja avautuu vielä enemmän.
Klara, kirkasaivoinen, selkeä ajattelultaan. Klara, johon kasvoi suuri ja murheellinen kärsivällisyys niinä vuosina, kun ihanne karkasi yhä etäämmäs ja maata kuritettiin nälällä ja teräksisellä suunnitelmallisuudella
Miksi sinä lukisit: Jos haluat lukea taidokkaasti ja kauniisti kirjoitettua kieltä. Jos haluat minun laillani saada lisää näkökulmia historian taakse.
M