Minulla on rinnakkaissuhde. Toinen on ehdottomasti laadultaan parempi, toinen taas pärjää näppäryydellään. Molemmat tärkeitä ja vastaavat hyvin tarpeisiini.
Ja puhun nyt kamerasta.
Pitkään olin haaveillut järkkärikamerasta, erityisesti siitä, että saan kuvat tarkentumaan siihen mihin haluan, en siihen mihin kamera haluaa. Niinpä siihen tuli mahdollisuus käytetyn kameran muodossa, kiitos hyvien suhteiden. Ja kyllä, tämä suhde oli rakkautta ensisilmäyksellä. Paljon on vielä opeteltavaa säädöissä, mutta suhde on hyvällä tiellä. Olemme kovin kiintyneitä toisiimme.
Kameran säätöjen lisäksi kuvien käsittelyä pitää opetella. Olkoon siinä tavoitetta tälle vuodelle. Eli toivottavasti saatte tulevaisuudessa katsella hieman laadukkaampia kuvia, nyt mennään näillä.
Toinen, jonka kanssa minulla on suhde, on vanha pokkarikamera. Siinäkin manuaalisäätöjä joita pitäisi opetella. Tämä taas on luottoapuri kun ollaan liikkeellä ja erityisesti ulkona tällä pärjää mainiosti.
Ja kyllä minä ajattelin jatkossakin pitää molemmat.
Minä olen yksityiskohtien tyttö ja jotenkin rakastan sitä ääntä mikä järkkärikamerasta tulee kun kuvan räpsäisee. Vähän sama kuin se, että ei ole yhdentekevää millainen vilkkuääni autossa on.
Kuvauksellista viikkoa!
M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti