Lomapäivä ja mielessä monta monta asiaa mitä haluaisi tehdä. No, arvaahan sen miten siinä käy. Ei saa tehtyä puoliakaan, mutta aina sitä yhteenkin lomapäivään mahtuu kivoja asioita. Kuten leipomista. Klassikko jo 80-luvulta, mokkapalat. Idyllinen leipomishetki pienemmän kannsa.
Minun onnekseni apurille riitti sokerien kaataminen kulhoon ja valmiin taikinan malttamaton odotus. Toiset äidit olkoon niitä kärsivällisiä lasten kanssa leipojia, minä en. Mutta taikina oli onnistunutta.
 |
| Vitsit on hyvää. |
 |
| Lopputulos. |
Iltapäivällä haettiin koululainen koulusta ja suunnattiin matka kohti naapurikaupunkia ja siellä asuvan ystävän luo. Paikalla oli yhteensä kuusi poikaa ja hyvin sujui leikit. Syötiin, juteltiin, seurattiin lasten touhuja. Ihanan virkistävää. Ja lähtiessä aina sama juttu, pitäisi tavata useammin. Sen teemme!
Vaikka kaikkia pitäis-hommia ei tähänkään lomapäivään mahtunut, niin päivä oli kuitenkin hyvä. Jostain näkökulmasta ihan tavallinen, mutta tavallinen onkin aliarvostettua. Tavallinen, kiva päivä. Sellainen tämä oli.
Ai niin, mistä otsikko oli keksitty? Kävimme Pekon kanssa seuraavanlaista dialogia.
Pekko:"Äiti, miksi kakku pitää paistaa? miksi kypsä on keksitty? miksi raaka on keksitty? miksi maito on keksitty? jne. jne..."
Äiti: *selittää kärsivällisesti kaiken mitä keksii ruuan kypsentämiseen liittyvän, mennään evoluutiokeskusteluun saakka*
Äiti: "Miksi Pekko on keksitty?"
Pekko: "Että olisi iloa"
Niinpä. Iloa hyvinki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti