Jostain luin/kuulin, että kesä on ihmisen parasta aikaa. Ja kyllä se pitkän pimeän jälkeen siltä tuntuukin. Siitä on otettava kaikki irti ja nautittava valosta ja lämmöstä (tosin se lämpö on ollut vähän kortilla). Olen joka kesäkuu yhtä intona tästä alkaneesta vuoden ajasta ja samalla lailla kuin muutkin suomalaiset, herään eloon. Pitää ehtiä nauttimaan ja kokemaan, pienenä pelkona että tämä loppuu kohta. Ja joka syksy julistan sitä kuinka ihanaa aikaa syksy on. Taidan siis olla enemmän vuodenaika-ihminen kuin selkeästi kesä tai syksy-ihminen. Jos aina olisi kesä, ei se tuntuisi näin ihmeellisen ihanalta.
Niitä syys-hehkutus-päivityksiä odotellessa nautitaan tästä huumaavasta alkukesästä. Olen etuoikeutettu kun minulla on lasitettu parveke, lisäksi järvinäköalalla. Siellä istuskellessa kului lauantai-ilta sateen ropinaa kuunnellen. Ja se on ihan lempipaikka syödä aamupala.
Voiko paremmin alkaa päivä kun voi ottaa puurolautasen ja kahvikupin mukaansa, istua sohvalle ja katsella järvelle ja kuunnella lintujen laulua? Villasukat jalkaan, tarvittaessa vaikka viltti niskaan, mutta periaatteessa ollaan "ulkona". Ja lasituksen ansiosta pieni sade tai tuuli ei haittaa. Olkoon se minun kuplani, sen suojissa minun on hyvä olla. Ja rutiinien rikkominen tekee aina hyvää. Vaikka vielä ei ole loma, voi fiilikseen päästä jo sillä, että syö aamupalan parvekkeella arkiaamuna.
Ja kyllä puuro vaan on paras tapa aloittaa päivä. Viikonloppuisin sitten yleensä jotain muuta, mutta arkiaamut alkavat parhaiten lautasellisella puuroa. Höysteeksi raejuustoa, puolukkahilloa tai voisilmä. Hyvä startti uuteen päivään!
Tämä maanantai sai myös loistavan päätöksen. Tapasin ystävääni lenkin merkeissä ja mikään aika ei varmaan riittäisi puhumiseen. Siitä ne ystävät tunnetaan, että voidaan jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin. Voidaan jakaa niitä oikeasti tärkeitä asioita.
Tästä kaikesta voimaantuneena voin todeta, että tästä tulee hyvä viikko!
Loistavaa viikon alkua myös teille!
M
