Rinnakkaissuhde

Minulla on rinnakkaissuhde. Toinen on ehdottomasti laadultaan parempi, toinen taas pärjää näppäryydellään. Molemmat tärkeitä ja vastaavat hyvin tarpeisiini. 

Ja puhun nyt kamerasta.

Pitkään olin haaveillut järkkärikamerasta, erityisesti siitä, että saan kuvat tarkentumaan siihen mihin haluan, en siihen mihin kamera haluaa. Niinpä siihen tuli mahdollisuus käytetyn kameran muodossa, kiitos hyvien suhteiden. Ja kyllä, tämä suhde oli rakkautta ensisilmäyksellä. Paljon on vielä opeteltavaa säädöissä, mutta suhde on hyvällä tiellä. Olemme kovin kiintyneitä toisiimme. 

Kameran säätöjen lisäksi kuvien käsittelyä pitää opetella. Olkoon siinä tavoitetta tälle vuodelle. Eli toivottavasti saatte tulevaisuudessa katsella hieman laadukkaampia kuvia, nyt mennään näillä.

Toinen, jonka kanssa minulla on suhde, on vanha pokkarikamera. Siinäkin manuaalisäätöjä joita pitäisi opetella. Tämä taas on luottoapuri kun ollaan liikkeellä ja erityisesti ulkona tällä pärjää mainiosti.

Ja kyllä minä ajattelin jatkossakin pitää molemmat.

Minä olen yksityiskohtien tyttö ja jotenkin rakastan sitä ääntä mikä järkkärikamerasta tulee kun kuvan räpsäisee. Vähän sama kuin se, että ei ole yhdentekevää millainen vilkkuääni autossa on.

Kuvauksellista viikkoa!

M

 

Päivän kuva 2014

Olen kuullut erilaisista kuva päivässä tai päivän kuva kampanjoista ja miettinyt, että sellainen olisi kiva toteuttaa itsekin. Minulla on tässä valmis foorumi, jossa sitä voin kokeilla. Päätin ottaa otsikoksi päivän kuva, kun kuva/päivä ei välttämättä toteutuisi.

Kuviin ei sinänsä liity tiettyä teemaa, nappaan vain jonkun hetken ja tallennan sen. 

Nämä päivän kuvat ovat ehkä niitä tavallisia pieniä pysähtymisen hetkiä. Tai sitten jotain muuta, katsotaan loppuvuodesta millainen tästä tuli.

Tässä siis vuoden 2014 ensimmäinen päivän kuva.

Pienemmän oma pelihetki

Terkuin

M

Pullapäivä on hyvä päivä

Joutilaisuus on ihanaa. Mutta harvoin minä kuitenkaan ihan tekemättä osaan olla. Jos ei muuta niin luen jotain tai kudon sukkaa. Mutta se tunne ja mahdollisuus olla tekemättä ei mitään. Joku on sanonut, että luovuus syntyy tylsyydessä. Siksi on myös hyvä antaa lapsillakin olla välillä tylsää. Kun on niitä eimitääntekemistä-hetkiä, lapset kyllä keksivät jotain puuhaa hetken päästä. Ja aina voi katsoa telkkaria.

Minulla on ollut ihana, joutilas viikonloppu. Tiesin tämä tulevan ja etukäteen hekumoin sillä mitä kaikkea ehtisinkään tehdä ja nauttia maksimaalisen tehokkaasti näistä kallisarvoisista päivistä. Mutta en ole listalta tehnyt oikeastaan mitään. Eilen siitä vähän panikoin, mutta nyt sunnuntain ollessa jo iltapäivässä asia ei haittaa yhtään. 

Sitä paitsi joutilaisuus sai minut motivoitumaan leipomisesta. Olen  myös viettänyt aikaa harrastukseni (eli blogin ja valokuvaamisen) parissa, ulkoillut, leiponut eilen 4 pellillistä sämpylöitä, ollut sosiaalinen (soittanut 4 puhelua), ja tänään ulkoillut. Että ehkä sekin jotain on. Ja siis ne pullat vielä tänään. Ja bataattilinssimuhennos (hyvää!).

 Päivän leipomisteema oli siis pulla. Aina yhtä hyvää.

Lähtötilanne

Lopputulos

Maukasta viikon alkua!

M

Easy like Sunday morning

Minulla on onni asua paikassa jossa on järvi vieressä. Näen sen istuessani keittion pöydän ääressä, sohvalla tai parvekkeella. Kesällä siitä ei ole oikeastaan kuin maisemallista iloa, koska siinä on vain veneranta. Mutta talvella se on ihana. 

Tein kävelylenkin jäälle ja nautin aukean paikan rauhallisuudesta. Ensi viikonloppuna voisi mennä sinne retkelle poikien kanssa. Kävellä saareen, ottaa eväät (tietysti, ei se muuten ole retki) ja ottaa iisisti.

 Ei huono plääni.

Muutama kuva tämän päiväiseltä reissulta, tervetuloa mukaan!

Seuraavaksi päiväkahvit, ruuanlaittoa ja jospa vaikka pullaa leipoisi.

Ihanaa sunnuntaita!

M

Tua Harno: Ne jotka jäävät

"Jotkut meistä menevät rikki jäämällä, toiset lähtemällä, ja tässä minä olen, enkä tiedä kumpaan ryhmään kuulun." 

 

Miksi luin:  Löysin vinkin tähän kirjaan aikaisemmin mainitsemastani lehtiartikkelista ja samantien varasin sen kirjastosta itselleni. Ensimmäisellä sivulla on aloituslause, joka herättää kiinnostuksen välittömästi.

Mistä on kyse: Tua Harnon esikoiskirja on sukupolviromaani joka kulkee ajassa taaksepäin selvittäen yhden suvun henkilöhistoriaa. Ihmisen levottomuutta, jonkun etsimistä, lähtemistä. Rönsyjä kirjassa on aika paljon, mutta kokonaisuus on mielestäni ehyt.

Miltä nyt tuntuu? Harvoin on kirja minua näin puhutellut, osui oikeaan saumaan tässä elämäntilanteessa.  Tämä oli vuoden 2014 ensimmäinen kirjani, yritän pitää tasaista vauhtia yllä.

Miksi sinä lukisit? Koska olet viimeksi lukenut nuoren esikoiskirjailijan teoksen? Siksi.

M

 

Hyvää oloa

Yritän erityisesti vaalia niitä hetkiä, joista saan itselleni hyvää oloa.

Niitä hetkiä ja sitä aikaa vaan on välillä melko vähän, joten ne on otettava ja pysähdyttävä siihen. Valittamista tässä elämässä riittäisi, siinä olen mielestäni välillä jopa erinomainen. Mutta koko ajan opettelen pysähtymään hetkiin ja nauttimaan niistä. Parhaat asiat ovat yksinkertaisia. 

Hyvä aamupala rauhassa. 

Iltalenkki ja sauna.

Rentouttavaa viikonloppua!

M

Kiva päivä

Tiedättekö, että rakastan lauantaipäiviä. No, varmaan aika moni meistä, mikä ei sinänsä ole ihme. Mutta ehkä parhaita vapaapäiviä ovat ne joihin sisältyy sitä tavallista puuhastelua ja yhdessä olemista. Viime lauantai oli sellainen.

Tämä lisääntynyt valo ja mahtava auringonpaiste antaa kummasti energiaa ja puhtia. Kerrankin sattui säkä ja planeettojen asennot olivat kohdallaan. Eli oli vapaapäivä ja pakkaspäivä. Mitä se sitten tarkoittaa? no petivaatteiden tuuletusta. Kaikki talouden petivaatteet ulos tuulettumaan ja pesukone pyörimään taukoamatta.

Ennen tätä ehdin käydä pienemmän kanssa luistelemassa.

Sitten leivoin sämpylöitä, mustikkapiirakan ja uunin ollessa joka tapauksessa lämmin, tein vielä pellillisen näkkäriä. 

 

Näin energinen en muista olleeni taas pitkään aikaan. Ja texmex-iltapalan jälkeen karkkikipon kanssa rojahdettiin olohuoneeseen katsomaan Putousta.

Kun kaikille oli vielä saatu sänkyihin puhtaat lakanat, oli sangen autuas ja väsynyt olo.

Mutta onnellinen.

Maljakkoon ostamani herkät ruusut kruunasivat tyytyväisyyden.

 

Onnelista viikon jatkumista sinulle!

M 

 

Tavoitteita vuodelle 2014

Olen ehkä jo vähän myöhässä, mutta parempi se kuin ei silloinkaan. Vai miten se nyt menikään. Uuden vuoden alkaminen on monelle meistä jonkinlaista tavoitteiden, lupausten tai toiveiden esittämistä. Niin myös minulle. Hahmottelin itselleni kaksi tavoitetta, joiden sisään mahtuu huimasti asiaa.

 

Hyvää oloa pitää saada elämään lisää. Mitä kaikkea se sitten on? Aikaa itselle, niitä ihan omia juttuja, lukemista, neulomista. Omasta fyysisestä hyvinvoinnista huolehtimista liikkumalla ja ruokavaliolla. Hyvinvointi on tietysti myös nauttimista.

Päätin myös, että haluan oppia jotain uutta. Tähän mennessä olen löytänyt kaksi teemaa joissa opettelen; kasvisruoka ja valokuvaus. Syksyllä talouteen tullut järkkärikamera vaatii vielä melkoisen paljon opettelua. 

Siinä ne tärkeimmät, ja lisää tulee matkan varrella.

 Inspiroivaa vuoden alkua!

M

 

 

 

Soppaviikko II

Kasvisruoka ja soppaviikon teema jatkuu. Tänään esittelyvuorossa on linssikeitto. Tämä kyseinen keittolaji on pyörinyt pitkään mielessä, mutta toteutus on jäänyt. Arvatkaa mikä on ollut yksi syy? Se, että en tiedä näistä linsseistä ja muista juurikaan ja kaupan hyllyllä iskee ahdistus, että emmäosaatiedäymmärrä. Joo, vähän hassua, tiedän.

Mutta rohkaisin itseni ja ajattelin, että ei se voi rakettitiedettä olla. Ohjeita katselin sielä ja täältä ja ymmärsin, että linssikeittoon voin laittaa periaatteessa mitä vain. Ajattelin, että kun nyt on ihan eka kerta, niin ostan oikein kookosmaitoakin keittoon laitettavaksi. 

Ja miten hyvää tulikaan. 

Minä <3 linssikeitto

Seuralaisena ruisleipä avokadolla.

Miian ekakerta linssikeiton ainekset

Sipulia 1

Porkkanoita 3 
Kuivattuja punaisia linssejä 1,5dl (huuhdeltuna)

Chili tomaattimurskaa

Kasvisliemikuutio

Vettä

Laakerinlehti

Maustepippuria

 Kookosmaitoa

Minä vielä lopuksi soseutin keiton (sitä ennen on hyvä noukkia laakerinlehdet ja pippurit pois)

Uusia ruokia siis löytynyt. Mitähän tästä vuodesta vielä tulee kun näin hyvin alkaa?

M 

Soppaviikko I

Ehkä tätä ei pitäisi sanoa edes ääneen, mutta teen sen silti. Oikeastaan arki on ihan jees. Loma on tarpeen, mutta jotenkin elämästä tulee hahmotonta. Syödään milloin sattuu ja mitä sattuu. Liikkumisestakin katoaa se viimeinenkin rytmi, vaikka aikaa periaatteessa olisi (siis periaatteessa, ei käytännössä).

Mutta arki, mikä ihana tekosyy palata ruotuun ja ottaa rytmistä kiinni. Tämä arjen aloitusviikko on ollut soppaviikko. 

Viikonloppunan tein sekä kasvissosekeiton että linssikeiton viikon ruokintaa ajatellen. Ruokahuoltoni pääperiaatteisiin on kuulunut noin 9 vuotta periaate "kerralla enemmän". Lasten kanssa ruuan laittamista on jatkuvasti ja sammiollinen soppaa on mitä mainioin tapa päästää itseänsä helpommalla. Ja sitäpaitsi keitot vain paranevat säilytyksessä.

Koska lupasin itselleni tavoitella pienempää ruokahävikkiä, nimesin kasvissosekeiton "saattohoito sopaksi". Miksi näin? Noooo....

Menin kauppaan ostamaan aineita ja muistin, että kotona on porkkanoita ja perunoita. Juu oli niitä, mutta ne eivät ehkä täyttäneet tuoreen raaka-aineen kriteeriä. En iljennyt ottaa niistä kuvia, aika rivossa kunnossa olivat. Mutta kun juurekset kuorivat ja keittävät, ne menevät täydestä kuin väärä raha.

Joukkoon lisäksi juustonjämiä ja vähän nahistuneita omenoita. Ja maistuva saattohoito-soppa oli valmis.

Ja koska ateriointihetkellä oli leipäkorissa myös kuivunutta leipää, paistoin lisuukkeeksi leipäkuutioita.

Saattohoito-soppa

Kriittinen makuraati tykkäsi niin kuin aina ja leipäkuutiot olivat hitti.

Tässä ohje Miian kasvissosekeittoon

Sipulia

Porkkanoita

Perunoita

Bataattia

Omena tai kaksi riippuen koosta

2 kasvisliemikuutiota

Sulatejuustoa (koskenlaskija voimakas on paras)

Mausteeksi yrttisuolaa, makeaa chilikastiketta ja mustapippuria

 

Teen aina sammiollisen ja pakastan annorasioissa. Hyvää ja kätevää.

Maistuvia hetkiä teille ja meille!

M

Hei hei joulu, tavataan taas!

Vaikka kuinka olen jouluihminen, niin on aina yhtä mukavaa riisua koti joulusta ja siirtyä kohti kevättä. Joulukuusi on saatu mobilisoitua ulos ja ilmeisesti kaikki joulukoristeet pakattu laatikkoon. Mutta mikä kumma siinä on, että aina löytyy jostain joku tähti tai tonttu, joka sinnikkäästi nököttää hyllyllä ja varmasti itsekseen myhäilee "etpäs huomannutkaan"

Ja tietysti joulusta luopumiseen kuuluu ehkä se kaikkein odotetuin osuus. Piparkakkutalon purku. Rakennuselementit eivät juurikaan enää maistu, hajoittaminen sitä vastoin on hauskaa.

Talkooväeltä ei tarmoa puuttunut!

Kunhan joulutähti lakkaa viihtymästä, ostan kimpun tulppaaneita. 

Ja aurinko olisi kiva ylläri!

M

Lupauksen lunastus

Pitkään olen miettinyt tätä omaa ruokahuoltoa ja taloutta. Aika paljon elämäntilanne sanelee siihen reunaehtoja. Mutta jotain voi kuitenkin yrittää.

Päätin tänä vuonna panostaa ruokaan, monellakin tapaa. Kiinnittää huomiota laatuun, määrään, hävikkiin, mutta olla myös hintatietoinen. Hinta on tärkeä, mutta ei kuitenkaan kaikessa ohjaa päätöksiä.

Kaupan valtavien ruokahyllyjen ääressä valinnat tehdään hinta-laatu-valmistusmaa-sektorilla. Näitä puntaroiden teen valintoja. Maidon ostan sieltä mistä sen kotimaisena halvimmalla saan. Kannattaisi ehkä ostaa oma lehmä, sen verran paljon sitä tässä taloudessa menee. Mutta sen ylivertaisuutta ei voita mikään. Siitä saa koko perhe kalsiumia, d-vitamiinia ja proteiinia. Mieluummin otan kalsiumin maidosta kuin apteekin hyllyltä.

Lupasin itselleni opetella tekemään enemmän kasvisruokaa. Lisähaasteena on kaksi poikaa ennakkoluuloineen samassa taloudessa. Mutta päätin yrittää kuitenkin. 

Alkuun päästiin kikhernepihveillä. 

 

Pojista isompi oli mukana tekemässä pihvimassaa ja tehtiinkin se edellisenä päivänä valmiiksi maustumaan.

Voissa paistettiin ja sitten maistettiin. 

 Ja melkein itku pääsi kun esikoinen maistoi ja totesi "hyvää".

Se onnistuu sittenkin!

 

Nyt selaan kaikki lehdet ja etsin lisää hyviä reseptejä. 

Linssikeittoon on jo aineet ostettuna.

M

Vaihtuihan se

Vuosi vaihtui taas.

Ihan rauhassa, ilman sen suurempia. Pullo sampanjaa ja iltapalaksi blinejä.

Raketteja katsellen, pieniä lupauksia itselleen tehden.

 

Ja suuri mysteeri se on, tuo vuosi 2014. Vähän helpompaa toivoisin, mutta muutoksia taitaa olla taas luvassa. Jospa vaikka hyviäkin muutoksia.

Tavoitteen olkoon "Parasta pitään aikaan". Niitä hetkiä ajattelin hakea ja löytää olemassa olevasta. Pysähtyä ja nähdä.

Iloa uuteen vuoteen 2014!

M