perjantai 23. tammikuuta 2015

Minne kiire?

Niinpä. 
Ei kai oikeastaan mihinkään. Kaikkea ei voi tehdä just nyt eikä ehkä vielä parin vuoden sisälläkään. Mutta joskus ne unelmat voivat käydä ja käyvätkin toteen. Siihen saakka jatkan palapelin kokoamista, sumplimista ja keskeneräisyyden sietämistä.



Jotenkin on kuitenkin tunne, että asiat järjestyvät ja elämällä on vielä paljon annettavaa. Jospa sen taas muistaisi sillä hetkellä kun koko setti meinaa kaatua niskaan.

Kiirettömyyttä toivottaen,
M
 

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

Joskus sitä vaan on aikaansa edellä. Olin varannut tämän kirjan ennen kuin Finlandia-palkinnon ehdokkaat oli julkaistu. Ja kas, tämä olikin ehdokkaana. Hetken ajattelin olevani kovinkin kultturelli. Ja sattui vielä niin, että sainkin kirjan työkaverilta lainaan. Vapautin varaukseni jonkun toisen käyttöön.


Miksi luin: Olin kuullut (=lukenut) kirjasta kehuja. Kirjat valikoituvat lukemistooni yleensä jonkun suosituksen kautta. Kerään myös muistiin kehuttuja kirjoja kalenteriini. Bongaan netistä, blogeista tai lehtien arvosteluista. Jos en kirjaisi niitä ylös, unohtaisin suurimman osan.

Mistä on kyse: Kirjassa kerrotaan saman suvun historiaa neljän eri ihmisen näkökulmasta. Tarina alkaa vuodesta 1895 ja päättyy vuoteen 1996.

Miltä nyt tuntuu: Tuntuu siltä kuin aina hyvän kirjan jälkeen. Ei tämä mikään tajuntaa räjäyttävä ollut, mutta teema oli mielenkiintoinen ja kerronta piti otteessaan. Pidin myös tarkasta aikalaiskuvauksesta. Kirjassa kuvattiin arjen näkökulmasta sotaa ja erityisesti sodan jälkeistä jälleenrakentamista. Tosin pääosassa se ei ollut, mutta vahvasti mukana. Jos Jää-romaani sai minut kuulemaan jäiden paukkeen saaristossa, sai tämä kirja tunteamaan työn raskauden ja toisaalta uudenlaisten toivon paremmasta elämästä sodan jälkeisessä pohjoisessa. 
Taustalla oli myös hyvinkin ajankohtainen teema, mutta en paljasta sitä. Se pilaisi osan kirjassa olevaa jännitettä. Perheiden ja sukujen historiaan on kautta aikojen sisältynyt salaisuuksia, niin tässäkin.

Miksi sinä lukisit: Jos kaipaat sukellusta Suomen historiaan hyvän tarinan muodossa. Kirja pitää hyvin otteessaan ja sen lukee nopeasti. Ja aina on kahvipöydässä kiva sanoa lukeneensa Finladia-ehdokkaana olleen kirjan :)


Ikään kuin ajatukset olisivat kadonneet ja jäljelle jääneet vain työtä tekevä mies ja miehen työ. Koko maailmassa ei ole muuta kuin avara viimainen valkeus ja rakentuva katto. Ei muuta kuin vasaran kärki ja sen iskua janoavat naulojen päät. Vain sillä on väliä, uppoaako naula kahdella vai kolmella lyönnilllä, vain sillä.



tiistai 13. tammikuuta 2015

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän


Miksi luin: No koska se on uusin Pulkkinen. Tosin tässä oli käydä vahinko. Minulla on ihan omassa hyllyssäni kaikki Riikka Pulkkisen kirjat. Jostain syystä tämä kirja oli mennyt minulta ohi. Kuulin kirjasta ystävältäni ja lampsin kirjastoon. Muistan pitäneeni tätä kirjaa jopa kädessäni, mutta silloin ei päässäni asiat yhdistyneet, että tämä on Sen Riikka Pulkkisen teos. Tyylilaji kun on jotain ihan muuta kuin edelliset kirjat. Ja kuinkas sitten kävikään. Joulupukki toi samaisen kirjan. Onneksi en ollut kirjaston versiota ehtinyt kokonaan lukea ja pääsin nauttimaan loput omasta painoksesta. Nyt on kokoelma täydellinen. Ja pitänee olla jatkossa enemmän hereillä, mitä kirjarintamalla tapahttuu. Ettei tule näitä vahinkoja :)




Mistä on kyse: Tässä on käsissä perinteinen chick lit-kirja. Siis kevyttä romanttista hömppää. Kuplivaa ja pirskahtelevaa kuin cava kesäiltana. Juoni menee jotakuinkin niin, että Iiriksen poikaystävä jättää hänet ja elämään on löydettävä uusi suunta. Ja uusi rakkaus tietysti. Matkan varrella kirjailija esittelee herkullisia sivuhenkilöitä ja matkanteko on joutuisaa.

Iiriksen tarina on julkaistu Kauneus&Terveys-lehden jatkokertomuksena, joten luvut ovat juuri sopivia arki-iltojen iltasaduksi ja seuraavana iltana muistaa hyvin mitä viimeksi oli tapahtunut.

Miltä nyt tuntuu: Tämä oli omassa lajissaan kelpo kirja. Kevyt välipalakirja. Ja täytyy sanoa, että Anna-Leena Härkönen on tainnut kohdata vertaisensa. Kieli oli nasevaa ja oivaltavaa, niin kuin Härkönen parhaimmillaan.

Miksi sinä lukisit: Tämä kuuluu nopeasti luettaviin kirjoihin. Lomalukemistoon, välipalakirjaksi tai kiireiseen arkeen. Tämä ei ole linjassa Pulkkisen aikaisempien teosten kanssa, eli jos tämän jälkeen innostut lukemaan aikaisemmat, niin suhtaudu niihin hieman vakavammin.


Ja tämä oli ensimmäinen joululomalla loppuun luettu kirja, siitä tulee aina hyvä mieli. Että on saanut lomalla luettua edes yhden kirjan; yksi onnistuneen loman kriteeri!

Rillipää
M

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Kaffepaussi

Tänään on ollut se versio vapaapäivästä, jota eilen vähän odotin. Eli puuhakas. Ehkä eilinen rentoilu antoi puhtiä tähän sunnuntaihin. Pyykkiä taas pesty. Viimein sain koneeseen poikien syystakit! Kummasti tuli tilaa eteiseen. Joulukoristelaatikot pitäisi vielä kiikuttaa varastoon. Ja ruokia on vähän tehty ensi viikkoa varten. Paistoin mm. aina yhtä hyviä kikhernepihvejä. Ensi viikolla on töissä luvassa maukkaita eväitä :)

Mutta nyt kahvitauko telkkaria katsoen. Aloin seuraamaan uutta sarjaa Rouva Ministeri. Hieman siinä on uskottavuusongelmia, mutta tykkää pääosanäyttelijästä Tea Leonista. 
Ja kahvin kanssa yritän saada konvehtirasiaa vähän tyhjemmäksi.


Leppoisaa sunnuntaita kaikille,
M

lauantai 10. tammikuuta 2015

Oma päivä

Heipsan!
Nyt tuleekin kahden postauksen päivä, harvinaista. Mutta kun pitää ottaa vähän rästejä kiinni ja toisaalta on ollut tänään aikaa panostaa tähän. Haittakse? 
Olen viettänyt tänään ihan totaalivapaata eli yksin koko päivän kotona. Voi että kun nautin näistä päivistä, en tiedä tajuaako kukaan miten paljon nämä lataavat akkuja ja mieltä.

Tänään olen mm.
- ajatellut herääväni ajoissa, siinä onnistumatta
- syönyt aamupalan ja lukemut kirjaa sängyssä klo 12 saakka
- hommaillut blogi-juttuja
- valokuvannut varastoon
-katsonut illalla liian jännittävää ohjelmaa keskellä päivää
-kutonut sukkaa
- saanut inspiraation tavaroiden järjestämiseen
- jättänyt toteuttamatta kaikkia inspiraation tuomia ideoita
- käynyt lenkillä
-kuunnellut lattari-musiikkia koko päivän
- löytänyt Spotifystä soittolistan PMS-päiviin!!!
- pessyt pyykkiä kolme koneellista
- tehnyt ruokia ensi viikkoa varten nolla kappaletta, vaikka suunnitelma oli toinen

Nyt kun katson listaa, niin ei yhtään huonompi vapaapäivä.
Nyt iltapalaksi pizzaa ja lemppari siideri. 


 
En yleensä piittaa siideristä, mutta tuo Iloinen Joe on minun makuuni oikein hyvää. Ja pullokin miellyttää esteetikon silmää. Win-win!

Rentoa lauantai-iltaa, minä taidan uppoutua tv-viihteen pariin loppuillaksi.

Pus,
M

Lomakooste

Kävin läpi loman aikana otettuja kuvia ja ajattelin tehdä niiden pohjalta pienen koosteen. Ja lupaan, että tämä on viimeinen kerta tästä aiheesta. Joulu 2014 on taakse jätetty ja seuraavaan on vielä aikaa. Ja kooste siksi, että kameraan ei ole kummoisiakaan kuvia päätynyt erilaisista tilanteista. Tässä asiassa yritän tsempata tänä vuonna. Viime vuonna opettelin kuvien muokkausta ja tänä vuonna lupaan petrata kuvaamisessa. Jostain syystä myös ne kuvat joissa itse olen, on pääsääntöisesti luokattoman huonoja ;) Olen myös vähän huono pyytämään kuvaamaan itseäni, saati sitten olla niissä edes jotenkin edustava. Se edustavana oleminen ei tosin ole kuvaajasta kiinni, vaan kohteesta.

No mutta asiaan siis.
Joulu tuli vietettyä kotosalla. Syöden, ulkoillen ja rauhoittuen. 






Yritettiin myös perhepotrettia, mutta huonolla menestyksellä. Tästä leikattu osa porukkaa pois. Voisi kyllä julkaista kuvasarjan niistä poistetuista otoksista, on jokseenkin hilpeää materiaalia.


Vuosi vaihtui suurin piirtein samalla teemalla. Taas kotona ja Isomman mielestä "ihanan rentoa".  Ja taas syötiin.



Loma lopetettiin Caribian kylpylässä ja arki aloitettiin rentoutuneena.




Hei hei loma ja tervehdys arjen rutiinit!

M

maanantai 5. tammikuuta 2015

Kaikki irti

Ihanan pitkä joululoma on loppusuoralla. Pari päivää kävin töissä, muuten on lomailtu reilu pari viikkoa. En tiedä mistä johtuu, mutta tuntuu että olen rentoutuneempi kuin kesäloman jälkeen. Ehkä näin vuoden pimeimpään aikaan tahti on hitaampaa ja tekemistä ahnehtii vähemmän, kenties.

Mutta vielä on kivaa ohjelmaa jäljellä. Tänään suuntaamme kohti läntistä rannikkoa ensin kummipojan synttäreitä viettämään, ja sielä minimini-lomalle. Yövymme lasten kanssa kylpylässä ja otamme lomasta todellakin kaiken irti. Pojille se on ensimmäinen yöpyminen kylpylässä ja toivottavasti kaikille yhtä mieluisaa.

Tälle syksylle (käytänössä parin kuukauden sisään) on tullut ennätysmäärä kylpylässä käyntejä, vähän vahingossakin. Kerran käytiin Vantaalla Flamingossa, pari kertaa Nokian Eedenissä ja nyt vielä tämä yöpymisreissu.



Tästä on hyvä aloittaa arki ja uusi vuosi. 
Uusin voimin, uusin tavoittein ja uteliain mielin!

M

perjantai 2. tammikuuta 2015

Innostusta ilmassa

Jotenkin muistan vuoden takaa saman tunteen. Kutkuttava ja innostunut. Olen ollut aikaisemmin sitä mieltä, että syksy on uuden alku ja silloin kääntyy uusi lehti kesän jälkeen. Mutta nyt vuoden vaihteesta on tullut ehkä merkittävämpi tässä suhteessa. 

Iski inspiraatio tehdä jotain, edes jotain. Suunnitelmissa tehdä ruokia pakkaseen niitä kiireväsy-päiviä varten. Nyt uunissa on näkkäri ja seuraavaksi sinne menee mysli. Muutenkin voisi taas kahlata ohjeita läpi ja löytää sieltä uusia suosikkeja ruokalistalle. Hyvä ruoka parempi mieli. Hyvin suunniteltu, toimivampi arki.



Mielessä muhii myös tavoitteita tälle vuodelle, mutta ne ovat vielä vähän hahmottomia. Siihen tarvitaan kyniä ja paperia, muuten ei suunnittelu onnistu. Osa vuodelle 2014 asetetuista tavoitteista toteutui, osa ei. Eli jotain jää myös tälle vuodelle. Ei tullut maailma valmiiksi eikä varmaankaan tänäkään vuonna.


Jatketaan etsimistä ja löytämistä!

M