Mitään tekemistä

Tiedättekö sen tunteen kun ei ole mitään tekemistä? Ei se mitään, en minäkään.

No, kyllähän minä joskus olen siinä tilanteessa. Tai oikeastaan aina olisi jotain tekemistä, mutta joskus pääsee sellaiseen "ei mitään tekemistä-fiilikseen". Ja arvatkaa vaan osaanko siitä sitten nauttia? Yleensä en.

Omassa elämässäni on tällä hetkellä kaksi vaihdetta on/off. On takoittaa sitä kun lapset ovat minulla ja päivät täyttyy aamusta iltamyöhään tekemisestä ja menemisestä. Sitten on se off, jolloin lapset ovat isällään. No, useimmiten niinä off-hetkinä on jotain ohjelmoitua tai ainakin pitää valmistella niin, että selviää taas on-arjesta.

Askartelutarvikkeet, postit ja muistot suloisesti yhdessä

 

Mutta joskus tulee niitä hetkiä kun talo on tyhjä eikä olekaan mitään sovittua tai pakollista. Ja niin paljon kuin niitä kaipaa, ei sitten osaakaan olla. Takaraivossa jyskyttää tekemättömien hommien lista ja toisaalta taas olisi aikaa tehdä niitä omia juttuja. Mutta jumitun miettimään haluanko lukea, lähteä lenkille, blogata, istua yksin hiljaa kotona vai mitä. 

Miksi tuo juustohöylä on aina pöydällä?

Tuolille unohtunut unikaveri

Vähän sama tunne kuin menee ravintolaan syömään. Koska ulkona syöminen on aika harvinaista herkkua, tulee paine. Että kun kerran on oikein ulos lähdetty syömään ei ole varaa epäonnistua annoksen valinnassa. Eli pitää käydä useimmin ravintolassa ja saada useimmin itselleen joutilaita hetkiä. Toinen helpommin toteutettavissa kuin toinen.

Nyt yritän, tsemppaan ja ponnistelen. Sitten vain olen.