torstai 29. toukokuuta 2014

Mitään tekemistä

Tiedättekö sen tunteen kun ei ole mitään tekemistä? Ei se mitään, en minäkään.
No, kyllähän minä joskus olen siinä tilanteessa. Tai oikeastaan aina olisi jotain tekemistä, mutta joskus pääsee sellaiseen "ei mitään tekemistä-fiilikseen". Ja arvatkaa vaan osaanko siitä sitten nauttia? Yleensä en.

Omassa elämässäni on tällä hetkellä kaksi vaihdetta on/off. On takoittaa sitä kun lapset ovat minulla ja päivät täyttyy aamusta iltamyöhään tekemisestä ja menemisestä. Sitten on se off, jolloin lapset ovat isällään. No, useimmiten niinä off-hetkinä on jotain ohjelmoitua tai ainakin pitää valmistella niin, että selviää taas on-arjesta.


Askartelutarvikkeet, postit ja muistot suloisesti yhdessä
 
Mutta joskus tulee niitä hetkiä kun talo on tyhjä eikä olekaan mitään sovittua tai pakollista. Ja niin paljon kuin niitä kaipaa, ei sitten osaakaan olla. Takaraivossa jyskyttää tekemättömien hommien lista ja toisaalta taas olisi aikaa tehdä niitä omia juttuja. Mutta jumitun miettimään haluanko lukea, lähteä lenkille, blogata, istua yksin hiljaa kotona vai mitä. 

Miksi tuo juustohöylä on aina pöydällä?


Tuolille unohtunut unikaveri

Vähän sama tunne kuin menee ravintolaan syömään. Koska ulkona syöminen on aika harvinaista herkkua, tulee paine. Että kun kerran on oikein ulos lähdetty syömään ei ole varaa epäonnistua annoksen valinnassa. Eli pitää käydä useimmin ravintolassa ja saada useimmin itselleen joutilaita hetkiä. Toinen helpommin toteutettavissa kuin toinen.



Nyt yritän, tsemppaan ja ponnistelen. Sitten vain olen. 
 

maanantai 12. toukokuuta 2014

Baanalla

Minun työhöni kuuluu olennaisena osana autolla ajaminen. Kilometrejä saattaa pahimmillaan viikossa kertyä lähemmäs 1000. Eli autoilusta on siis tykättävä, muuten olisi vaikeaa. Ei se aina ole kivaa ja kroppa ei tykkää yhtään. Mutta siinä on myös hyvät puolensa, ottamatta kantaa autoilun ympäristövaikutuksiin. Tätä työtä ei vain voi tehdä julkisia käyttäen tai pyörällä kulkien. Joskus haaveilen työpaikasta omassa kaupungissa, että pääsisi fillarilla tai kävellen töihin. Mutta puolensa tässä autoilussakin. Ja vaihtelun haluiselle sopii siirtyminen ja vaihteleva työ.

(kuvat laina-autosta, kuvaushetkellä oma korjauksessa/huollossa/pesussa)







Hyviä puolia:
  •  voi käyttää hameita ympäri vuoden eikä tarvi pukeutua käytännöllisesti
  • autolla ajaminen on omaa aikaa; saa kuunnella mitä haluaa
  •  voi hoitaa puheluita samalla (käsivapaa-laitteella), sekä omia että työpuheluita
  • kun ajaa illalla esim. kouluttamasta, voi tunnin ajomatkan purkaa jännitettä ja kotipihassa työasiat jää autoon. Tämä on oikeasti tosi hyvä asia.
  • se vapauden tunne, sitä ei voita mikään

Ja joskus kuski on vähän fiininpänä :)



Helmet ranteessa ja hapsuhame hulmuten, tosin ei matkalla töihin tässä asussa.


M

torstai 8. toukokuuta 2014

Ulkona kaikki maistuu paremmalta

Vanha totuus tuli tänäänkin todistettua. Kaikki mitä ulkona syö, maistuu niin hyvältä. Kuten lämmin kahvi ja lettu koleassa toukokuun illassa.


Ei tarvitse laittaa iltapalaa


Isomman koululla järjestettiin pihatapahtuma, jonne suuntasimme. Repussa pehmokoira koiranäyttelyä varten (ruusuke saatiin) ja päällä reippaasti vaatetta.



Raitista ilmaa ja lasten leikkejä. Siinä se tämä ilta.
Nyt viisujen pariin!

M

tiistai 6. toukokuuta 2014

Valmista

Seuraa tunnustus: minä olen aloittaja. Olen innostuja ja inspiroituja. 

Kun inspiraatio iskee, aloitetaan. Kun inspiraatio hiipuu, keskeytetään. Ja jatketaan sitten taas kun aika ja inspiraatio kohtaavat.

Näin kävi verhojen kanssa. Olen asunut tässä kodissa jo reilun vuoden, mutta ei vaan ole ollut verhoja ikkunassa. Kangas on ollut ostettuna, mutta se inspiraatio. Tässä taannoin oli viikonloppuna aikaa, vähän inspiraatiota ja enemmän päättäväisyyttä. Nyt otan ompelukoneen ja ompelen ne verhot. Ja tuli kuulkaa valmista. Olohuoneeseen ja poikain huoneeseenkin. Ettei yhtään hassumpi lopputulos.




Kangas Marimekon alesta

Olen ollut nuorena innokaskin ompelija ja omia vaatteita on tullut aika paljon tehtyä. Silloin ei ollut halpaketjuja muotivaatteille eli itse tehtiin. Äitini lahjoitti minulle ystävällisesti ompelukoneensa, mutta nyt sitä käytetään lähinnä verhojen ompeluun. Mutta hyvä, että edes se onnistuu, säästää siinäkin. Ties vaikka ihan sohvatyynytkin tekisin, niihinkin on kangasta. Mutta se inspiraatio...

Puuha-terveisin
M