Kaikki siitä puhuivat, ja minäkin sen viimein sain kirjastosta aikani jonotettua. Odotukset olivat korkealla kuin taivas. Malttamattomuus kun puhelin piippasi kirjaston saapumisilmoituksen. Kaksi päivää myöhemmin olin lukenut ehkä parhaan kirjan ikinä.
" Olen vuorovesi. Olen kasvava hiekka ja katoava ranta. Olen veteen peittyvä rantakivi. Olen rannasta paljastuva isokivi. Olen veden viiruja vaikertava kallioranta.
Olen kuunkierto. Olen huojentunut uusikuu ja kepeä sirppi. Olen pilven takana piileksivä puolikuu. Olen keltainen painava täysikuu. Olen kalpea kelmeä täysikuu."
Miksi luin: Koska tämä oli ehkä puhutuin kirja viime vuonna. Teemat koskettivat ja tuntuivat tärkeiltä.
Mistä on kyse: Taivaslaulu kertoo nuoren lestadiolaisparin tarinan. Se on tarina vanhemmuudesta, äitiydestä, naiseudesta, mutta vahvasti myös rakkauskertomus.
Miltä nyt tuntuu: Mykistynyt. Niin kaunista kieltä, niin koskettava, niin tärkeä puheenvuoro. Tämä pitää lukea uudestaan, koska kielen kauneus ei päässyt ensimmäisellä kerralla oikeuksiinsa. Tarina imi mukaansa ja ahmin sen haluten tietää miten tässä käy. Toisella lukukerralla tarinan tietää, ja silloin voin lumoutua kielestä ihan uudella tavalla.
Miksi sinä lukisit: Jos et lue vuodessa kuin yhden kirjan, lue tämä. Muuta et tarvitse. Jos luet paljon, kaikki lukemasi jäävät tämän varjoon ainakin hetkeksi. Pitkään aikaan en ole itkenyt lukiessani, nyt itkin.
M
Voi kiitos! En lue välttämättä sitä yhtäkään vuodessa, mutta nyt vaikuttaa olevan hyvä syy! Olet hyvä esilukija :)
VastaaPoista