Minä rakastan kahvia.
Addiktio on päässyt siihen vaiheeseen, että kone ei käynnisty ilman kahvia. Rutiineihin kuuluu aamun kahvin lataaminen illalla valmiiksi. Ylellisyyttä on napsauttaa keitin päälle ilman säätämistä veden ja mittailujen kanssa. Onneksi lapseni myös ymmärtävät, että äiti on ehdottomasti säyseämpi kahvimukin jälkeen. Niinpä ei ole vaikea viikonloppuaamuna (jos se ennalta lataaminen on kuitenkin jäänyt välistä) rekrytoida pojista isompaa keittämään kahvia tai ainakin tuomaan sänkyyn heräämiskahvi. Joskus se läikkyy ja mittasuhteet ei ihan justiinsa, mutta ajatus ja toisen huomioiminen lämmittää mieltä.
Heräämiskahvi on juuri se päivän suurin nautinto (nukahtamisen jälkeen). Aamun ensimmäinen kulaus lämmintä maitokahvia, sen jälkeiset mukilliset vain jäljittelevät nautintoa. Tai no joo, joskus jos päivä on mennyt vähäisellä annostuksella, iskee kahvijano. Sellainen tila, jossa koko mukillisen juo yhdellä istumalla ja toteaa, että olipa hyvää.
Kahvi itsessään on nautinto, mutta välillä asianmukaiset lisukkeet kruunaavat hetken.
Virkistävää viikkoa sulle ja mulle!
M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti