Näin viikon loppupuolella on hyvä kerrata niitä asioita,
mistä olen ollut tällä viikolla kiitollinen
mistä olen ollut tällä viikolla kiitollinen
Naistenpäivä. Silloin mietin kuinka etuoikeutetussa asemassa minä saankaan olla. Siis ihan oikeasti. Meillä on toki vielä matkaa aitoon tasa-arvoon, mutta globaalissa mittakaavassa naisten ja tyttöjen asema on luokattoman huono. Minä olen saanut paljon kun voin yhdistää lapset ja työn. Ajoittainen ruuhkavuosikitinä on oikeasti aika pieni murhe.
Valo. Pitkän pimeän jälkeen siitä vaan jaksaa olla innostunut ja kiitollinen. En yleensä valita marraskuussa kun pimeä ja hämärä laskeutuu. Se on siinä vaiheessa ihan okei ja sille nyt ei vaan voi mitään näillä leveysasteilla. Mutta kun se pimeys on viimein selätetty, silloin huomaan miten sitä on kaivannut. Oletteko huomanneet että valoa on niin monenlaista? Keskikesän jatkuva valo, syysaamujen sarastus ja tämä alkukevään vähän viiltävä valo. Jokainen on vähän erilainen.
Tänä keväänä tuo valo on tuntunut myös raskaalta. Miten tarkasti muistan vuoden takaiset viimeiset hetket äidin vieressä. Muistan edelleen miltä taivas näytti kun taistelu oli viimein ohi ja mielessä oli pelkkää tyhjää. Uskon, että maaliskuun iltahämärän viimeiset valon säteet tulevat varmasti olemaan minulle aina merkityksellisiä ja haikeita.
Kirjasto. Se vaan on niin parasta. Lainata ja palauttaa. Lukea uusia kirjoja ja löytää sitä kautta uusia maailmoja. Valitettavasti en ehdi lukemaan niin paljon kuin haluaisin, mutta käytännössä koko ajan on joku kirja kesken. Ja nyt on niin monta herkullista varaust kirjastossa, että tuskin maltan odottaa.
Vaikka viikko oli melko työn täyteinen ja väsyttäväkin, aina ne kiitollisuuden aiheet löytyy.
Voimia ja iloa alkavaan viikkoon sinulle!
M