Joka vuosi tähän samaan aikaan, käyn läpi samoja tunteita, ajatuksia ja muistoja. Kevään valo tuo elävästi mieleen vuoden 2008 jolloin odotettiin Pienempää syntyväksi.
Syntymän ihmeen lisäksi vahvana on jäänyt onnellinen ja ylpeä isoveli. Ja se riemu kun hän sai sairaalan kanttiinista dinosaurus-ilmapallon. Muistan sairaalan ikkunasta katsoneeni isän ja pojan perään, toinen niin vilpittömän iloinen ilmapallosta. Sitä näkyä en varmaan koskaan unohda.
Tuolloin keväällä 2008 syntynyt Pikkuinen on jo 6-vuotias. Miten nopeasti aika sitten kuitenkin meneekään. Miten iso poika 6-vuotias voikin olla. Mutta kuitenkin pieni. Ja varmaan äidin pienenä pysyy, se on se kuopuksen osa.
Sunnuntaina vietiin aamupala ja isoveljen paketti sänkyyn.
Siellä jo vähän odotettiin, mutta esitettiin nukkuvaa.
Paketista paljastui tämän hetken suosikkilelu, mikä tahansa missä lukee Lego.
Iltapäivällä koti täyttyi iloisesta juhlatunnelmasta kun sankaria juhlittiin sukulaisten ja kummien kesken. Ja kaikki mahduttiin meidän pieneen kotiin. Onneksi sää suosi ja parveketta pystyttiin hyödyntämään.
Kivat oli juhlat ja mieluisat oli lahjat.
Kimppu kukkia juhlan kunniaksi.
Ostin itselleni emännän kukat palkinnoksi järjestelyistä.
Sankarin toiveena oli juustokakku äidin tapaan, sitä siis tehtiin. Saa nähdä koska joku vieraista vihjaisee, että jotain muutakin voisi joskus tehdä. Aina tätä samaa, mutta hyvää se kyllä on.
Kuulemma liian helpolla pääsi kun oli vain yksi kynttilä puhallettavana.
Illalla vielä pieni pyörälenkki uudella fillarilla, hyvin kulki ja poika oli onnellinen.
niin myös äiti. Kulki. Ja oli onnellinen.
Ihanaa viikon alkua!
M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti