Heikkous

Ei voi mitään. Minulla on heikkous, akilleen kantapää. Mutta kun ne vain ovat niin vastustamattomia ja puhuttelevia, ja niille on vaikka mitä käyttöä.

Puhun nyt vanhoista laukuista. Salkut, matkalaukut, mitä vain mikä sopii kuvaan.

Edellisellä kirpparireissulla sellaisen taas löysin. Yritin esittää järkevää. Niin kuin, että onko tämä liian kallis, ja onko tälle käyttöä ja ei tässä ole mitään järkeä. Mutta kun sen oman juttunsa löytää, niin sen vain tietää.

Tällainen se sitten on. Ja mitä mainioin neuletöiden säilömispaikka. 

Sellainen löytö tällä kertaa, seuravalla kerralla sitten jotain muuta :)

Iloa viikkoon!

M

Juhlat

Juhlat juhlittiin ja mukavaa oli. Tosin huviveroa maksettiin puoleen viikkoon saakka, mutta kyllä kannatti. Ruokaa todellakin riitti, juhlajuomat eivät loppuneet, naurua, itkua ja tanssimista aamuyöhön saakka. Ihanaa kun on ystäviä ja on juhlia. Arki on niin täynnä puurtamista ja tekemistä, että tekee hyvää irrotautua siitä, nähdä ystäviä ja päivittää kuulumisia. 

Koska olin juhlien sankari ja emäntä, en ehtinyt olla kameran kanssa metsästämässä blogikuvia, mutta joitain tallentui minunkin kameralleni. 

Tässä teille muutama.

Juhlamekko

Juhlajuomaa

Leipää ja sirkushuveja

Hyvin tytöt laulaa

Ja tämän jälkeen kamera vaikeni.

Kivat juhlat, ehdottomasti uudet juhlat ennen seuraavaa syntymäpäivää!

Party

Tiedättekö mikä on kivaa aina? No, pitää juhlat.

M

Sillan alla

Paikan nimeä en muista, mutta siellä pääsi seisomaan sillan alla, ja siitä se lähti. Yksi otsikko ja idea tännekin. Kuvakollaasin kera teille terveiset loppukesän lämmöstä eräänä lauantai iltapäivänä!

 

 

Mää ja sää, mutta minne?

Palataan!

 

Neuloosi

Joskus on huono päivä, tiedättehän. Sellainen kun tuntuu että äiti-sanaa kuuluu liikaa, veljekset riitelee, kaunis ilma, mutta aika menee keittiössä. Välillä luulee, että helpottaa, mutta ei sittenkään. 

Jostain täytyy löytää keino nollaamiseen ja meditaatioon. Neulominen on yksi hyvä.

Kesken jääneen projektin edistäminen, käsillä tekeminen ja sen ääressä ihan hiljaa oleminen.

Parvekkeelle myös syyskukkia.

 

 

Sellainen päivä, ja huomenna parempi!

M

Kodikasta

Taas kotiaiheinen postaus. Innoitus tähän lähti pienemmältä pojalta. Inspiraatiota edelsi se tuttu tilanne, että minun piti tehdä ruokaa ja lapsella oli lievää huomionkipeyttä. Pyysin poikaa tuomaan lelut olohuoneeseen, näin pystyimme olemaan näkö- ja puheyhteydessä sekä samalla sain tehtyä ruokaa.

Ja siinä ne olivat. Junaradan osat kodikkaasti olohuoneen lattialla ja pöydän alta oli kekseliäästi rakennettu tunneli. Siinä tajusin, että meillä on aika vähän nykyään leikkejä olohuoneessa. Leluja (ja erityisesti pikkulegoja) löytyy milloin mistäkin, mutta että koko leikki olisi tehty esim. olohuoneeseen, on aika harvinaista nykyään.

Tuli vähän haikea olo. Muistan ajan jolloin toivoin että ei aina olisi koti täynnä leluja ja keskeneräisiä leikkejä. Lelujen raivaamiseen meni aikaa ja sama levittäminen alkoi viimeistään aamulla klo 7. Mutta nyt en raaskinut pyytää siivoamaan junarataa pois, se sai olla siinä monta päivää. Olihan se vähän hankalaa kun piti aina pujotella sen läpi tai ohi, mutta silti. Lapset kasvavat ja muuttuvat, ja näitä pikkulapsi aikojakin tulee vielä iso ikävä. Vaikka täytyy myöntää, että aina ei siltä tunnu. Mutta silti, ikävä tulee ja aika kultaa muistoja. 

Tästä "kodikkuudesta" innostuneena kuvasin muitakin kohtia kodista. Niitä sellaisia joissa ei kaikki ole omilla paikoillaan, sellaisia joista näkyy että täällä eletään ihan tavallista elämää eikä aina jaksa olla tiptop.

Onko muillakin juustohöylä pysyväisasennettuna keittiön pöydälle? Meillä on.



Näitä minun lehtiä on JOKA paikassa.

Pulla on aina kodikasta.

Tämä on edustuskoti, saat edustavan kuvan meidän arjesta.

Puhtia päivään teille!

Ilman

Elämäntilanteeni on sellainen, että saan säännöllisesti sitä niin sanottua "omaa aikaa" eli aikaa ilman lapsia. Tietysti niitä iltoja ja päiviä menee ihan vain töissä, mutta joskus sitä aikaa jää muuhunkin. Ja koska se itselle jäävä aika on rajallista, tulee joskus tuskastuminen siihen, että kaikkea ei ehdi. Silloin on hyvää aikaa hoitaa näitä arjen pakollisuuksia, pitäisi lenkkeillä, tehdä jotain omia kivoja juttuja, päivittää blogia, lukea kirjaa rauhassa.

Olen yrittänyt olla lataamatta liikaa toiveita ja ohjelmaa niihin hetkiin. Joskus olen ihan vain ollut. Vaikka lapset ovat kaikkein rakkainta, niin ilman oman pään lataamista en jaksaisi. Parempi äiti olen kun saan välillä tehdä ihan omia juttuja. Ja mikä tärkeintä, syödä aikuisten ruokia.

Viettää aikaa sohvalla kirjaa lukien.

Laittautua ja lähteä ulkoilemaan.

Ja tietysti ikävöidä poikia <3

Mutta kohta nuo muruset on taas kotona eli arjen askareisiin siis.

M