torstai 25. kesäkuuta 2015

Räiskyvän harmaata

En vain osaa. Vähän on yritystä, mutta ei oikein onnistu. Siis se värien käyttö vaatteissa. Vaatekaupassa hyökkään heti valkoisten puseroiden luo, tumman sininen saa katsomaan toisenkin kerran ja sinivalkoiset on pakko hypistellä. Ja harmaa vetää aina puoleensa. Onhan siinä puolensa, vaatteet mätsää aika hyvin yhteen. Kukallinen pusero ja leopardipöksyt ovat piristyksenä, mutta muuten mennään tutulla linjalla. 

Ja kun katson esim. omia Pinterestin vaatteisiin liittyviä tauluja, on yleisilme melko neutraali. Se vain miellyttää silmää, mutta toisaalta tuntuu välillä kovin tylsältä. Olen vähän rohkaistunut revittelemään koruilla, ehkä se toimii totutteluna värikkäimmille vaatteille. Kenties.




 
Olen etsinyt itselleni maxi-mekkoa. Mutta tehtävä osoittautui haasteelliseksi. Jos on leveyttä riittävästi, sitten viistää helma maata. Ja lähtökohtaisesti ne on tehty sellaisille spagetin mallisille naisille. Ei tällaisille hmmm... kurvikkaimmille. Mutta etsintä tuotti tulosta. Olisin halunnut jonkun hillitynvärikkään ja ilmavan, mutta ei onnistunut. Ostin sitten harmaan :) Mutta päätin, että se pitää asustaa. Ja sitten ryhdyin revittelemään. 




Ja kyllä, tästä saattaa tulla kesän monikäyttöisin vaate. Sandaalien ja bikinien kanssa rannalla, koruilla ja laukulla vähän siistinpään menoon soveltuva. Toisin sitä siistimpää menoa taitaa olla vähemmän, mutta hyvä olla repertuaaria jos jotain yllättävää ilmaantuu.

Laukku oli pihistys-versio vähän hienommasta käsilaukusta. Mangon alesta parilla kympillä sai oikein soman ja toivottavasti monikäyttöisen laukun. Enää puuttuu vain lomarusketus ja ne bileet :)

Värikästä loppuviikkoa!
M

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Mittumaari

Tänään on se alkuperäinen mittumaari eli Jussin ja Johanneksen päivä. Niinpä on hyvä hetki koostaa oma juhannuksen vietto kuvien avulla. Vietimme juhannuksen vanhempieni mökillä isolla porukalla, yhteensä 10 henkeä ja yksi koira. Säät olivat vaihtelevat ja aattona illalla istuskeltiin vällyihin kääriytyneenä, minulla jopa tumput kädessä :)





Siskoni perheen koira Rico piti huolen viihdyttämisestä. Hauska seurata hassun koiran touhuja ja ulvominen sai kaikki nauramaan vedet silmissä. Muuten ei suurempia ohjelmia ollut. Lauantaina kävimme kävelyllä kylän klubilla ja sunnuntaina retkikohteena oli metsän keskellä oleva vanha kalkkikivi louhos (tai joku muu vastaava). Lähinnä keskityimme syömään. Jotenkin syöminen kuuluu oleellisena osana juhlapäivien viettoa. Sunnuntaina tuntui siltä, että vähempikin riittäsi.




Minua on niin monesti hemmoteltu hyvällä ruualla, niinpä päätin laittaa hyvän kiertämään. Poikaystävä sai toimeksiannon tehdä herkullista siikatartaria. Se maistuu tumman leivän, perunan tai blinien kanssa erittäin hyvin. Ja sai myös juhannuksen viettäjiltä hyväksynnän. Voin laittaa ohjeen tänne, kunhan saan sen käsiini. 
Mökkijuhannukseen kuuluu myös muurinpohjaletut, aina yhtä hyviä nekin. Muuten ruokailut menivät aika perinteisellä grillauslinjalla.


Mutta kyllä keskikesän vietossa parasta on luonto. Se vehreys ja sateen jälkeinen raikkaus. Kukkia olisin voinut kuvata vaikka kuinka paljon. Jätän räpsyjä myös toiseen kertaan, tähän muutama otos.

 






Sellaisin puuhin ja tunnelmin tuli juhannus vietettyä vuonna 2015. Töitä on vielä kaksi päivää jäljellä, ja sitten koittaa ansaittu loma. Kirjapino on valtava, toivottavasti sen lyhentämiseen olisi aikaa.

Ps. Olen todella kriittinen omien kuvien julkaisuun, mutta nyt päätin olla rohkea. Ei kai se niin vakavaa ole, jos ei ilmeet ja asennot aina ihan priimaa ole. Ja jos kuvaajana on lapsi, ei voi ihan mahdottomasti antaa ohjeita kuvaajalle sinne kameran taakse. 

Iloa keskelle viikkoa!
M

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Uuups...

Hupsheikkaa! Olipa yllätys kun vilkaisin omaa blogia... täällä olikin jotain epämääräisiä postauksia ilmaantunut. Polyvore-sivusto oli julkaissut tallentamani kuvat bloggeriin postaukseksi. Poistin ne ja nyt ollaan taas normaalissa päiväjärjestyksessä.

Jotenkin ei nyt tapahdu mitään ihmeellistä tai sellaista, jossa kameraa kuljettaisin mukana. Viikot menevät vauhdilla ja viikonloputkin ilman sen suurempia panostuksia. Eli täälläkin ollaan keskitytty lähinnä arkipalojen kokoamiseen. Jospa juhannuksen yötön yö inspiroisi kuvaamaan ja ilmat suosisivat kuvaamista.




Koska vaatekaappini edustaa edelleen klassista (tylsää) värilinjaa, olen keksinyt revitellä korvakoruilla. Viime viikolla löysin muutaman euron ale-hintaa hippihenkiset renkaat, jotka saavat kelvata kesäiloitteluksi. Tosin minulla on tässäkin rajoite. Olen ollut jotenkin taipuvainen ajattelemaan, että silmälasien kanssa ei voi käyttää roikkuvia korviksia. Älkää kysykö mistä moinen, mutta olen päättänyt antaa rajoitteiden olla ja käyttää juuri sellaisia korviksia kuin sillä hetkellä tuntuu :)
Hyvä plääni, eikö vain?!

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

M

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Arkipalat

Viikon treffit. Ehdottomasti maanantaille sovitut lenkkitreffit hyvän ystävän kanssa. Miten voikin tunnin lenkki mennä niin nopeasti, emmekä päässeet kuin vasta alkuun jutuissamme. Tietysti kun (liian) harvoin näkee, niin tarinaakin riittää kerrottavaksi.

Viikon kahvipöytä keskustelu. Työkaverin kanssa käyty pitkä keskustelu kahvipöydässä. Lähtien liikkeelle mieleisten vaatteiden löytämisen vaikeudesta, ikäkriisiin ja lopulta päätyen hankaliin ihmissuhteisiin ja ihmisiin pettymiseen. Tärkeitä aiheita jokainen ja ihanaa kun on ihmisiä joiden kanssa voi jakaa myös niitä synkempiäkin ajatuksia.



Viikon verkkokauppa ostos. Liittyen edelliseen. Ja aika moneen aikaisempaan postaukseen. Eli siihen, kun sinivalkoraidallinen on lähes villeintä mitä kaapistani löytyy. Tilasin tässä taannoin kesäksi kukkamekon itselleni. Jospa sitä rohkenisi käyttää, jos kerran uskallan leopardihousujakin käyttää :)

Viikon odotus. Mieli karkaa jo tulevaan kesälomaan, vaikka kaksi viikkoa töitä jäljellä. Ensi viikko on melko tiivis, mutta sitten helpottaa. Pieni katko tulee niin tarpeeseen, vaikka työ kivaa ja mielenkiintoista onkin.

Sellaiset arkipalat tältä viikolta. Huominen lauantai menee töissä ja illan kruunaa teatteri-esitys. Mukavaa viikonloppua ja nauttikaa huomiselle luvatusta lämmöstä!

M

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua

Miksi luin? Jostain lehdestä tai muusta bongasin tämän kirjan esittelyn. Kotimainen arkidraama kiinnostaa aina. Tietysti aihepiiri myös liippaa läheltä, joten se vaikutti myös valintaan. Eppu Nuotion kirjoja en ole tainnut aikaisemmin lukea eli en tiennyt siinä suhteessa mitä odottaa.

Mistä on kyse? Kirja kertoo kahden eronneen aikuisen kohtaamisesta ja siihen liittyvistä käänteistä.





Miltä nyt tuntuu? Oikein hyvältä. Kirja oli viihdyttävä, mutta mielestäni myös koskettava. Tämä ei ollut mikään nuorten sinkkujen sekoilu-kertomus, vaikka hauskoja tyyppejä ja kiusallisia tilanteita riittikin. Tästä tehdään joskus varmaan elokuva, niin valmiilta käsikirjoitukselta tämä vaikutti.

Miksi sinä lukisit? Jos kaipaat viihdyttävää kotimaista kirjallisuutta tai lomalukemista mökille, niin tämä on sinun kirjasi. Ja sitten kun tästä tehdään elokuva, voit sanoa lukeneesi sen kirjana :)





M


maanantai 8. kesäkuuta 2015

Koska kesäaamut

Jostain luin/kuulin, että kesä on ihmisen parasta aikaa. Ja kyllä se pitkän pimeän jälkeen siltä tuntuukin. Siitä on otettava kaikki irti ja nautittava valosta ja lämmöstä (tosin se lämpö on ollut vähän kortilla). Olen joka kesäkuu yhtä intona tästä alkaneesta vuoden ajasta ja samalla lailla kuin muutkin suomalaiset, herään eloon. Pitää ehtiä nauttimaan ja kokemaan, pienenä pelkona että tämä loppuu kohta. Ja joka syksy julistan sitä kuinka ihanaa aikaa syksy on. Taidan siis olla enemmän vuodenaika-ihminen kuin selkeästi kesä tai syksy-ihminen. Jos aina olisi kesä, ei se tuntuisi näin ihmeellisen ihanalta.


 Niitä syys-hehkutus-päivityksiä odotellessa nautitaan tästä huumaavasta alkukesästä. Olen etuoikeutettu kun minulla on lasitettu parveke, lisäksi järvinäköalalla. Siellä istuskellessa kului lauantai-ilta sateen ropinaa kuunnellen. Ja se on ihan lempipaikka syödä aamupala.

Voiko paremmin alkaa päivä kun voi ottaa puurolautasen ja kahvikupin mukaansa, istua sohvalle ja katsella järvelle ja kuunnella lintujen laulua? Villasukat jalkaan, tarvittaessa vaikka viltti niskaan, mutta periaatteessa ollaan "ulkona". Ja lasituksen ansiosta pieni sade tai tuuli ei haittaa. Olkoon se minun kuplani, sen suojissa minun on hyvä olla. Ja rutiinien rikkominen tekee aina hyvää. Vaikka vielä ei ole loma, voi fiilikseen päästä jo sillä, että syö aamupalan parvekkeella arkiaamuna.



Ja kyllä puuro vaan on paras tapa aloittaa päivä. Viikonloppuisin sitten yleensä jotain muuta, mutta arkiaamut alkavat parhaiten lautasellisella puuroa. Höysteeksi raejuustoa, puolukkahilloa tai voisilmä. Hyvä startti uuteen päivään!

Tämä maanantai sai  myös loistavan päätöksen. Tapasin ystävääni lenkin merkeissä ja mikään aika ei varmaan riittäisi puhumiseen. Siitä ne ystävät tunnetaan, että voidaan jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin. Voidaan jakaa niitä oikeasti tärkeitä asioita. 
Tästä kaikesta voimaantuneena voin todeta, että tästä tulee hyvä viikko!

Loistavaa viikon alkua myös teille!
M

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Arkipalat

Viikon virkistys. Olimme tyky-päivänä Sibeliuksen jalanjäljissä. Tutustuimme oppaan johdolla Sibeliuksen syntymäkotiin ja söimme Janne-lounaan kierroksen päätteeksi. Tuli tarve mennä kirjastoon lainaamaan Sibeliuksen musiikkia.

Viikon stressi. Matkan varaaminen. Vaikka kyse on vain yhden yön reissusta lasten kanssa Tallinnaan, saa se minut hermostumaan. On niin monta kohtaa jossa voi töpeksiä. Ja aina jännittää onkohan varaus nyt mennyt oikein ja ettei vaan taas sattuis mitään.




Viikon ilahdus. Muutaman päivän poissaolon aikana ostamani hortensia oli vielä hengissä. Olin varma, että kotona odottaa kuivunut käppyrä. Eipä vain odottanutkaan.
  
Viikon autoasia. Rakas ajokkini pääsi katsastuksesta läpi. Juhuu!! En tiedä miksi se jännittää ihan kamalasti. No, ehkä se vuoksi, että hylkääminen tietää aina rahan menoa. Mutta jotenkin olen kiintynyt autooni. Aluksi inhosin sitä, kun olin tottunut vähän parempaan. Mutta nyt meillä on kaikkien vaikeuksien jälkeen oikein lämpimät välit ja luonnollisesti vietämme paljon aikaa yhdessä, siis auto ja minä. 





Viikon kysymys. Että missä se kesä on? Että eikö jo voisi lämmetä oikeasti? Joo, on kesäkuu ja kalenterin mukaan on kesä ja kesä on mielentila ja niin edelleen... Mutta hei ihan oikeesti, nyt sitä lämpöä. Tai hyvityksenä sitten lämmin syksy. Okei?

Viikon päätös, jonka voi helposti perua. Liittyen edelliseen, että en tarvitse yhtään uutta kesävaatetta. Oikeasti lämpimiä päiviä on niin vähän, että pärjään olemassa olevalla varastolla oikein hyvin. Mutta tämä on kuolleena syntynyt ajatus, tiedetään.

Viikon haave. Kesäjuhlat. Voisiko joku järjestää? Saisin hyvän syyn pyörtää päätökseni edelliseen kohtaan liittyen. Itse voisin järjestää juhlat, mutta kesäjuhlat parvekkeella on vähän ankea idea. Että heitän pallon teille pihallisille.

Tälläaisin tuulin tällä viikolla.
Ihanaa ja toivottavasti kesäistä viikonloppua kaikille. Palataan!
M
 

torstai 4. kesäkuuta 2015

Retkipäivä kuvina

Tämä taitaa olla jo aika mones retkipäivä-raportti tässä mediassa, mutta kun retkipäivät vaan ovat niin kivoja. Tällä kertaa ei ollut eväitä, mutta liikkeellä oltiin reteesti avoautolla. Huivia kaulaan ja lämmitystä päälle, niin tarkeni avokillakin ajella. Tai minä siis olin apukuskina nauttimassa kesän ekasta ajelusta. 

Mutta siis miten tähän päädyttiin?
Sunnuntai alkoi täydellisesti, sillä edessä oli koko päivä ilman suunniteltua ohjelmaa. 
Ulkona ei satanut ja aamun lehteä lukiessa mietimme mitä tehtäis. Kaksi aikuista, koko sunnuntai aikaa eikä lapsia. Eli jotain on tehtävä ihan vain siitä syystä, että spontaani tekeminen on mahdollista. Jostain se ajatus sitten lähti, että Kärkölässä on Huovilan puisto ja sen englantilaistyyppinen maisemapuutarha. Lisää tietoa puistosta löytyy täältä. Kuulosti kivalta ohjelmalta, eli sinne siis.





Päivä oli tuulinen ja puolipilvinen, tärkeintä oli että ei satanut. 
Kiersimme puistoa ja katselimme maisemia. Munkkikahvit joimme puiston kahvilassa. 
Nämä ovat ehkä niitä parhaita retkiä. Saadaan ajatus ja lähdetään.




Oli jotenkin rauhoittavaa vain kävellä puistossa ja katsella ympärilleen. 
Olla kiireettä ja antaa ajatusten virrata. Olla hiljaa tai höpistä mukavia. Eipä sitä hyvään hetkeen kummoisia tarvita. 
Mieli lepää ja virkistyy.


Tosin alla olevan kuvan nainen näyttää olevan kuitenkin
 a) levon b) kampaajakäynnin tarpeessa.
Tosin jostian luin, että juurikasvu on muotia. Että kerrankin muodissa mukana minäkin.




Sellaisin kujein tällä kertaa. Huomenna onkin taas perjantai. Haen lapset mummuloimasta, heillä on kesäloma jo täydessä vauhdissa ja kuulemma talviturkit heitettynä. Rohkeita ovat, minusta ei ihan vielä olisi siihen, vaikka kuinka pääsisi saunasta suoraan järveen.

Mutta palataan arkipalojen tiimoilta huomenna!

M

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Pari sanaa motivaatiosta

Olen tainnut täällä ennenkin tunnustaa, että minä olen sohvaperuna. Ei voi mitään, mutta se on luonteeseeni kirjoittettu ominaisuus, josta en pääse eroon. Mutta toiminko sen mukaan vai annanko sen hallita itseäni. Vähän sama kuin se, että minulla on absoluuttisen väärä sävelkorva ja musiikista en sinänsä ymmärrä mitään. Mutta rakastan laulamista, siis yksin autossa ja kovaa. 

Ihmisen on pakko liikkua ja istumatyöläisen vielä enemmän. Yhtälöä ei helpota yhden vanhemman talous, epäsäännöllinen työ ja megapitkät työmatkat, jotka on pakko kulkea autolla. En minä liikuntaa inhoa, päinvastoin. Mutta se sohvalla kirjan lukeminen vain on niin paljon kivempaa. 

Kun aika on kortilla ja suurin osa ns. vapaa-illoista menee töissä, ei voi kuvitella harrastavansa mitään kovin säännöllistä. Aikaisemmin ajattelin, että miksi mennä jumppaan tai salille, jos siellä ei voi käydä kolme kertaa viikossa. Mutta nyt on mentävä silloin kun pääsee. Ja se satunnainen lenkkeily ei valitettavasti riitä. Ikää tulee ja kroppa rapistuu, joten lihaksillekin on annettava hommia. Istumatyöläisen heikko kohta on niska, selkä ja hartiat, ja lenkillä ne eivät hahvistu. Ehkä vähän vetreytyvät, mutta ei vahvistu.

 
Vuosi sitten teetin itselleni kuntosaliohjelman ja sainkin hyvä boogien päälle. Mutta sitten tuli loma ja sen jälkeen alkoi taas työt ja niin edelleen. Viime viikolla ostin itselleni kahvakuulan ja ajattelin, että se on tyhjää parempi. Siis se, että sillä vähän vahvistaa lihaksia kuin ei tekisi sitäkään vähää. Ja se on itse asiassa ihan kivaa lenkin päälle laittaa musat soimaan ja hetken heilua kuula kädessä.

Mikä muu sitten minua motivoi ja saa liikkeelle kuin kansanterveydellinen näkökulma? No, enhän minä olisi minä, ellen motivoituisi kivoista urheiluvaatteista. Harakka mikä harakka.
Terveysvaikutukset, hyvä kunto ja liikunnasta saatava hyvä mieli ovat ne tärkeimmät. Mutta jotenkin on kivempi laittaa jalkaan pirtsakat kengät ja värikäs toppi. Ja juoksu (lue lenkkeily) on välineurheilua. Löysin hyvästä alesta kylmään keliin trikoot ja takin. Ja bonuksena pienemmällä prosentilla kivan näköiset vermeet. Nyt kelpaa lähteä ja tekosyitä on vähemmän kun on sään ja katseen kestävät varusteet. 



Jatkan tätä taisteluani liikunnan hyödyn ja motivaation kanssa. Mutta koskaan ei ole jälkikäteen harmittanut kun tuli lähdettyä. Jostain luin motivaation hakemiseen hyvän periaatteen: Älä ajattele miltä tuntuu nyt, vaan miltä tuntuu sen jälkeen!

Päätän sporttinurkkani täältä tähän, palataan uusin aihein seuraavalla kerralla.
M