Muuttunut arki

Meinasi toivottaa jo hyvää torstai-iltaa, mutta tajusin että onkin vasta keskiviikko. Eli kepeää keskiviikko-iltaa siis!

Tässä taannoin pysähdyin siihen, että minun arki on muuttunut kuukaudessa ihan uudenlaiseksi. Vähän aavistelin muutosta arkeen, mutta kuitenkaan en ihan tajunnut miltä se sitten tuntuu. Kuukaudessa arki-illat ovat muuttuneet melkoisesti. Löydän usein itseni yksin kotona ihmettelemässä, että mitä mä tekisin. Kun ollaan kotiuduttu, läksyt tehty ja pesue ruokittu, häipyvät pojat omiin menoihinsa. Isompi välillä on kotona ja lueskelee, mutta pienempi soittaa kaverille, ottaa fillarin ja lähtee ulos. 

Ihan uudenlaista vapautta, mutta erittäin hämmentävää. 11 vuotta joku on ollut enemmän tai vähemmän minussa kiinni tai ainakin vaatinut minun aktiivisuutta kaveriasioiden suhteen. Mutta nyt kaverikuviot hoituu ilman äitiä. No, on tästä vielä matkaa omaan säännölliseen harrastamiseen tai siihen, että lähtisin vaikka jumppaan. Lenkille on helpompi pyrähtää tai pysähtyä lukemaan tai neulomaan sukkaa. 

Joo-o, mä elän todella villiä elämää :)

 

Ja niin paljon kuin tästä vaiheesta olen haaveillut, olen vähän hukassa. Että mitä äidit yleensä tekevät iltaisin, sen lyhyen ajan ruuan ja iltapalan välissä. Onko jotain mitä mä en vielä ole tajunnut tehdä? Ei siinä mitään, edellä mainitut ovat ihan hyviä tapoja viettää arki-illan parituntinen. Ja miten hienoa on lenkillä ollessaan nähdä kuinka kerrostalon pihalla on iso porukka lapsia leikkimässä rosvoa ja poliisia. Oma lapsi siellä mukana. Jotenkin muistan vielä omasta lapsuudesta sen tunteen. Kun maailma avautui, otettiin fillari alle ja lähdettiin koulun pihaan illalla leikkimään. 

Ja illalla kokoonnutaan taas kotiin iltapalan äärelle. 

Tätä kirjoittaessa radiossa soi Lauri Tähkän "Pieni ihminen". 

Näihin sanoihin kiteytyy aika paljon sitä, miltä nyt tuntuu.

Vastaan juoksee pieni ihminen
Hihkuu hyppii kasvot loistaen
Painaa posken vasten poskeain
Enkä voi kuin kummastella vain

Miksi mulle suotiinkaan
Ilo suurin ihme päällä maan

Niin ymmärränhän sen
Et sitä ansaitse mä en
Hän on hohde aamun uuden
Saa huolet haihtumaan
kun höpöttää ja naurullaan
herättää hän toiveikkuuden

Kylkeen kömpii pieni ihminen
Katsoo silmiin täysin luottaen
Kanssaan kuljen vielä huomiseen
vaan hän nousee kerran siivilleen

Voi kun en mä joutuiskaan
näistä hetkisistä luopumaan

Niin ymmärränhän sen
et sitä ansaitse mä en
Hän on hohde aamun uuden
Saa huolet haihtumaan
kun höpöttää ja naurullaan
herättää hän toiveikkuuden

Oma pieni silkkipää
nämä hetken muistoihimme jää
 

Näihin tunnelmiin kohti sitä torstaita!
M

Uuteen viikkoon

Heipä hei ja leppoisaa sunnuntaita!

Nyt ollaan palattu reissusta kotiin ääni käheänä. Perjantai-aamuna mietin tovin, olenko siinä kunnossa, että voin ollenkaan lähteä. Niin paljon sattui kurkkuun ja erityisesti päänsärky oli jäätävää. Mutta totesin, että enenmmän saattaa harmittaa jos jätän välistä ja annoin itselleni luvan ottaa rennosti eli nukkua hytissä kaikki vapaa ajat. 

No, rennosti on otettu, mutta nukuttu vähän vähemmän. Tuloksenä pientä pihinää silloin kuin suusta pitäisi tulla ääntä. 

Mutta hauskaa oli ja mahtava olla osa koko sitä porukkaa. 
On meillä hieno yhteishenki valtakunnallisessa järjestössä. Tuttuja ympäri Suomea ja naurua riittää aina.

Mielelläni tekisin tähän kivan koosteen Tukholmasta, mutta jätän toiseen reissuun. Oli minulla kamerakin mukana ja kotiin unohtunut lista kaikista kaupoista joissa halusin käydä. Tuloksena nolla valokuvaa ja nolla Tukholmasta ostettua coolia vaatetta tai sisustustavaraa. Tuli ähky siitä kaikesta, kaikkea oli niin paljon ja kun ei oikeastaan tarvitse mitään, niin ei sitä sitten kai löydäkään mitään. Helpompaa ostaa niistä tutuista ja pienemmistä liikkeistä.

Tai mitään ja mitään... Laivan myymälä osoittautui ilmeisesti minun mittakaavaan sopivaksi ja sieltä sitten tein löydön. 
Jota en oikeastaan tarvitse, mutta ei takerruta nyt siihen.

Taxfree-myymälän osalta minulla oli pari tarvittavaa juttua; ripsiväri ja itseruskettava kasvovoide. Myymälässä olikin aika hyvä vaateosasto ja mukaan tarttui ihana valkoinen pusero. Ja muistaakseni olen ajatellut jotenkin niin, että yhtään valkoista puseroa en enää tarvitse. J
oo-o, joskus periaatteet tulee syötyä aika kevyesti.

Ai niin... Mitä tulee edellisen postauksen teemaan eli toimiko suunnitelma pakkauksen osalta? Voin todeta, että toimi oikein hyvin. 
Yksi pusero jäi käyttämättä, mutta ehkä on hyvä olla vara-vaate. Eli taidan seuraavalla vastaavalla kerralla käyttää samaa kavaa.

Täällä pyykkikone laulaa taustatahteja arkeen.
Lupasin lapsille pannaria ilta-palaksi, joten siirryn laittamaan sen uuniin!

Mukavaa arjen aloitusta ja palataa!

M

Matkapuvusto

Kuulostipa otsikko kovin juhlalliselta ja vanhanaikaiselta :) 

Mutta siis ajatukseni oli jakaa teille pakkaamisfilosiaani ja samalla voin esitellä tulevalla työreissulla laukkuuni tulevat olennaiset artikkelit. Olen täälläkin tuskaillut joskus pakkaamisen vaikeutta. Vaikeaksi siinä tekee se, että minun pitää nyt päättää mitä haluan pukea parin päivän päästä. Ja silloin voi olla ihan eri moodit. Joo, vaikeaa, tiedän... Mutta olen myös oppinut pakkaamaan niukasti erityisesti työreissuille.

Niin kuin toimivan vaatekaapin kanssa, on myös matkavaatteiden kanssa mietittävä ne tilanteet johin vaatteita tarvitsee. Nyt on kyseessä parin yön risteily johon sisältyy bussissa istumista, kouluttautumista, iltarientoja sekä Tukholmassa kävelyä. Koska kengät vievät eniten tilaa, päätin selvitä kaksilla erilaisilla. Toiset jalkaan ja toiset kassiin.

Puvusto koostuu näin:

bussimatkalle: farkut, tennarit, neule ja nahkatakki

laivalla: vaihdetaan korkkari jalkaan, vaihdetaan kevyempi pusero ja luovutaan nahkatakista

illalliselle ja iltarientoihin: vahahousut, valkoinen pusero ja korkkarit

Tukholmaan: sama kuin bussimatkalla

laivalla: sama kuvio kuin edellisenä päivänä, mahdollisesti eri pusero

illalliselle ja iltarientoihin: sama kuin edellisiltana, mutta vaihdetaan toinen pusero

Mukaan vielä näiden lisäksi:

musta jakku

ehkä vielä yksi varapusero

alusvaatteet

huivi

olkalaukku

iltalaukku

meikit 

Kuulostaa aika toimivalta, tosin oikeudet viime hetken muutoksiin pidätetään. 

Sillä siihenkin minulla on taipumusta :)  

Kerron sitten oliko setti toimiva ja olisinko kaivannut vielä jotain muuta.

Arkivapaa

Viikonloput on tietysti yleensä ihania kun on vapaata. Mutta kyllä nautin arkivapaista myös. Varsinkin kun nyt molemmat pojat ovat koulussa on hienoa lähettää lapset kouluun ja olla kotona vastassa koulusta saapuvia. Ja kyllä meillä lapsetkin siitä tykkäävät. Tiedä sitten, jos äiti olisi aina kotona olisiko se kenestäkään kovin hohdokasta, mutta näin pieninä annoksina oikein mukavaa.

En minä arkivapaina mitään ihmeellisiä puuhaile. Paikkojen järjestämistä, pyykkiä, vähän omia juttuja ja ennen kaikkea kiireettömyyttä. Siinä sitä ohjelmaa muutamalle vapaalle tunnille keskellä viikkoa. Sopii minulle oikein hyvin. Kyllä mielestäni hyvä arki on yksi onnellisuuden kulmakivistä ja mahdollisuus pitää arkena vapaana on nimenomaan hyvää arkea.

 

Viikonlopuksi onkin luvassa mukavaa työntekoa, siksi siis tänään vapaalla. Vielä pitää pakkailla sekä omia, että lasten kamppeita. Ja miettiä mitä tarjoasi välipalana koululaisille.

Ja miettiä mitä ihmettä sitä ottaisi mukaan parin päivän risteilyreissulle. Aina yhtä vaikeaa päättää...

Näihin arkisiin tunnelmiin,

leppoisaa loppuviikkoa kaikille!

M

 

Katja Kettu: Kätilö

Onhan tässä tullut luettua kaikenlaista kesänkin aikana, mutta raporttiin saakka ei ole ehtinyt luetuista yksikään. Nyt kunnostaudun ja laitan taas näitä lukuraportteja, jos vaikka joku saisi kimmokkeen tarttua uuteen kirjaan. Ja samalla nämä toimivat eräänlaisena lukupäiväkirjana itselleni.

Mutta mennään siis asiaan ja ehkä yhteen tämän syksyn puhutuimpaan teokseen. Kirjahan on ilmestynyt jo vuonna 2011, mutta ensi-iltaan tullut elokuva on tehnyt kirjasta uudelleen ajankohtaisen. Ja vasta nyt minäkin siihen tartuin.

Miksi luin: Tämä on jäänyt jostain syystä lukematta. Vähän olin skeptinen, koska olin siinä ymmärryksessä, että kirjan kieli olisi jotenkin vaikeaa tai mielikuvani kirjasta ei houkutellut tarttumaan teokseen aikaisemmin. Tämä on ollut sellaisella pitäisi-listalla. Mutta ensi-iltaan tullut elokuva innoitti minut lainaamaan kirjan kirjastosta. Ja oikeastaan halusin lukea tämä siksi, että voisin arvioida menenkö katsomaan elokuvan.

Mistä on kyse: Kirja kertoo lapin sodasta muutaman päähenkilön vaiheiden kautta. Kirjan päähenkilönä on kätilö, joka rakastuu saksalaiseen sotilaaseen. Kätilö pestautuu vankileirille rakkautensa perässä ja kuten arvata saattaa, sota on julmaa ja arvaamatonta.

Miltä nyt tuntuu: Miten sen sanoisi? Olin ihan lumoutunut, mutta järkyttynyt. Kirja tempaisi minut täysin mukaansa, luin tämän käytännössä yhden vapaapäivän aikana lasten ollessa koulussa. En vain voinut laskea kädestäni. Ja se on hyvän kirjan merkki se. Kirja on kirjoitettu suuressa määrin lapin murteella ja ihan kaikkia sanoja en edes ymmärtänyt, mutta se ei haitannut. En tiedä olenko koskaan lukenut näin väkevää, vimmaista ja alkuvoimaista tekstiä. Paikoin kieli oli roisiakin, mutta se sopi tyyliin. Kätilö on julma romaani, joka kuvaa sitä mihin kaikkeen ihminen pystyy ja miten poikkeusolot vaikuttavat ihmisiin.

Tunnelma on vähän sama kuin luettuani Puhdistuksen. Heräsi ajatus siitä, miten vähän loppujen lopuksi tiedän omasta lähihistoriasta. Mitä kaikkea meidän historiamme pitää sisällään ja millaisia ihmiskohtalot ovat historian käänteissä. Historia on usein voittajien ja miesten historiaa, tässä näkökulma on vähän eri. 

Ja kuten Puhdistuksessa, piti kirjan loputtua palata uudelleen alkuun. Ihan kaikki kuviot ja eri aikatasoissa liikkuvat käänteet eivät ensi lukemalta avautunut. Mutta kirjassa on se mukava ominaisuus, että voi helposti palata taaksepäin.

Miksi sinä lukisit? Jos haluat lukea Finlandia-palkinnon saaneen teoksen. Jos haluat lukea jotain kieleltään erilaista. Jos haluat syventää käsitystäsi Lapin sodasta. Jos haluat lukea kirjan, joka saattaa olla sinullekin yhdelläistumalla-kirja. 

No miten sitten kävi? Mitä päätin elokuvan katsomisen suhteen? Kirjan luettuni totesin, että ei taida olla elokuva minua varten, en halua niitä julmuuksia visualisoituna silmieni eteen. Tosin kuulin, että verrattuna (taas) Puhdistukseen, elokuva ei mässäile väkivallalla. Mutta niin kuin yleensä, elokuva ei vain yleensä ole kirjaa parempi.

Ps. Kirjan kansi on aika ankea ja synkkä, ja oli todella vaikea saada siitä kunnollista kuvaa.

M

 

Lähiretkeilyä

Lauantai-iltaa teille ja meille!

Olen ottanut kotikäyttöön yhden aikatauluttamiseen liittyvän idean. Idea on alunperin työkaverilta, joka merkkaa kalenteriin tietyt päivät keltaisella. Ne ovat sellaisia päiviä, johon ei sovita mitään tapaamisia tai palavereja, vaan ne ovat pyhitetty siihen, että voi keskittyä tekemään sillä hetkellä akuuttia asiaa. No, olin tälle viikonlopulle vetänyt kalenteriini "henkselit" ja kirjoittanyt "ei ohjelmaa". Viikonloput ovat aika tiiviitä tässä syksyllä ja vapaat viikonloput ovat harvinaisia. Päätin, että tämä viikonloppu on pyhitetty olemiselle ja vain sellaiselle tekemiselle mitä itse haluan. 

Ja ennen kaikkea yhteiselle ajalle lasten kanssa.

 

Siivoaminen ja kaupassa käynti ei ole minun haluamislistalla ihan ykkösenä, mutta niitäkin on tehtävä eli sitä ei laskettu. Päätin, että kieltäydyn kyläilyistä tai pyydetyistä ohjelmista ja keskityn nauttimaan arkisesta olemisesta. Eilen isompi lapsista oli kaverilla yökylässä ja me pienemmän kanssa vietimme laatuaikaa kaksin leffan ja karkin syömisen merkeissä. Aamulla heräsin siihen, kun pieni käsi taputteli poskeani. 

Vähän torkuin vielä ja nautin siitä, että ei ollut kiire minnekään.

Olin suunnitellut tälle päivälle retkeä ulkoilun ja makkaran paiston merkeissä. Kohteeksi valikoitui Sastamalassa sijaitseva Otamus (lisätietoa täältä). Olen käynyt paikalla muutaman kerran, mutta en aikaisemmin retkeilemässä. Ei siis muuta kuin eväät reppuun ja makkarat mukaan. Vähän kokeilin onneani ja päätin, että teemme 6 km mittaisen reitin. Ja hienosti jaksoivat molemmat pojat. Pidettiin toki evästauko matkan varrella ja perillä odottava makkaran paisto kummasti motivoi kulkijoita. Matkalla näimme pienen käärmeen (taisi olla rantakäärme), sammakon (hyi), kuolleen hiiren ja monta isoa koppakuoriaista. 

Poimimme myös mustikoita suoraan suuhun välipalaksi. 

Retkeilyn päätteeksi kotona vähän leipomista sunnuntain picnic-treffejä varten ja sauna lämpimäksi. 

Hetki parvekkeella istumista illan hämyssä punaviinilasin kanssa.

Touhukas päivä, mutta oikein hyvä.

Onnellinen olo.

M

Arkipalat

Viikon uusi termi. Aikatauluakrobaatti. Eikö ole aika hyvä? Itse keksin, että sellainen minä juurikin olen. Pitää kurottautua tuonne ja venyä tänne, tiedättehän? Sitä se arki on, aikatauluakrobatiaa, että ehditään pakollisiin, on lapsille ruokaa ja joku joka sitä ruokaa tekee/lämmittää ja työtkin tulee siinä sivussa tehtyä. Taas on käytetty luovuutta ja kas, homma jotenkin paketissa.

Viikon kysymys. Miten sulla voi olla jo niin isoja lapsia? Heh... syntymäpäivän kynnyksellä otan tuon kohteliaisuutena.

Viikon kaato. Ei liity keilaukseen, viiniin eikä irtosuhteisiin :) Vaan siihen, että alkava flunssa on kaatanut sänkyyn joko aikaisin yöunille tai työpäivän jälkeen päiväunille. Mutta kyllä nukkuminen on vain aina yhtä ihanaa. Tautia on liikkeellä, joten pysykää te terveenä.

Viikon innostus. Aika hienoa, että viikon innostus tuli juuri perjantaina. Olen mukana koulutuksessa ja kouluttautumassa aiheeseen johon liittyy mielenkintoista teoriaa omista ja toisen tunteista ja käyttäytymisestä. Ihan arkipäiväisiä juttuja, mutta jotenkin niin unohdettuja. Tällä matkalla oppii koko ajan uutta ja tänään sai olla kuuntelemassa koko päivän asiantuntijaa joka sai jokaisen kuulijan mukaansa. Paljon heräsi ajatuksia ja sai taas uusia oivalluksia. Mahtava matka, joka on vasta alussa.

Viikon yllättävä kohtaaminen. Olin kuluttamassa aikaa junan vaihdon yhteydessä ja tapasin tutun ja pääsinkin kyydillä kotiin. Yllättävät kohtaamiset saavat aina hyvälle tuulelle, on niin hauska törmätä tuttuihin. Samalla tuli vaihdettua kuulumiset ja olin kotona vähän suunniteltua aikaisemmin. Loistohomma sekin!

Viikonlopulle on luvassa lauantaille töitä ja illaksi rentoa kotona chillailua hyvässä seurassa ja hyvän ruuan kera. Ikään kuin synttäreiden juhlistamista. Ja sunnuntaina kokoonnumme isommalla porukalla syömään perhepiirissä. Eli ruokaa ja ihmisiä on tämän viikonlopun teema. Palataan vaikka ruoka-aihein seuraavan kerran ;)

Iloa alkavaan viikonloppuun!

M

Tomaatti-oliivileipä

Heipsan!

Nyt olisi tarjolla teille yksi luottoresepti. 

Tätä leipää olen monesti tehnyt erilaisiin illanistujaisiin ja juhliin. Helppo, nopea ja todella maukas. 

Sopii myös tuliaisleiväksi kylään.

Leipää olen syönyt ensimmäisen kerran työkaverini tekemänä ja siitä lähtien se on kuulunut omaan valikoimaani. 

En tiedä mistä alkuperäinen resepti on, joten kirjoitan sen tähän teille.

***********

4 munaa
2 dl maustamatonta jugurttia
1 tl sokeria
1/2 tl suolaa
2 tl kuivattua basilikaa
3/4 tl mustapippuria
4 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
100 g emmentaljuustoa
3/4 dl aurinkokuivattuja tomaatteja
1 dl oliiveja
1 rkl öljyä

Lisäksi voita vuoan voiteluun ja päälle 2 rkl pinjansiemeniä 

(itse olen käyttänyt auringonkukan siemeniä kun niitä yleensä on valmiina kaapissa)

Ensimmäisenä laitetaan uuni lämpenemään 180 asteeseen ja voidellaan leipävuoka. 

 Kanamunien rakenne rikotaan kulhossa ja sekaan laitetaan jugurtti ja mausteet. 

Sekoitetaan tasaiseksi. 

Toisessa kulhossa sekoitetaan vehnäjauhot ja leivinjauhe ja lisätään taikinaan. 

Juusto kuutioidaan tai raastetaan ja aurinkokuivatut tomaatit leikataan paloiksi. 

(olen käyttänyt valmiiksi kuutioitua versiota, samoin oliivit olen ostanut viipaleina)

Lisätään vielä oliivit ja öljy (voi käyttää tomaattien öljyä).

Taikina kaadetaan vuokaan ja päälle ripotellaan siemenet. 

Paistetaan 180 asteessa noin tunti. 

Jos leipää jää yli, säilytä se jääkaapisssa. 

**********

Kun tarjoat tätä vieraillesi tai viet tuliasiksi, varaudu siihen, 

että sinulta tullaan pyytämään tätä jatkossakin :)

M