Näytetään tekstit, joissa on tunniste retkellä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste retkellä. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Raskasta metallia

Heipsan!
Kesä on noin puolessa välissä ja kyllä osa tämän kesän "tavoitteita" on jo täyttynyt.
Tavoitteena oli käydä jossain uudessa paikassa ja yksi sellainen kohde oli retki Hämeen linnaan. Siellä oleva Heavy Metal-näyttely oli oivallinen houkutin lähteä poikien kanssa päivän retkelle.

Itse olen käynyt Hämeen linnassa joskus opiskeluaikana ja lapset eivät kertaakaan. Kotimaa on täynnä kivoja paikkoja ja kohteita eli suosittelen lämpimästi lähimatkailua. 
Kiersimme haarniska näyttelyn sekä linnaa yleisesti. 
Söimme ravintolassa ja kulutimme aikaa ostoskeskuksessa. Siinä aika hyvä kaava retkipäivälle. 







 
Suosituksia kivoista kotimaan kohteista otetaan vastaan eli laita kommentteihin suosituksia, niin me testaamme mielellämme uusia paikkoja!

Palataan, moi!
M

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Hiljaisen hämärän kuukausi

Toiset inhoavat, toiset keskittyvät odottamaan joulua ja toiset nauttivat. 
Marraskuusta.
Minä kuulun nykyään niihin, jotka nauttivat. 
Marraskuu on hiljaisen hämärän kuukausi, joilloin mieli saa levätä. 
On aika sytyttää kynttilät ja katsoa kuinka luonto hiljalleen risuutuu menneen kesä loistosta. Vuosi vuodelta, koen marraskuun entistä puhuttelevampana. 
Ja hyvästä syystä esimerkiksi Pyhäinpäivä on marraskuussa, liekö sattumaa vai ei, mutta mielestäni se on paras ajankohta. 


Valo vähenee hiljalleen, tullakseen taas muutaman kuukauden päästä takaisin. 
Ei elämä lopu marraskuuhun, eikä ensimmäiseen vastoinkäymiseen. 
Jossain paistaa aina aurinko, ja joka vuosi kevät on tullut. 
Elämän kiertokulku, sitä on tullut mietittyä viime viikkoin paljon.
Mikä on oikea järjestys, mistä löytyy voima taistella ja pistää vastaan ja joskus tulee aika luopua. 

 
Mutta onneksi ei vielä.
Nyt on hyvä aika keskittyä siihen mikä on tärkeää ja karsi turhaa.
Ja lähteä ulos!

M

lauantai 12. syyskuuta 2015

Lähiretkeilyä

Lauantai-iltaa teille ja meille!
Olen ottanut kotikäyttöön yhden aikatauluttamiseen liittyvän idean. Idea on alunperin työkaverilta, joka merkkaa kalenteriin tietyt päivät keltaisella. Ne ovat sellaisia päiviä, johon ei sovita mitään tapaamisia tai palavereja, vaan ne ovat pyhitetty siihen, että voi keskittyä tekemään sillä hetkellä akuuttia asiaa. No, olin tälle viikonlopulle vetänyt kalenteriini "henkselit" ja kirjoittanyt "ei ohjelmaa". Viikonloput ovat aika tiiviitä tässä syksyllä ja vapaat viikonloput ovat harvinaisia. Päätin, että tämä viikonloppu on pyhitetty olemiselle ja vain sellaiselle tekemiselle mitä itse haluan. 
Ja ennen kaikkea yhteiselle ajalle lasten kanssa.

 


Siivoaminen ja kaupassa käynti ei ole minun haluamislistalla ihan ykkösenä, mutta niitäkin on tehtävä eli sitä ei laskettu. Päätin, että kieltäydyn kyläilyistä tai pyydetyistä ohjelmista ja keskityn nauttimaan arkisesta olemisesta. Eilen isompi lapsista oli kaverilla yökylässä ja me pienemmän kanssa vietimme laatuaikaa kaksin leffan ja karkin syömisen merkeissä. Aamulla heräsin siihen, kun pieni käsi taputteli poskeani. 
Vähän torkuin vielä ja nautin siitä, että ei ollut kiire minnekään.





Olin suunnitellut tälle päivälle retkeä ulkoilun ja makkaran paiston merkeissä. Kohteeksi valikoitui Sastamalassa sijaitseva Otamus (lisätietoa täältä). Olen käynyt paikalla muutaman kerran, mutta en aikaisemmin retkeilemässä. Ei siis muuta kuin eväät reppuun ja makkarat mukaan. Vähän kokeilin onneani ja päätin, että teemme 6 km mittaisen reitin. Ja hienosti jaksoivat molemmat pojat. Pidettiin toki evästauko matkan varrella ja perillä odottava makkaran paisto kummasti motivoi kulkijoita. Matkalla näimme pienen käärmeen (taisi olla rantakäärme), sammakon (hyi), kuolleen hiiren ja monta isoa koppakuoriaista. 
Poimimme myös mustikoita suoraan suuhun välipalaksi. 

Retkeilyn päätteeksi kotona vähän leipomista sunnuntain picnic-treffejä varten ja sauna lämpimäksi. 
Hetki parvekkeella istumista illan hämyssä punaviinilasin kanssa.

Touhukas päivä, mutta oikein hyvä.
Onnellinen olo.

M

torstai 20. elokuuta 2015

Loviisa ja Strömforsin ruukki

Ennen tämän viikon arkipaloja palataan kesäloman tunnelmiin. Kesän retkiä riittää raportoitavaksi syskylle ja annostelen niitä aina tilaisuuden tullen. Kesäloman loppupuolella tuli mahdollisuus tehdä päiväretki aikuisten kesken ja päätimme lähteä viehättävään Loviisaan. Ja saimmekin hyvän retkipäivän sään puolesta. Aurinko paistoi ja saimme ajella avoautolla katto auki, se on aina yhtä huumaavaa :)





 
Porvooseen verrattuna Loviisa on todellakin pikkukaupunki, mutta vanhan kaupungin tunnelmaan pääsee hyvin. Jostain syystä siellä oli todella hiljaista, melkein saimme kävellä kaksin ja ihmetellä hiljaisuutta. Poikkesimme pienessä kahvilassa nimeltään Tuhannen tuskan kahvila. Kakkukahvit joimme talon sisäpihalla viehättävistä ruusukupeista. 

Parissa putiikissa kävimme, ja jotain pientä ostin matkamuistoksi. Ja pakko oli tietysti käydä omaa nimeä kantavassa ihastuttavassa sisustuspuodissa. Katuun oli piirretty kivat matot ja siinäkin oli pakko poseerata. Hauska idea toteutettavaksi vaikka omalle kotikadulle. Siis ne räsymatot, saa toki poseeratakin.

Ruokapaikkaa vähän mietimme, mutta päätimme siirtää syömisen seuraavaan kohteeseen reittimme varrella. Sillä lähistöllä on toinen viehättävä paikka eli Strömforsin ruukki. Lisätietoa siitä löytyy täältä. Ruukissa söimme maittavat kalalautaset ja katselimme maisemia. Ei mitään sen ihmeellisempää, mutta näitä pieniä retkiä on aina kiva tehdä. Tuntuu, että liian vähän tulee kierrettyä kotimaan kohteita, vaikka Suomi on täynnä ihmeteltävää.





Tämän pienen kierroksen päätteeksi olikin hyvä lähteä ajamaan katto auki kohti auringonlaskua <3

 


 

torstai 4. kesäkuuta 2015

Retkipäivä kuvina

Tämä taitaa olla jo aika mones retkipäivä-raportti tässä mediassa, mutta kun retkipäivät vaan ovat niin kivoja. Tällä kertaa ei ollut eväitä, mutta liikkeellä oltiin reteesti avoautolla. Huivia kaulaan ja lämmitystä päälle, niin tarkeni avokillakin ajella. Tai minä siis olin apukuskina nauttimassa kesän ekasta ajelusta. 

Mutta siis miten tähän päädyttiin?
Sunnuntai alkoi täydellisesti, sillä edessä oli koko päivä ilman suunniteltua ohjelmaa. 
Ulkona ei satanut ja aamun lehteä lukiessa mietimme mitä tehtäis. Kaksi aikuista, koko sunnuntai aikaa eikä lapsia. Eli jotain on tehtävä ihan vain siitä syystä, että spontaani tekeminen on mahdollista. Jostain se ajatus sitten lähti, että Kärkölässä on Huovilan puisto ja sen englantilaistyyppinen maisemapuutarha. Lisää tietoa puistosta löytyy täältä. Kuulosti kivalta ohjelmalta, eli sinne siis.





Päivä oli tuulinen ja puolipilvinen, tärkeintä oli että ei satanut. 
Kiersimme puistoa ja katselimme maisemia. Munkkikahvit joimme puiston kahvilassa. 
Nämä ovat ehkä niitä parhaita retkiä. Saadaan ajatus ja lähdetään.




Oli jotenkin rauhoittavaa vain kävellä puistossa ja katsella ympärilleen. 
Olla kiireettä ja antaa ajatusten virrata. Olla hiljaa tai höpistä mukavia. Eipä sitä hyvään hetkeen kummoisia tarvita. 
Mieli lepää ja virkistyy.


Tosin alla olevan kuvan nainen näyttää olevan kuitenkin
 a) levon b) kampaajakäynnin tarpeessa.
Tosin jostian luin, että juurikasvu on muotia. Että kerrankin muodissa mukana minäkin.




Sellaisin kujein tällä kertaa. Huomenna onkin taas perjantai. Haen lapset mummuloimasta, heillä on kesäloma jo täydessä vauhdissa ja kuulemma talviturkit heitettynä. Rohkeita ovat, minusta ei ihan vielä olisi siihen, vaikka kuinka pääsisi saunasta suoraan järveen.

Mutta palataan arkipalojen tiimoilta huomenna!

M

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Vanha Rauma

Heipsan!
Nyt on retki tehty. Ja kyllä oli kiva päivä. Sää oli mitä mainioin, seura taattua laatua, kohde oikein viehättävä. Ajatella, että meillä on sellaisia helmiä kuin Vanha Rauma. Ehkä ihanin vanhakaupunki missä olen käynyt. Jotenkin tosi viehättävä. Ja tällaisissa kohteissa lähes kaikki tuntuu viehättävältä, jopa pieni ruokakauppakin. 


Zen-teetä pitäisi ehkä ostaa syksyä varten?


Talot olivat myös viehättäviä. Ei se mitään vaikka räystäät ei ehkä olleet suorassa ja lumen kasauspaikkoja ei ollut mietitty. Ei se meitä haitannut, me vain ihastelimme miettimättä yhtään mitään järkevää. Tässä asiassa vain ulkonäkö ratkaisee.



Rahaa kului tällä reissulla vain syömiseen ja leivoskahveihin. Ja jäätelöön. Vaikka oli ihania putiikkeja ja alennusmyyntejä. Ei ollut ostopakkoa, kun ei ollut ostotarvettakaan. En siis ostanut mitään. Mutta ei se reissusta huonoa tee. 

Kaksi parsaa ristissä

Yeah, juuri näin.

 Jos pitäisi valita tälle päivälle sana tai tunne. Se olisi levollisuus. Matkakohteessa oli hyvin levollinen tunnelma. Ja mielestäni ihmissuhteet ovat parhaimiillaan levollisia. Ei tarvi pingottaa, saa olla sitä mitä on.

Viimeinen kuva kiteyttäköön fiiliksen.


Levollista loppuviikkoa!

M

torstai 17. heinäkuuta 2014

Perinneretki

Perinteet ovat kivoja. Erityisesti sellaiset itse luodut ei niinkään toisten sanelemat. Jos jotain tehdään toista kertaa, se on mielestäni jo perinne. Ja perinteitä pitää vaalia ja luoda niille jatkumoa.

Tänään vaalitaan monia asioita. Kesäretkiperinnettä, ystävyyttä, jaettuja iloja ja suruja. Hauskoja juttuja ja loputonta höpötystä ja innostusta. Onni on löytää elämäänsä ystävä. Sellainen joka pysyy siinä rinnalla, vaikka elämäntilanteet vaihtelevat ja maantieteelliset sijainnit muuttuvat. 

Tänään meillä on ystäväni kanssa perinnepäivä, lähdemme yhdessä retkelle. Kun ystävyydestämme oli kulunut 10 vuotta, teimme vuosipäiväristeilyn (miksi ne ovat yleensä vain pariskuntien juttuja?). Olemme mm. ihastelleet Pispalassa, käyneet Tallinnassa ja toissakesänä Tammisaaressa. Tänään suuntaamme retkelle Raumalle.

Aurinko paistaa, mieli on kevyt ja kesäkassi valmiina seikkailuihin.


Kivaa kesäpäivää teillekin!


Ps. Kuvan aurinkolasit, ne joihin olen ihan <3 ovat kirpparilöytö eurolla. Ja arvatkaapa kenen kanssa olin silläkin reissulla, no mun frendin kaa tietty :)

M

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Hoodeilla

Se on lomalla sellaista, että aika menee johonkin. Koneen ääressä tulee oltua vähemmän, mutta kamera kulkee melkein aina mukana. Tosin aina ei jaksa ottaa kuvia ja miettiä kuvakulmia. Mutta yleensä kyllä.

Lupasin edellisessä postauksessa raportoivani meidän retkestä. Kuvasaldo jäi pieneksi kun retkikohteessa olisi pitänyt maksaa 5e kuvausluvasta! 
Missä me sitten kävimme? Otin loman tavoitteeksi käydä lähialueella paikoissa joissa ei ole ennen käynyt, trendikästä lähimatkailua siis. Ajattelin, että naapuripitäjässä Tampereella oleva vakoilumuseo voisi olla pojista mielenkiintoinen kohde. Sinne siis suuntasimme.

Huomaa lippiksen takana vakoileva Pienempi

 Museo on aika pieni ja nopeasti sen kiersimme. Itse olisin viihtynyt tekstien äärellä pidempäänkin, mutta museokaverit olivat vähän hätäisempiä. Oli kuitenkin kiva kohde ja vähän jotain erilaista. Hauskin ja mieleenpainuvin seuralaisten mielestä oli äänen muunnin. Se nauratti vielä jälkeenpäin :)



Autolle kävellessä suuntasimme äidin toiveesta vielä Tallipihalle ihmettelemään. Poikia se ei jaksanut kiinnostaa ja äidin pysähtely kuvaamaan ei jotenkin ollut seuralaisista motivoivaa.



Symppis

Katsotaan mitä muuta uutta kesän aikana koemme.
Jännittävää suven jatkoa!

M