Ulla-Leena Lundberg: Jää

"Jos on nähnyt kuinka maisema muuttuu,  kun näköpiiriin tulee vene, ei mitenkään voi ajatella, ettei yksittäisen ihmisen elämällä ole merkitystä. Sellainen rauha lepää veden ja maan yllä. Ihmiset antavat katseen liukua yli satamalahden, lepuuttavat silmiään ja katsovat pois. Kaikki on niin kuin aina. Jokaisen rinnassa on jonkin muun kaipaus, ja kaikki mitä kaivataan tulee veneellä."

Miksi luin: Olin kuullut kirjasta "huhuja" ja halusin lukea jotain vähän erilaista kuin mitä yleensä. Puhuin kirjasta työkaverilleni ja hänellä sattui tämä olemaan hyllyssään. Niinpä lukemisen kynnys oli alhainen.

Mistä on kyse: Saaristoseurakuntaan tulee nuori pappi perheensä kanssa. Kirja sijoittuu sodan jälkeiseen Suomeen ja saaristoa ympäröivä meri on kuin yksi päähenkilö.

Miltä nyt tuntuu: Kirjassa oli hyvin vahva tunnelma. Heti alussa minulle tuli jotenkin uhkaava tunne, että jotain tapahtuu. Kirjailijan luoma saaristolaistunnelma oli käsinkosketeltavaa. Kuulin korvissani jäiden natinan ja tuulen ujelluksen, lempeän kesätuulen ja syksyn myrskyt. Luonto oli erittäin läsnä. Tämä oli mielestäni vaikuttava kirja, tarinaa kuljetettiin monen henkilön kautta. Kirjassa oli montaa hyvää henkilöä joiden näkökulmasta koko tarinaa voisi tarkastella. Pienieleisesti kirjailija oli saanut aikaan suuren tarinan.

Miksi sinä lukisit:  Tämä kirja on Finlandia-voittaja ja palkintonsa ansainnut. Kirja tarjoaa siirtymän toisenlaiseen Suomeen ja mahtavan luonnon keskelle, unohtamatta inhimillisyyttä ja koskettavia ihmisiä.

Kirjopyykki ehdottomasti suosittelee!

M