maanantai 15. elokuuta 2016

Jännittävää elämää

Heissan!
Tämän vuoden aikana villasukat ovat vieneet voiton kirjojen lukemisesta, mutta yritän löytää aikaa molemmille rakkaille harrastuksille. 
Molemmat ovat onneksi siinä mielessä helppoja, että ei tarvitse kuin tarttua välineeseen ja antaa mennä.
Ja näissä molemmissa on itseasiassa samoja elementtejä. Saa pysähtyä ja rauhoittua, saa valita aina jotain uutta ja mieleistä, 
vinkkejä on netti pullollaan ja löytämisen riemu on suuri. Ja sekä lankoja, että kirjastosta lainattuja kirjoja on aina vähän liikaa kulutukseen nähden.

Siat Rudberg

kirja dekkari Siat Vallgren


Minulla on dekkarien lukeminen jäänyt viime vuosina vähemmälle. Mieli on kaivannut jotain kevyempää ja jotenkin minusta on tullut melkoinen arkajalka. Yhdenkin kirjan lopetin kesken kun en uskaltanut sitä yksin lukea ;) 
Mutta viimeksi kirjastossa käydessä mukaan tarttui ihan uusia tuttavuuksia. 
Nähtäväksi jää, uskallanko näitä loppuun lukea. Mutta onneksi aina voi välissä kutoa sukkaa.

Ja kyllä se lenkille lähtö on myös yhtä helppo harrastus, lenkkarit jalkaan ja ulos. Että jos sillekin harrastukselle antaisi taas enemmän aikaa :)

Syksyn uutuuskirjoja odotellen

M

perjantai 12. elokuuta 2016

Perjantaibiisi: Tytöt ei soita kitaraa

Holahola!
Koska loma on ohitse, on perjantaissa taas oma fiiliksensä. Huomenna olen kyllä myös työtehtävissä, mutta ei se perjantain hohtoa himmennä juurikaan. 
Ja perjantaifiiliksen kunniaksi tänään soi Vesalan "Tytöt ei soita kitaraa".

Tässä ei puhuttele niinkään sanat, vaan tuo tarttuva ja keinuttava melodia.
Tässä on jotain samaa nerokkuutta kuin Leevi and the Leavingsin biiseissä, ne vaan yksinkertaisesti on hyviä.
Tämä on parhaimmilaan silmät kiinni, kädessä ilmakitara ja rytmin mukana heiluminen.


  

Että ei muuta kuin kitara käteen ja antaa palaa!

M

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Capsule wardrobe

Siis mikä? 
No, kapselipuvusto.

Vapaasti muotoiltuna se tarkoittaa rajatusta määrästä vaatteita koottua puvustoa. 
En tiedä onko tähän olemassa kovin tarkkaa määrää siitä kuinka monta vaatetta siinä saa olla, 
mutta pääajatus on, että minimalismi on kaunista. 
Valitaan siis vaatekaapista mieluisimmat ja yhteensopivimmat vaatteet ja käytetään niitä yhdistellen keskenään. 
Ja se mikä tässä minua viehättää on mahdollisuus päästä niistä eimitäänpäällelaitettavaa-tilanteista. 
Kun oikeasti kaappi pullistelee toinen toistaan kivempia vaatteia.

Pidemmälle ehtineet tekevät itselleen joka kaudelle oman kapselinsa, katsotaan miten itse tästä innostun.

Hieman eri blogeja lukiessa perehdyin ajatusmaailmaan, ja siitä se ajatus sitten lähti.
Löysin minikapselihaasteen ja päätin tarttua haasteeseen.
Eli 20 vaatetta (mukaan lukien kengät) ja 21 päivää.
Tämä tulee olemaan siinä mielessä helppoa, että käsillä on vuoden helpoimmat viikot pukeutumisen suhteen. 
Melko lämmintä, mutta ei koko ajan hiki. Ja töissä käynti tuo rytmiä myös pukeutumiseen.

Idean mukaan tähän ei kuulu ulko-, alus- ja urheiluvaatteet eikä asusteet.
Vähän ajattelin muokata haastetta helpommaksi. 
- kotivaatteita en laske mukaan
- sallin vaihtoehtoiset parit kenkiä (sandaalit/umpinaiset kegät), koska keli voi vaihdella helteestä vesisateeseen
- katson alustoppien kuuluvat alusvaatteisiin 

Jospa näiden pohjalta saisin koottua itselleni puvuston kolmeksi viikoksi.
Jotain ehkä allaolevan tyylistä.


Minicapsule capsule warderobe blogi kirjopyykki

Palataan aiheeseen ja toivotaan nopeampia lähtöjä töihin!

M

tiistai 9. elokuuta 2016

Laura Lehtola: Pelkääjän paikalla

Miksi luin: Bongasin kirjan sattumalta kirjaston hyllystä. Aihe kosketti ja on aina mukava tutustua uusiin kotimaisiin kirjailijoihin.

Mistä on kyse: Kirja kertoo pienen perheen matkasta sairaudesta vääjämättömään kuolemaan. Taistelusta syöpää vastaan ja siitä, miten arjen on rullattava vaikka sairaus hallitsee elämää.


Laura Lehtola, romaani, kirja



Miltä nyt tuntuu: No, itkuksihan se tietysti meni, mutta sain myös nauraa, hyvän kirjan ominaisuuksia molemmat. Lehtola käyttää sujuvaa ja rikasta kieltä. Vertauskuvia on paljon, mutta ne ovat oivaltavia, vaikka vähemmälläkin olisi pärjännyt. Kirja jätti halun lukea lisää, miten isä ja pieni tytär jatkavat elämäänsä äidin kuoleman jälkeen. Kirja on melko tiivis, mutta tarina on saatu hyvin mahdutettua sivumäärään.

Miksi sinä lukisit: Jos haluat lukea esikoiskirjan, joka koskettaa ja naurattaa ja saa toivomaan tarinalle jatkoa. Kirja on nopea lukea ja rankasta aiheestaan huolimatta toiveikas.

M

tiistai 2. elokuuta 2016

Camilla Läckberg: Perillinen

Miksi luin: Koska tämä Läckberg oli jäänyt lukematta. Siksi

Mistä on kyse: Kirjassa seurataan tuttuun tapaan Fjällbackassa tapahtunutta murhaa jota paikallinen poliisi tutkii. Paikallisen poliisin vaimo Erika Falk sekaantuu luonnollisesti tutkimuksiin. Tällä kertaa murha tai oikeastaan murhat liittyvät Erikan omaan äitiin, koska hänen äitinsä nuoruuden ystävä on murhattu. 


Perillinen, dekkari,


Miltä nyt tuntuu: Luin tätä kirjaa todella kauan. Monesti dekkarit menevät parissa päivässä, mutta tätä luin pari kuukautta. Tosin välissä luin muutakin. Jotenkin en päässyt tässä heti lukemiseen rytmiin, mutta en halunnut lopettaakaan kesken. Ja lopussa olin tyytyäväinen sitkeydestäni. Tarina antoi taas lisätietoa pää- ja sivuhenkilöiden elämästä ja siitä miten elämä on heitä kuljettanut. Ja toinen näkökohta on se, että kirjan tarina oli oikeastaan todella koskettava. Mutta en paljasta siitä sen enempää.

Miksi sinä lukisit: Jos tykkään kevyistä palapelimaisista dekkareista, niin tämä on sinulle. Läckberg nivoo hyvin menneisyyttä tähän päivään ja kuljettaa tarinaa taitavasti, välttäen liikaa raakuutta. Ja samalla saa seurata yhden poliisiaseman henkilöstön elämän käänteitä. Jännitystä ja ihmissuhde viihdettä samassa paketissa.




Juomasuositus: Tyypillisestä dekkarista poiketen, tässä ei juoda viskiä eikä kukaan ole alkoholisoitunut. Siksi juomasuosituksena on tavallinen suodatinkahvi. Tämä on mainiota seuraa päivä- tai aamukahvin kanssa. Monena aamuna luin tätä sängyssä kahvia juoden.


M