sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

10v

Ensin en ajatellut sen tuntuvat mitenkään erityiseltä. Sitten tuli postissa kortti, jossa oli luku 10. Että ihan oikeastiko minulla on jo niin iso lapsi. Ja miten mahtavaa on, että yksi on jo saatu noin isoksi.

Nyt jo huomaa millainen persoona siitä pienestä ihmisestä on tullut. Ison elkeitä, mutta kuitenkin vielä lapsi. Mainiot jutut ja vähän haastettakin. Hyvä tyyppi.

Ennen juhlia katselin itseäni peilistä. Että näytänkö minä siltä kuin minulla olisi 10-vuotias lapsi. En tosin tiedä miltä silloin pitäisi näyttää, mutta jotenkin tuli tunne että nyt pitäisi viimein olla jotenkin aikuinen. Kai.

Kemut pidettiin lasten isän luona ja paikalle oli kutsuttu lähimmät sukulaiset. Sää suosi ja kakkua oli riittävästi. Sankari sai toivomansa lahjan. Jäi hyvä mieli.
Että elämä jatkuu ja menee eteenpäin. Että lapsilla on tällainen lähipiiri. Että kakku onnistui :)
 







Kiitollinen on sana mikä kuvaa tämän päivän tunteita.

M

2 kommenttia:

  1. osuin tänne googlaillessani. täytyy pysähtyä kommentoimaan, että sun esittelyteksti on kyllä ehkä paras ikinä missään blogissa lukemani :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos!
      Olo taisi olla melko runollinen kun sen muotoilin ja tämä blogi on perustettu elämän murroskohdassa eli se kumpuaa täysin omasta mielentilasta. En tiedä vastaako blogin sisältö esittelyä, mutta jotain sen suuntaista yritän.
      Ja tervetuloa toistekin!

      M

      Poista