What's up

Hiphei... täällä taas!

Onpas vierähtänyt tovi, mutta kyllä täällä joku on käynyt, kiva!

Mitä sitten on tullut puuhailtua?

... joulu oli ja meni

... vuosi vaihtui

... kerätty voimia

... tehty töitä

... eletty arkea

... etsitty ja löydetty mielenrauhaa villasukkien kutomisesta

... nautittu lisääntyneestä valosta

... löydetty taas inspiraatiota

Kiva olla täällä!

Jos siellä ruudun toisella puolella on toiveita postauksiin, niin laita kommenttia.

Yksi kirjaraportti odottaa tekemistä, muuten on lukeminen jäänyt villasukkien jalkoihin.

Palataan pian!

M

Sirpa Kähkönen: Graniittimies

Miksi luin: Sofi Oksasen Puhdistuksen luettuani olen ollut kiinnostunut siitä historiasta, josta meille ei juurikaan ole kerrottu. Katsoin myös Klaus Härön Miekkailija-elokuvan joka käsittelee Viron historiaa yksilön näkökulmasta. Miten paljon ihan meidän lähellä on tapahtunut inhimillisestä näkökulmasta käsittämättömiä asioita ja miten vähän niistä on esimerkiksi koulussa puhuttu. En muista mitä hain, mutta päädyin jonku nettilinkin kautta tähän Kähkösen romaaniin. Sitä varmaankin kehuttiin juuri tällaiseksi historiankirjoituksen taakse meneväksi romaaniksi. Ja sitä se kyllä oli.

Me kävelimme kotiin ja Lokakuun 25:nnen prospektin kulmalla kovaääninen soitti hakeaa valssia ja minun teki mieli keinua sen tahtiin, ja äitini katkerat soimat ja oikeutetut murheet leijuivat sävelten mukana yläilmoihin mistä keveä kesätuuli ne vei.

Mistä on kyse: Talvella 1922 Klara ja Ilja hiihtävät Suomesta rajan yli itään. Ajatuksena lähteä rakentamaan uutta uljasta ihanne valtiota, Neuvostoliittoa. Alku on karu, mutta aatteen palo ja ihanteet antavat voimaa nuorille idealisteille. Myöhemmin erityisesti Klaralle uusi maailma näytää nurjat puolensa katulasten muodossa. Kurjuus, kylmyys, harmaus. Niillä sanoilla voisi kuvailla kirjan yhtä pääosan esittäjää, Pietaria

Miltä nyt tuntuu: Kirja ei ollut mitenkään helppo. Alku oli hankala ja välillä vaivalloinen, niin kuin uusi alku Klaralle ja Iljalle. Välillä putosin kärryiltä sivuhenkilöiden suhteen ja sekosin nimissä. Mutta kieli oli kaunista ja halusin myös tietää miten tämä päättyy. Loppua kohden tarina tiivistyi ja lopussa ollaan jo Stalinin puhdistusten ja vainojen ajassa. 

Tämä on kirja ihmisyydestä, idealismista ja inhimillisyydestä ja sen puutteesta. Olen iloinen, että jaksoin alun vaikeuksien jälkeen tämän lukea loppuun. Olo oli jälleen mykistynyt ja sama kysymys heräsi kuin monesti ennenkin: miten vähän me lopulta tiedämme tavallisista ihmisistä sodan ja terrorin keskellä. Tämä on myös kirja, joka pitää lukea joskus uudelleen. Luulen, että toisella lukukerralla kirja avautuu vielä enemmän.

Klara, kirkasaivoinen, selkeä ajattelultaan. Klara, johon kasvoi suuri ja murheellinen kärsivällisyys niinä vuosina, kun ihanne karkasi yhä etäämmäs ja maata kuritettiin nälällä ja teräksisellä suunnitelmallisuudella

Miksi sinä lukisit: Jos haluat lukea taidokkaasti ja kauniisti kirjoitettua kieltä. Jos haluat minun laillani saada lisää näkökulmia historian taakse.

M

Lähtölaskenta on alkanut

Heipä hei ja täällä ollaan!

Vähitellen jouluun valmistautuen. Mutta joku tuntuu puuttuvan, se ihan oikea odotuksen tunne. Kalenteriin katsoessa tiedän ja lapsia seuratessa ei voi välttyä, mutta se tunne on puuttunut.

Mutta ei ihan kokonaan, onneksi. 

Viikonloppuna leivoimme lasten kanssa pipareita ja söimme taikinaa. 

Punainen liina pöytään, joululaulut ja lahjavalmisteluita.

Kyllä se tunne sieltä tulee kun ensin vähän houkuttelee.

Vielä kun tilaukseen laitettu lumipeite saapuisi ajoissa.

Oikeastaan muuta en nyt toivo.

Lahjat, herkut ja yhdessä oleminen.

Siinä ne tärkeimmät sekä lapsen, että itseni mielestä.

Järjestys aikuisilla ehkä vähän toinen, mutta elementit kohdallaan.

Ihanaa adventin aikaa myös sinulle!

 

Tällä viikolla on ehtinyt...

... Makoilla sängyssä riittävästi

... Makoilla sohvalla riittävästi

... Katsoa elokuvia ja telkkaria

... Neuloa sydämensä kyllyydestä

... Tunnelmoida kynttilänvalossa

No mistä moinen määrä joutilasta aikaa? Siitä, että olen ollut maanantaista saakka kuumeessa. Maanantaina vielä olin töissä, mutta illalla nousi kuume ja vielä eilen lauantaina oli lämpöä. Nyt pidän peukkuja, että viimein alkaisi tervehtyminen. Onneksi ei mitään vakavaa, virus-tauti johon auttaa vain lepo ja aika. Ja siitä lepäämisestä olen nyt ottanut kaiken ilon irti, silloin kun vointi on sen ilon sallinut. Monta elokuvaa, pari dokumenttia, jouluksi pehmoisia paketteja ja paljon teetä. 

Tässä on myös ehtinyt miettimään omaa hyvinvointia ja jaksamista. Ihmisen keho on niin viisas, että se pysäyttää kun kierrokset ovat liian kovat. Seuraava asia onkin sitten miettiä arkea uusiksi hyvinvoinnin näkökulmasta. Mitä se käytännössä tarkoittaa, en vielä tiedä.

Sitä jään pohtimaan ja palataan asiaan.

Ihanaa ensimmäistä adventtia!

M

Lempeä lauantai

Huomenta ja ihanaa aamua!

Marraskuussa valo ja aurinko näyttävät aina jotenkin erityisen kauniilta. Kun taivas on lähinnä vain pilvinen, on sieltä jostain pilkistävä aurinko aina yhtä ihana yllätys. 

Heräsin tähän aamuun kellon soidessa, mutta jatkoin uniani. Eilen lapsista isompi meni kaverille yökylään ja sain viettää illan pienemmän kanssa. Taisi olla pienemmällä rankka viikko, kun edelleen nukkuu vaikka kello on kohta 10.

Nautin näistä hiljaisista aamuista kun muut vielä nukkuvat.

Tälle päivälle ei ole mitään ihmeellisiä suunnitelmia. 

Pyykkokone pyörii jo, kauppalistaa olen rakentanut ja jotain täytyy syödä. 

Sitä tavallista, arkista, mutta jotekin rauhoittavaa elämää.

Halusin teillekin toivottaa lempeää launtaita,

olkaa hyviä itsellenne! 

M

Hiljaisen hämärän kuukausi

Toiset inhoavat, toiset keskittyvät odottamaan joulua ja toiset nauttivat. 

Marraskuusta.

Minä kuulun nykyään niihin, jotka nauttivat. 

Marraskuu on hiljaisen hämärän kuukausi, joilloin mieli saa levätä. 

On aika sytyttää kynttilät ja katsoa kuinka luonto hiljalleen risuutuu menneen kesä loistosta. Vuosi vuodelta, koen marraskuun entistä puhuttelevampana. 

Ja hyvästä syystä esimerkiksi Pyhäinpäivä on marraskuussa, liekö sattumaa vai ei, mutta mielestäni se on paras ajankohta. 

Valo vähenee hiljalleen, tullakseen taas muutaman kuukauden päästä takaisin. 

Ei elämä lopu marraskuuhun, eikä ensimmäiseen vastoinkäymiseen. 
Jossain paistaa aina aurinko, ja joka vuosi kevät on tullut. 

Elämän kiertokulku, sitä on tullut mietittyä viime viikkoin paljon.

Mikä on oikea järjestys, mistä löytyy voima taistella ja pistää vastaan ja joskus tulee aika luopua. 

 

Mutta onneksi ei vielä.

Nyt on hyvä aika keskittyä siihen mikä on tärkeää ja karsi turhaa.

Ja lähteä ulos!

M

Nämä aamut

Nämä aamut

... kun ei ole kiire

... kun saa juoda kahvia sängyssä lehteä lukien

... kun taustalla kuuluu radion lempeä ääni

... kun sytyttää aamulla kynttilän tuomaan valoa

... kun voi laittaa pesukoneet töihin ja jatkaa olemista

... kun voi miettiä klo 14, vaihtaisiko sitä vaatteet päälleen

... kun on aikaa lähteä ulos kävelylle

... kun illalla koti täyttyy taas äänistä

... kun tämän päivän jälkeen on taas valmis aloittamaan uuden arkiviikon

 M