Hiphei!
Se on perjantai, kuulemma. Näin lomalla viikonpäivillä ei oikein ole merkitystä. Ensi viikon jälkeen perjantait alkavat taas tuntua perjantailta. Mutta sitä ennen nautitaan vielä viikko tätä autuasta olotilassa leijumista.
Tätä kesälomaa on ansaitusti ja tarpeellisesti leimannut oleminen isolla O:lla. Ja miten voimaannuttavaa se onkaan ollut.
On ollut aikaa ja tilaa ajatella, nauttia ja pysähtyä hetkien äärelle.
Eilen illalla istuin parvekkeella, poltin kynttilöitä, kuuntelin radiosta ja kudoin sukkaa. Mietin, että onko tämä ok vai pitäisikö käyttää kesäillat jotenkin toisin? Mutta tulin tulokseen, että tämä on juuri sitä mistä nauti, olkoonkin kuinka tylsän oloista. Näiden lähes neljän viikon jälkeen olo on ihmeen kevyt ja mieli avoin. Sillai onnellisella tavalla. Että kaikki on kuitenkin ihan hyvin ja keskitytään niihin kivoihin juttuihin.
Se on perjantai, kuulemma. Näin lomalla viikonpäivillä ei oikein ole merkitystä. Ensi viikon jälkeen perjantait alkavat taas tuntua perjantailta. Mutta sitä ennen nautitaan vielä viikko tätä autuasta olotilassa leijumista.
Tätä kesälomaa on ansaitusti ja tarpeellisesti leimannut oleminen isolla O:lla. Ja miten voimaannuttavaa se onkaan ollut.
On ollut aikaa ja tilaa ajatella, nauttia ja pysähtyä hetkien äärelle.
Eilen illalla istuin parvekkeella, poltin kynttilöitä, kuuntelin radiosta ja kudoin sukkaa. Mietin, että onko tämä ok vai pitäisikö käyttää kesäillat jotenkin toisin? Mutta tulin tulokseen, että tämä on juuri sitä mistä nauti, olkoonkin kuinka tylsän oloista. Näiden lähes neljän viikon jälkeen olo on ihmeen kevyt ja mieli avoin. Sillai onnellisella tavalla. Että kaikki on kuitenkin ihan hyvin ja keskitytään niihin kivoihin juttuihin.
Tällä viikolla kutimet johdattivat kahteen kohtaamiseen tuntemattoman ihmisen kanssa. Toinen näistä kohtaamisista oli sellainen, että sitä en unohda varmaan koskaan.
Minulle tuli tunne, että tämä ihminen ei osunut kohdalleni sattumalta. Siinä miten ja mistä asioista hän puhui kanssani, oli jotain merkityksellistä. Ehkä emme tapaa enää koskaan, mutta tämä ihana Anneli-mummo jätti minuun jäljen jota en unohda. Toivottavasti hänen haaveensa omasta mökistä toteutuu, ja jostain syystä uskon, että hänen unelmansa on tarkoitettu toteutumaan.
Ja uskon, että elämällä on vielä paljon hyvää annettavaa!
Toiveikkain perjantaiterveisin
M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti