Juhannus kuvina II

Kahden aikuisen yksikössä reissaamisessa on monia hyviä puolia. Yksi on liikkumisen vapaus riippumatta pienväestön tylsistymisestä ja rytmistä. Eli kun on matkalla, voi piipahdella ex-tempore paikoissa, joissa ei lasten mielestä olisi yhtään mitään mielenkiintoista. Ja paikoissa, jotka eivät kuuluneet matkasuunnitelmaan. Tämä tosin saattaa olla enemmän ongelma aikuisille. Onneksi matkassa oli kaksi rentoa tyyppiä, niin onnistui tämäkin :)

Paluumatkalla ei ollut kiire, niinpä päätimme tehdä reittipoikkeaman Ruissaloon. Ajatus oli, että sateen sattuessa sateessa. Ja meillä kävi hyvä munkki, tuon pysähdyksen aikana ei vettä satanut :)

Pukeutumisessa noudatettiin navy-henkeä kun rannikolla oltiin :)

Etsi kuvasta hiiri

Sympaattinen sisäänkäynti jonkun kesäpaikkaan

 Reissu päätettiin Turun keskustaan ja juhannus-sushille. Mikä ihana päätös viikonloppuun.

Tuntuu kuin olisi ollut pidemmälläkin reissulla. Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs, Suomi on täynnä kivoja paikkoja. 

Poiketkaa reitiltä ja löytäkää uutta!

M

Juhannus kuvina

En olisi halunnut olla missään muualla.

M

Mistä tunnet sä ystävän

Olen löytänyt uuden ystävän tai oikeastaan ystävät.

Ne tukevat juuri oikein, sulostuttavat elämääni ja nyt mietin, miten pystyin olemaan ilman niitä kaikki nämä vuodet.

Rintaliivit. Naisen paras ystävä. Sopivat rintaliivit.

Hyvän mielen vaatekaappi-ideologiaan liittyen päätin, että huonojen liivien aika on nyt ohi. Miksi ihmeessä ostan alennuksesta liivejä, joista ei tule kuin paha mieli. Joko ne raapivat, kutiavat, ovat epäsopivat tai sitten kaikkea tätä.

Tästä inspiroituneena kävelin alusvaateliikkeeseen. Myyjä tiedusteli miten voisi auttaa ja mikä on minun kokoni. Sanoin, että en tiedä ja siksi olen täällä.  Ja katso, meni 5 min ja meidät oli kuin luotu toisillemme. Se oli salamarakkautta ja luulen, että tästä on tulossa elinikäinen liitto.

Ja kuten yleensäkin, laatu maksaa. Kassalla kirpaisi, mutta mitä siitä. Samalla rahalla saan kolmet, mutta epäsopivat. Nyt saan täydelliset. Ja mikä parasta, tietoni on tallennettu liikkeen tietokantaan. Seuraavalla kerralla kävelen liikkeeseen, valitsen kivoimman värin ja nappaan hyllystä sopivat. 

Tarinan opetus? Älä suostu käyttämään huonoja rintaliivejä.
Tähän kaupallinen lainaus: koska olet sen arvoinen.

M

Koekeittiö: mysli

Kaipasin vaihtelua jugurtti-rahka-kombooni ja marjatkin on pakastimesta syöty. Ajattelin kokeilla myslin tekoa itse. Netti on pullollaan (näitäkin) ohjeita. Vähän aikaa surffailin ja piti vain päättää millaisella ohjeella teen.

En tiedä tuliko tästä ihan maailman parasta, mutta voittaa kyllä kaupan valmiit mennen tullen. Ohjeen alkuperää en valitettavasti muista, kun kirjoitin sen ihan paperille itselleni muistiin.

Tässä ohje tämän myslin tekoon:

5dl kaurahiutaleita

2,5 dl pähkinöitä, manteleita yms.

0,5 dl siemeniä (minä käytin jotain sekoitusta tässäkin)

0,5 dl juoksevaa hunajaa

2 rkl rypsiöljyä (voi laittaa vähän reilummin)

kanelia

5 rkl ruokosokeria

Valmiiseen mysliin lisäsin kuivattuja hedelmiä

Sekoita kuivat aineet
Sekoita hunaja, öljy ja "mausteet" keskenään (notkistin vähän mikrossa lämmittämällä)
Yhdistä
Paahda uuniissa 150 asteessa noin 20min välillä sekoittaen
Lisää jäähtyneeseen mysliin halutessasi kuivattuja hedelmiä, rusinoita tms.

 **********

Taidan kokeilla vielä jotain toistakin ohjetta, vaikka hyvää tämäkin oli.

Terveellistä loppuviikkoa!

M  

Ps. kokeilin minä muutakin, huomaatteko jotain uutta?

  

Kaksistaan

Kun lapsia on enemmän kuin yksi, on kahdenkeskeinen aika vain yhden jälkeläisen kanssa harvinaista herkkua. Ei niissä hetkissä tehdä välttämättä mitään  kovin ihmeellistä, mutta tärkeitä nämä hetket ovat, uskoisin että kaikille osapuolillle.

Eilen Isompi meni kaverin synttäreille ja meille Pienemmän kanssa vapautui laatuaikahetki Tampereella. Aikaa oli alle kaksi tuntia. Mitä me sitten teimme. Ei oikeastaan mitään ihmeellistä. Minä halusin käydä yhdessä lempikaupassani, Indiskassa ja kahvia piti myös saada. Kierrettiin parissa kaupassa ilman ostoslistaa ja sitten kahvilaan jätskille.

Yleensä jos lasten kanssa olen muualla kuin ruokakaupassa, on silloin puolenmetrin mittainen pakkohankkia-lista. Ja yleensä silloin pitää ostaa Isommalle vaatetta (lue: tuskallista kaikille). Nyt me haahuilimme kirjkaupassa pitkän tovin, katseltiin ja ihmeteltiin vain. Indiskasta halusin ostaa kynntilöitä ja minun mittarilla repäisevät korvikset oli myös hakusessa. Molempia löytyi. Vai mitä mieltä olette?

Kuin karkkeja

Nämä menevät leikkokukista

Lahjahuivin kanssa yhteensopivat

Ja lopuksi sinne kahvilaa, josta löytyi myös leikkipaikka.

Kiva reissu, leppoisa. Ja palaute tuli seuraavana päivänä: "äiti mennään taas joskus sinne samaan paikkaan missä käytiin jätskillä!"

Leppoisia loppuviikon päiviä teille!

M

Ostin kattilan

Havahduin tässä päivänä eräänä, että en ole ikuisuuksiin käynyt kirpparilla. Mielestäni kirpparihaahuilu kuuluu ehdottomasti leppoisaan elämään. Menen sinne yleensä vain katselemaan koska valmiin listan kanssa ei useinkaan tee löytöjä. Joskus onnistaa, joskus ei. Varmaan useimmin tulee hukkareissu löytöjen suhteen, mutta hauskaa siellä on aina. Ihmiset myyvät mitä hilpeämpi tavaroita ja usein löytää jotain lapsuudesta tuttuja juttuja. Kuten kerran väriävaihtava (sellainen missä on liukuva muovi punaisella ja vihreällä värillä) taskulamppu. Se oli hieno se.

Työpaikkani viereen oli tullut uusi kirpputori. Tänään sen katsastin. Ja tein löydön.

Kattilan.

Äidilläni on samanlainen kokonaan valkoisena, enkä pyynnöistäni huolimatta ole sitä itselleni saanut. Mutta nyt löysinkin hienomman ja ihan ehjän ja vain muutamalla eurolla.

Käytännössä tätä tarvitsee vain voin sulattamiseen. Mutta se on hieno.

Täytyy ostaa uusia perunoita ja tehdä voi-sipuli-soosi uudella kattilalla. Ja soittaa äidille, että nyt löytyy oma kattila :)

Sisustuslehdet kuuluu myös vakio-ostoksiin kirppareilla. Taidankin illalla syventyä lehteen ja hakea inspiraatiota.

Iloista viikkoa teille!

M

Hyvän mielen vaatekaappi

Olen joskus ollut ainakin ajatuksen tasolla edellä aikaani. Kerron kohta miksi.

En tiedä onko joku voinut välttyä "Hyvän mielen vaatekaapilta", kirjalta joka käsittelee globaalin vaateteollisuuden ongelmia sekä ongelmia ihan omassa vaatekaapissa. Lyhyesti, miten pärjätä vähemmällä, mutta toimivammalla määrällä vaatteita.

Olen ihan hökönä vaatteisiin, ollut niin kauan kuin muistini kantaa. Muistan ruskeiden sukkahousujen tuoman ahdistuksen, muistan onnen ensimmäisistä bikineistä, muistan ne teini-iän pakkosaada-vaatteet. Tykkään miettiä pukeutumista ja asukokonaisuuksia. Ja nautin siitä, että saan työssäni käyttää sekä rentoja asuja kuin huolitellumpaa lookkia.

Mutta joku on alkanut tökkimään. Ja se joku on laatu tai oikeastaan sen puute. Vaatteet on mielestäni nykyään huonolaatuisia. Neuleet on käytännössä kertakäyttö tavaraa. Olenkin päättänyt, että tästä lähtien laatu korvaa määrän. Esimerkkinä tästä on kolme talvea sitten ostamani kashmir-neuletakki. Joo, se maksoi aika paljon (oli kuitenkin tarjouksessa), mutta se on edelleen kuin uusi. Ja ihanan lämmin ja pehmeä. Samalla hinnalla olisin saanut monta halpaa, mutta ne olisi päätynyt roskiin jo aikaa sitten.

No, olenhan minä ostanut niitä halpoja neuleita tässä välillä, mutta tuo yksi neuletakki on minua muistuttanut siitä, että laadulla on väliä. Ja loppujen lopuksi laadukkaammalla vaatekaapilla säästää aivan varmasti rahaa. 

Tässä vaatekaapissa ei väreillä irroitella

Minulla oli tarve yönyli-laukulle, sellaiselle johon mahtuu myös läppäri. Aika pitkään olen kärvistellyt huonoilla kasseilla tähän tarpeeseen. Sitten päätin hankinnan tehdä. Mieti ensin, missä olisi edullisia kuljettimia. Mutta sitten päätin ostaa vähän kalliimman, ja mielestäni laadukkaamman kuin ne ketjuliikkeiden tekonahkaviritykset. Yhtenä kriteerinä (ulkonäön ja käytännöllisyyden li0säksi) oli se, että sen on oltava sellainen jonka korjauttaisin, jos menee rikki. 

Mielestäni tämä on aika hyvä kriteeri tehdessä hankintoja. Ostanko kengät joita mielestäni on järkevä viedä suutarille? Voiko tämän laukun korjata? Onko tämä lähtökohtaisesti tehty kestämään?

Ja nyt siihen miksi olen joskus ollut edelläkävijä omassa ajattelussani. Muistan, että muutama vuosi sitten pohdin, etten oikeastaan tarvitse uusia vaatteita, vaan voin asustaa jo olemassaolevia esim. huiveilla ja koruilla. Periaate oli hyvä, mutta ei se mitään pitänyt. Huiveja ja koruja vaan on tullut lisää.

Jospa nyt uudestaan?

M