Pehmeyttä, lämpöä, kietoutumista

Heipsankeipsan!

Sanonko taas? että rakastan syksyä. Ulkona syksy on kauneimmillaan, joka päivä tuntuu että valo ja värit ovat hieman erilaiset. Pakkasyöt ovat tehneet puista värikkäitä ja aamuinen usva on taianomaista katsottavaa. Tosin sitä pääsee ihailemaan pääasiassa vain autonratissa, mutta silti. 

Minulla on se etuoikeus, että näen parvekkeelta suoraan järvelle. Ja tuota järveä voisin tuijottaa loputtomiin. Ja miten siinä näkee vuodenaikojen ja säätilojen vaihtumisen. Istun keinutuolissa, kudon sukkaa ja katselen järvelle. Miniretriitti kiireisen arjen keskelle.

Viime viikonloppuna iski joku kaiho ja kaipuu pehmeämpiin sävyihin kotona. En ole varsinaisesti mikään kausivaihtaja tekstiileissä, mutta nyt tuli tarve saada syyspäivitys olohuoneeseen. Ja yksinkertaisemmin se käy sohvatyynyjen uusimisella. Harmaa viltti löytyi omasta takaa, sen vain asettelin sohvalle uusien tyynyjen kaveriksi. 

 Parvekkeen syysilmeeseen kuuluvat luonnollisesti kynttilät. Ja sisällä niitä on joka paikassa.

 Sukkalankakin sopii hyvin uuden syysilmeen sävyyn. Neuloosi on muuten aika paha tällä hetkellä. Töistä tullessa saatan ensimmäisenä ottaa puikot käteen ja neuloa muutaman rivin kun koko päivän on pitänyt olla ilman. Addiktio?

 Sohva meillä on loppujen lopuksi aika vähällä käytöllä. Melkein tulee istuttua matolla, sohvaan nojaten. Siihen on myös helpompi ottaa iltapalat, juoda kahvit tai teet. Syksyisin minusta tulee myös teen juoja. Mutta kahviaddikti olen silti edelleen, mikään ei voita aamun ensimmäistä kupillista kahvia.

 Ja hei, mikä kuuluisi enemmän syksyyn kuin omenapiirakka?

Ei oikeastaan mikään.

Lämpöisin syystunnelmin,

M 

Valmista

Seuraa tunnustus: minä olen aloittaja. Olen innostuja ja inspiroituja. 

Kun inspiraatio iskee, aloitetaan. Kun inspiraatio hiipuu, keskeytetään. Ja jatketaan sitten taas kun aika ja inspiraatio kohtaavat.

Näin kävi verhojen kanssa. Olen asunut tässä kodissa jo reilun vuoden, mutta ei vaan ole ollut verhoja ikkunassa. Kangas on ollut ostettuna, mutta se inspiraatio. Tässä taannoin oli viikonloppuna aikaa, vähän inspiraatiota ja enemmän päättäväisyyttä. Nyt otan ompelukoneen ja ompelen ne verhot. Ja tuli kuulkaa valmista. Olohuoneeseen ja poikain huoneeseenkin. Ettei yhtään hassumpi lopputulos.

Kangas Marimekon alesta

Olen ollut nuorena innokaskin ompelija ja omia vaatteita on tullut aika paljon tehtyä. Silloin ei ollut halpaketjuja muotivaatteille eli itse tehtiin. Äitini lahjoitti minulle ystävällisesti ompelukoneensa, mutta nyt sitä käytetään lähinnä verhojen ompeluun. Mutta hyvä, että edes se onnistuu, säästää siinäkin. Ties vaikka ihan sohvatyynytkin tekisin, niihinkin on kangasta. Mutta se inspiraatio...

Puuha-terveisin

M

Kodin lempipaikat

Jokaisella on varmasti omat suosikkikohtansa kotona. Ajattelin kuvata teille omat suosikkini.

Ikisuosikki ja edottomasti paras kirpparilöytöni ever. Keinutuoli. Mikään ei ole niin rauhoittavaa kuin keinutuolin lempeä keinunta, murheet asettuu oikeisiin mittasuhteisiin ja mahdottomasta tulee mahdollista. Ainakin joskus.

Muutossa kärsi vaurioita, mutta nyt on korjattu. Ja kelpaa keinutella.

Toinen suosikki löytyykin heti keinutuolin takaa. Ystävältäni ostama kaappi, jonka maalasin valkoiseksi. Se on uskomattoman tilava ja mielestäni kaunis. En luovu siitä ikinä. Ja sen päälle olen koonnut sellaisen rauhoittumispisteen. Siihen ei kerry ylimääräistä tavaraa, vaan se pysyy (yleensä) siistinä. 

Tivoli Audion radio on yksi kauneimpia esineitäni. Ja kun sekin viimein on korjattu, kelpaa kuunnella.

 Televisio on yleensä kodin pakollinen rumilus, mutta onneksi nykytelkkarit antavat vähän armoa litteällä muodollaan. Televisionurkassa on viimeisin esittelemä lempipaikkani kotona. Musta lyhty, parketilla ja valkoista taustaa vasten. Siinä on jotain silmää miellyttävää. Parasta on kun talon hiljennyttyä sytyttää lyhtyyn kynttilän ja television sijaan katselee sitä.

Tällaisia nurkkia täällä.

Seuraavalla kerralla jotain muuta!

M

Ps. onkohan kuvat liian käsiteltyjä, jotenkin innostuin...