Viikon stressi. Matkan varaaminen. Vaikka kyse on vain yhden yön reissusta lasten kanssa Tallinnaan, saa se minut hermostumaan. On niin monta kohtaa jossa voi töpeksiä. Ja aina jännittää onkohan varaus nyt mennyt oikein ja ettei vaan taas sattuis mitään.
Viikon ilahdus. Muutaman päivän poissaolon aikana ostamani hortensia oli vielä hengissä. Olin varma, että kotona odottaa kuivunut käppyrä. Eipä vain odottanutkaan.
Viikon autoasia. Rakas ajokkini pääsi katsastuksesta läpi. Juhuu!! En tiedä miksi se jännittää ihan kamalasti. No, ehkä se vuoksi, että hylkääminen tietää aina rahan menoa. Mutta jotenkin olen kiintynyt autooni. Aluksi inhosin sitä, kun olin tottunut vähän parempaan. Mutta nyt meillä on kaikkien vaikeuksien jälkeen oikein lämpimät välit ja luonnollisesti vietämme paljon aikaa yhdessä, siis auto ja minä.
Viikon kysymys. Että missä se kesä on? Että eikö jo voisi lämmetä oikeasti? Joo, on kesäkuu ja kalenterin mukaan on kesä ja kesä on mielentila ja niin edelleen... Mutta hei ihan oikeesti, nyt sitä lämpöä. Tai hyvityksenä sitten lämmin syksy. Okei?
Viikon päätös, jonka voi helposti perua. Liittyen edelliseen, että en tarvitse yhtään uutta kesävaatetta. Oikeasti lämpimiä päiviä on niin vähän, että pärjään olemassa olevalla varastolla oikein hyvin. Mutta tämä on kuolleena syntynyt ajatus, tiedetään.
Viikon haave. Kesäjuhlat. Voisiko joku järjestää? Saisin hyvän syyn pyörtää päätökseni edelliseen kohtaan liittyen. Itse voisin järjestää juhlat, mutta kesäjuhlat parvekkeella on vähän ankea idea. Että heitän pallon teille pihallisille.
Tälläaisin tuulin tällä viikolla.
Ihanaa ja toivottavasti kesäistä viikonloppua kaikille. Palataan!
M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti