... ja sitä kutsutaan kesäksi!
Miinaa ja Manua lainatakseni "mikä iankaikkinen onni ja riemu", kesä on tullut.
Lapsilla alkaa loma kahden päivän päästä ja minulla on tämän lukuvuoden osalta päiväkoti/koulu-kuskaamiset ohi. Taidan ostaa itselleni kukkia kiitokseksi uurastuksesta. Niin tosiaan, miksi kukaan ei muista äitejä kun koulut ja päiväkodit loppuu. Vuoteen on sisältynyt paljon muistamista, kuravaatteita, pastillirahoja, aamukiukkuja, pommiin nukkumista, kaverisynttäreitä, vanhempainiltoja ja tapahtumia, varavaatteita ja aina myöhässä palautettavia lomakkeita.
Minä ajattelin olla itseohjautuva eli muistaa ja palkita itse itseäni, kuka muukaan sen tekisi?
Ja koska on kesä, täytyy kirjastosta hakea kevyttä kesälukemista. No tietysti joku ihmettelee miksi joukossa on myös joulukirja. Yritäpä itse etsiä joulukirjaa kirjastosa marraskuussa, ei onnistu. Ja eikös laulussa sanota, että "oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen". Minulla on.
Puistossa kävimme Pekon kanssa. Mukana tietysti tuo uskollinen ystäväni, termosmuki täynnä maitokahvia. Ja lukemista kesäkassissa.
Pieni poika, iso jano.
Puisto-zumban seuraaminen oli niin mielenkiintoista että pelaaminenkin täytyi keskeyttää.
Ja sitten asiasta tärkeimpään eli rannalle. Minä pysyttelin viltillä, mutta Sampo heitti talviturkin ja Pekko taisi jättää vain villasukat järveen.
Tästä se jatkuu, ihana kesä!
Miiu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti