tiistai 22. syyskuuta 2015

Katja Kettu: Kätilö

Onhan tässä tullut luettua kaikenlaista kesänkin aikana, mutta raporttiin saakka ei ole ehtinyt luetuista yksikään. Nyt kunnostaudun ja laitan taas näitä lukuraportteja, jos vaikka joku saisi kimmokkeen tarttua uuteen kirjaan. Ja samalla nämä toimivat eräänlaisena lukupäiväkirjana itselleni.

Mutta mennään siis asiaan ja ehkä yhteen tämän syksyn puhutuimpaan teokseen. Kirjahan on ilmestynyt jo vuonna 2011, mutta ensi-iltaan tullut elokuva on tehnyt kirjasta uudelleen ajankohtaisen. Ja vasta nyt minäkin siihen tartuin.

Miksi luin: Tämä on jäänyt jostain syystä lukematta. Vähän olin skeptinen, koska olin siinä ymmärryksessä, että kirjan kieli olisi jotenkin vaikeaa tai mielikuvani kirjasta ei houkutellut tarttumaan teokseen aikaisemmin. Tämä on ollut sellaisella pitäisi-listalla. Mutta ensi-iltaan tullut elokuva innoitti minut lainaamaan kirjan kirjastosta. Ja oikeastaan halusin lukea tämä siksi, että voisin arvioida menenkö katsomaan elokuvan.

Mistä on kyse: Kirja kertoo lapin sodasta muutaman päähenkilön vaiheiden kautta. Kirjan päähenkilönä on kätilö, joka rakastuu saksalaiseen sotilaaseen. Kätilö pestautuu vankileirille rakkautensa perässä ja kuten arvata saattaa, sota on julmaa ja arvaamatonta.



Miltä nyt tuntuu: Miten sen sanoisi? Olin ihan lumoutunut, mutta järkyttynyt. Kirja tempaisi minut täysin mukaansa, luin tämän käytännössä yhden vapaapäivän aikana lasten ollessa koulussa. En vain voinut laskea kädestäni. Ja se on hyvän kirjan merkki se. Kirja on kirjoitettu suuressa määrin lapin murteella ja ihan kaikkia sanoja en edes ymmärtänyt, mutta se ei haitannut. En tiedä olenko koskaan lukenut näin väkevää, vimmaista ja alkuvoimaista tekstiä. Paikoin kieli oli roisiakin, mutta se sopi tyyliin. Kätilö on julma romaani, joka kuvaa sitä mihin kaikkeen ihminen pystyy ja miten poikkeusolot vaikuttavat ihmisiin.

Tunnelma on vähän sama kuin luettuani Puhdistuksen. Heräsi ajatus siitä, miten vähän loppujen lopuksi tiedän omasta lähihistoriasta. Mitä kaikkea meidän historiamme pitää sisällään ja millaisia ihmiskohtalot ovat historian käänteissä. Historia on usein voittajien ja miesten historiaa, tässä näkökulma on vähän eri. 

Ja kuten Puhdistuksessa, piti kirjan loputtua palata uudelleen alkuun. Ihan kaikki kuviot ja eri aikatasoissa liikkuvat käänteet eivät ensi lukemalta avautunut. Mutta kirjassa on se mukava ominaisuus, että voi helposti palata taaksepäin.

Miksi sinä lukisit? Jos haluat lukea Finlandia-palkinnon saaneen teoksen. Jos haluat lukea jotain kieleltään erilaista. Jos haluat syventää käsitystäsi Lapin sodasta. Jos haluat lukea kirjan, joka saattaa olla sinullekin yhdelläistumalla-kirja. 

No miten sitten kävi? Mitä päätin elokuvan katsomisen suhteen? Kirjan luettuni totesin, että ei taida olla elokuva minua varten, en halua niitä julmuuksia visualisoituna silmieni eteen. Tosin kuulin, että verrattuna (taas) Puhdistukseen, elokuva ei mässäile väkivallalla. Mutta niin kuin yleensä, elokuva ei vain yleensä ole kirjaa parempi.

Ps. Kirjan kansi on aika ankea ja synkkä, ja oli todella vaikea saada siitä kunnollista kuvaa.

M
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti