Koska täällä rentoiltiin kesälomalla myös parveke muuttui majaksi. Yhtenä hetkenä joku sai idean että parvekkeelle voisi tehdä majan. Siitä se ajatus sitten lähti. Peittoja, tyynyjä ja luovaa suunnittelua. Ja katso, maja oli valmis. Tai ensimmäinen versio. Koska se muuttuu päivittäin. Pitkään pojat siellä leikkivät ja puuhailivat jotain omiaan.
Lisää älykkäitä väläyksi oli luvassa. "Äiti, voidaanko me nukkua yö täällä majassa?" "Senkun".
Okei, myönnän. Minulla oli epäilykseni alustan kovuuden ja yleisen nukkumismukavuuden suhteen. Mutta pidin suuni kiinni ja nautin lasten innostuksesta.
Tuli ilta ja nukkumaan menon aika. Vaatetta puettiin ja pipotkin laitettiin päähän kun oli vähän viileää tuo suomalainen kesäsää. Selvästi oli jännää ja trafiikki oli melkoinen. Minä jätin lapsukaiset sinne kuhisemaan ja menin itse nukkumaan.
Jossain vaiheessa heräsin siihen, että sänkyyn kömpii sakkia. Unia jatkettiin.
Aamulla Isompi heräsi ja kyselin heti kuulumiset majassa nukkumisesta. Nukuitteko siellä, oliko kylmä jne. Olin kuulemma kysynyt samat asiat yöllä. Ja kysynut lisäksi "Onko tämä unta?" Aika unessa taisi äiti olla :)
No mikä oli sitten lopputulos. Eivät olleet edes nukahtaneet majaan, ilmeisesti olosuhteet eivät olleet suotuisat nukkumiselle. Ei ollut kuitenkaan kylmä. Ja sisälle oli tultu klo 0:30. Että näin meillä chillailtiin lomalla.
Mutta lapsilla oli kuitenkin pieni seikkailu, vaikka ihan suunnitelmien mukaan ei mennyt. Ehkä se tekeekin seikkailun, yllättävät käänteet ja uudelleen orientoituminen. Mikä seikkailu sellainen on jossa kaikki menee käsikirjoituksen mukaan?
Olohuoneessa lattialla olevat peitot ja tyynyt johtuvat siitä, että unta oli yritetty myös siinä.
Seikkailuhenkistä viikkoa teille!
M
