Voi miten sinua onkaan odotettu, sinä ihana perjantai.
Kuten edellisestä tekstistä tuli ilmi on takana ollut väsyviikko, joskus vaan ei jaksa jaksaa. Mutta ollaan kuitenkin sinnitelty tähän saakka. Ihaninta olisi jos tässä vaiheessa koti olisi siivottu ja kaupassa käyty. Mutta nyt ei ihan ole, eikä edes melkein. Jos kaapissa on maitoa tarpeeksi, ei ole pakko mennä kauppaan, en siis mennyt.
Mutta jotain hyvää täytyy olla perjantai-iltaan. Mikä se sellainen perjantai-ilta on, jos ei mitään, edes pientä, palkkiota itselleen suo. No, valikoima ei ollut häävi, joten mikä toimii aina? Hapankorppu. Ja ihan pelkällä voilla. Voi (siis enemmän voita kuin kasvisrasvaa) korostaa hapankorpun makua parhaiten.
Eli lasten mentyä unille voitelin itselleni kaksi hapankorppua, sitten kaksi lisää, sitten taas kaksi lisää ja niin edelleen... Ruokajuomana halpa, mutta hyvä punaviini ja jälkiruuaksi Fazerin Lontoonrae-suklaa. Että jos joku ajattelee herkuttelevansa pähkinöillä ja kitkerän tummalla suklaalla, miten väärässä hän onkaan.
Viiniä ja leipää, ollaan siis perusasioiden äärellä. Ja suklaa on se synti, joka tekee elämänmakua tähänkin päivään.
Ps. Olen ollut jo lapsena koukussa hapankorppuun, parasta se oli voin ja aromisuolan kanssa (älkää kysykö mistä se on keksitty). Koska hapankorppu oli sanana hieman vaikea, pyysin tätä herkkuani sanomalla "hopuäkkää ja maussua päälle". Ymmärtääkseni äiti kirjoittaa edelleen kauppalappuun "hopuäkkää".
Maistuvaa perjantaita teille, ja mennään ajoissa nukkumaan!
M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti