Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapset. Näytä kaikki tekstit

torstai 5. helmikuuta 2015

Askartelua

Pienempi pojista halusi eräänä päivänä askarrella Leppis-lehdessä olleen ohjeen mukaan linnan. Eipä sitten muuta kuin toimeen. Olipa mukava tehdä helppojen ohjeiden mukaan. Terapeuttista myös äidille, suosittelen kaikille!




Ja valmistakin saatiin. Ei tosin samana iltana, mutta onneksi viikonloppuna oli aikaa myös tällaiselle kivalle :)



Ei muuta kuin leikkimään!

M

maanantai 11. elokuuta 2014

Majassa

Koska täällä rentoiltiin kesälomalla myös parveke muuttui majaksi. Yhtenä hetkenä joku sai idean että parvekkeelle voisi tehdä majan. Siitä se ajatus sitten lähti. Peittoja, tyynyjä ja luovaa suunnittelua. Ja katso, maja oli valmis. Tai ensimmäinen versio. Koska se muuttuu päivittäin. Pitkään pojat siellä leikkivät ja puuhailivat jotain omiaan.





Lisää älykkäitä väläyksi oli luvassa. "Äiti, voidaanko me nukkua yö täällä majassa?" "Senkun".

Okei, myönnän. Minulla oli epäilykseni alustan kovuuden ja yleisen nukkumismukavuuden suhteen. Mutta pidin suuni kiinni ja nautin lasten innostuksesta. 

Tuli ilta ja nukkumaan menon aika. Vaatetta puettiin ja pipotkin laitettiin päähän kun oli vähän viileää tuo suomalainen kesäsää. Selvästi oli jännää ja trafiikki oli melkoinen. Minä jätin lapsukaiset sinne kuhisemaan ja menin itse nukkumaan.

Jossain vaiheessa heräsin siihen, että sänkyyn kömpii sakkia. Unia jatkettiin.
Aamulla Isompi heräsi ja kyselin heti kuulumiset majassa nukkumisesta. Nukuitteko siellä, oliko kylmä jne. Olin kuulemma kysynyt samat asiat yöllä. Ja kysynut lisäksi "Onko tämä unta?" Aika unessa taisi äiti olla :)



 No mikä oli sitten lopputulos. Eivät olleet edes nukahtaneet majaan, ilmeisesti olosuhteet eivät olleet suotuisat nukkumiselle. Ei ollut kuitenkaan kylmä. Ja sisälle oli tultu klo 0:30. Että näin meillä chillailtiin lomalla. 

Mutta lapsilla oli kuitenkin pieni seikkailu, vaikka ihan suunnitelmien mukaan ei mennyt. Ehkä se tekeekin seikkailun, yllättävät käänteet ja uudelleen orientoituminen. Mikä seikkailu sellainen on jossa kaikki menee käsikirjoituksen mukaan?


 Olohuoneessa lattialla olevat peitot ja tyynyt johtuvat siitä, että unta oli yritetty myös siinä. 

Seikkailuhenkistä viikkoa teille!

M

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

10v

Ensin en ajatellut sen tuntuvat mitenkään erityiseltä. Sitten tuli postissa kortti, jossa oli luku 10. Että ihan oikeastiko minulla on jo niin iso lapsi. Ja miten mahtavaa on, että yksi on jo saatu noin isoksi.

Nyt jo huomaa millainen persoona siitä pienestä ihmisestä on tullut. Ison elkeitä, mutta kuitenkin vielä lapsi. Mainiot jutut ja vähän haastettakin. Hyvä tyyppi.

Ennen juhlia katselin itseäni peilistä. Että näytänkö minä siltä kuin minulla olisi 10-vuotias lapsi. En tosin tiedä miltä silloin pitäisi näyttää, mutta jotenkin tuli tunne että nyt pitäisi viimein olla jotenkin aikuinen. Kai.

Kemut pidettiin lasten isän luona ja paikalle oli kutsuttu lähimmät sukulaiset. Sää suosi ja kakkua oli riittävästi. Sankari sai toivomansa lahjan. Jäi hyvä mieli.
Että elämä jatkuu ja menee eteenpäin. Että lapsilla on tällainen lähipiiri. Että kakku onnistui :)
 







Kiitollinen on sana mikä kuvaa tämän päivän tunteita.

M

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Synttärit

Joka vuosi tähän samaan aikaan, käyn läpi samoja tunteita, ajatuksia ja muistoja. Kevään valo tuo elävästi mieleen vuoden 2008 jolloin odotettiin Pienempää syntyväksi.
Syntymän ihmeen lisäksi vahvana on jäänyt onnellinen ja ylpeä isoveli. Ja se riemu kun hän sai sairaalan kanttiinista dinosaurus-ilmapallon. Muistan sairaalan ikkunasta katsoneeni isän ja pojan perään, toinen niin vilpittömän iloinen ilmapallosta. Sitä näkyä en varmaan koskaan unohda.

Tuolloin keväällä 2008 syntynyt Pikkuinen on jo 6-vuotias. Miten nopeasti aika sitten kuitenkin meneekään. Miten iso poika 6-vuotias voikin olla. Mutta kuitenkin pieni. Ja varmaan äidin pienenä pysyy, se on se kuopuksen osa.


Sunnuntaina vietiin aamupala ja isoveljen paketti sänkyyn.


 Siellä jo vähän odotettiin, mutta esitettiin nukkuvaa.



Paketista paljastui tämän hetken suosikkilelu, mikä tahansa missä lukee Lego.




Iltapäivällä koti täyttyi iloisesta juhlatunnelmasta kun sankaria juhlittiin sukulaisten ja kummien kesken. Ja kaikki mahduttiin meidän pieneen kotiin. Onneksi sää suosi ja parveketta pystyttiin hyödyntämään.

Kivat oli juhlat ja mieluisat oli lahjat.



 Kimppu kukkia juhlan kunniaksi.  
Ostin itselleni emännän kukat palkinnoksi järjestelyistä.




Sankarin toiveena oli juustokakku äidin tapaan, sitä siis tehtiin. Saa nähdä koska joku vieraista vihjaisee, että jotain muutakin voisi joskus tehdä. Aina tätä samaa, mutta hyvää se kyllä on.





 Kuulemma liian helpolla pääsi kun oli vain yksi kynttilä puhallettavana.

 


Illalla vielä pieni pyörälenkki uudella fillarilla, hyvin kulki ja poika oli onnellinen. 
niin myös äiti. Kulki. Ja oli onnellinen.




Ihanaa viikon alkua!

M

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Jotain tarttis tehdä

Kevätauringon myötä tulee kodinlaittamishalu. En tiedä onko se jotain biologian ohjaamaa pesänrakentamista vai sitä, että pitkän pimeän kauden jälkeen nurkat näyttää ankeilta. Niin myös oma peilikuva, mutta ei siitä sen enempää tällä kertaa.

Tähtäimessä on tehdä poikien huoneesta viihtyisämpi. Tai äidin mielestä viihtyisämpi, eipä nuo poikapuoliset uusien verhojen perään haikaile. Otin vähän kuvia lähtötilanteesta. Varoitan, nämä ovat aivan autetenttisia. Ei stailausta, ei siivousta, ei edes kuvien käsittelyä. Teitä on varoitettu, katsominen omalla vastuulla.






Kuten kuvista näkyy, melko pienessä huoneessa majailee kaksi poikaa, koululainen ja tuleva eskarilainen. Läksyt tehdään keittiössä ja muutenkin aika paljon pyöritään koko sakki keittö/olkkarissa. Ja kyllä, tiedän että pelkällä siivoamisella pärjää aika pitkälle. Mutta silti haluan vähän uudistaa tätä kammaria.

Lähdin miettimään Isomman kanssa värimaailmaa. Olen omaan Pinterestiin kerännyt inspiskuvia lastenhuoneista ja annoin Isommalle tehtäväksi katsella niitä sitä silmällä pitäen, mitkä värit olivat mieluisia. Tämän kartoituksen seurauksena päädyimme kelta-musta-valkoinen-akselille (okei, valitut kuvat olivat tietysti minun pinnaamia eli ohjasi valintaa, mutta lapsi sai kuitenkin vaikuttaa ja itse valita).










Verhokankaaksi metsästin keltavalkoista siksak-kuvioitua kangasta ja koska se oli palakankaana ja sattui olemaan joku tarjous Eurokankaassa, hintaa jäi muutama euro. Pari irtotyynyä aikaisemmassa postauksessa vilahtaneesta Marimekon kankaasta ja päiväpeitot. siinä olisi tekstiilit.

Mutta sitten se kaikki muu. Pienempi on todella innokas askartelemaan ja piirtämään. Ja sitäkin hän tekee mieluummin keittiössä, niin papereita ja muita tarvikkeita siirrellään ja jätetään eri paikkoihin (eikä siis jakseta siivota, luonnollisesti).

Pikkulegot ja valmiit rakennelmat ovat toinen mihin täytyy löytyä ratkaisu. Niitä on ihan joka paikassa. Ja niitä valmiita ei tietty saa hajottaa ja laittaa irto-osien sekaan.



Niin kuin elämässä yleensä, asioilla on taipumus järjestyä. Uskon, että myös tässäkin suhteessa. Katsotaan sitten myöhemmin, mitä sain aikaiseksi.

Siihen saakka, olkoon voima kanssamme!

M