Taas kotiaiheinen postaus. Innoitus tähän lähti pienemmältä pojalta. Inspiraatiota edelsi se tuttu tilanne, että minun piti tehdä ruokaa ja lapsella oli lievää huomionkipeyttä. Pyysin poikaa tuomaan lelut olohuoneeseen, näin pystyimme olemaan näkö- ja puheyhteydessä sekä samalla sain tehtyä ruokaa.
Ja siinä ne olivat. Junaradan osat kodikkaasti olohuoneen lattialla ja pöydän alta oli kekseliäästi rakennettu tunneli. Siinä tajusin, että meillä on aika vähän nykyään leikkejä olohuoneessa. Leluja (ja erityisesti pikkulegoja) löytyy milloin mistäkin, mutta että koko leikki olisi tehty esim. olohuoneeseen, on aika harvinaista nykyään.
Tuli vähän haikea olo. Muistan ajan jolloin toivoin että ei aina olisi koti täynnä leluja ja keskeneräisiä leikkejä. Lelujen raivaamiseen meni aikaa ja sama levittäminen alkoi viimeistään aamulla klo 7. Mutta nyt en raaskinut pyytää siivoamaan junarataa pois, se sai olla siinä monta päivää. Olihan se vähän hankalaa kun piti aina pujotella sen läpi tai ohi, mutta silti. Lapset kasvavat ja muuttuvat, ja näitä pikkulapsi aikojakin tulee vielä iso ikävä. Vaikka täytyy myöntää, että aina ei siltä tunnu. Mutta silti, ikävä tulee ja aika kultaa muistoja.
Tästä "kodikkuudesta" innostuneena kuvasin muitakin kohtia kodista. Niitä sellaisia joissa ei kaikki ole omilla paikoillaan, sellaisia joista näkyy että täällä eletään ihan tavallista elämää eikä aina jaksa olla tiptop.
 |
| Onko muillakin juustohöylä pysyväisasennettuna keittiön pöydälle? Meillä on. |
 |
| Näitä minun lehtiä on JOKA paikassa. |
 |
| Pulla on aina kodikasta. |
Tämä on edustuskoti, saat edustavan kuvan meidän arjesta.
Puhtia päivään teille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti