Muista elää

... älä elä sitku-elämää

... muista suukottaa rakkaat joka päivä tai niin usein kuin mahdollista

... muista itseäsi ja ole itsellesi hyvä

... tee hyvää toisille

... nauti kaikilla aisteillasi

... pysähdy ihmettelemään

... hengitä raikasta ilmaa pakkasella, sateen jälkeen tai aamukasteen aikaan

... anna auringon paistaa kasvoillesi

... anna sateen ropista sadetakin huppua vasten ja kuuntele sitä

... muista miltä maistuu kesän ensimmäinen mansikka

... valittaessa pikkuasioista, huomaa kuinka onnekas olet jos ne ovat suurin murheesi

Miksi kirjoitin nämä asiat juuri nyt?

Siksi, koska näitä olen pyöritellyt viime päivinä mielessäni.

Äitini on vakavasti sairas. 

Ikinä ajoitus ei ole oikea vakavalle sairastumiselle, mutta juuri eläkkeelle jäämisen kynnyksellä, se tuntuu vieläkin epäreilummalta.

Miten suunnitelmat leppoisista eläkepäivistä muuttuvat hetkessä huoleksi jäljellä olevasta ajasta. 

 

Mielessäni pyörii yksi ajatus: älä halveksi elämää!

M

 

Lomastartti

Voi autuutta!

Se olisi lomaviikko. 

Ja taidetaan noudattaa hyväksi havaittua onnistuneen loman kaavaa:

sopivasti tekemistä, riittävästi väljyyttä ja kaikki saavat vaikuttaa viikon ohjelmaan.

Loma aloitettiin lukemalla kirjaa samalla aamukahvia hörppien.

Hoidettiin vähän asioita eli käytiin parturoimassa lapset ja ehdittiin mainiosti hiihtämään.

Loppuilta kuluukin sitten jännittyneissä tunnelmissa, sillä loman kohokohdaksi suunniteltu risteily lähestyy. Tunteja lasketaan jo :)

Tälle viikolle suunnitelmissa on mm.

... kirjan lukemista

... lautapelejä lasten kanssa

... kauppakeskusretki

... elokuva joko teatterissa tai kotisohvalla

... joka päivälle joku yhteinen ulkoiluohjelma

... pullan leipomista

... mahdollisesti kylpemistä kylpylässä

... riittävät yönet

Eiköhän tällä kaavalla saada rentouttava loma kaikille!

Palataan rennoissa tunnelmissa,

ja ihanaa lomaa kaikille lomailijoille ja ahkruutta työssäoleville!

M

Mhairi McFarlane: En minä vaan sinä

Miksi luin: bongasin kirjastoreissulla hyllystä. Kirjailija oli uusi tuttavuus ja vaikutti kivalta ja sopivan kevyeltä marraskuun pimeydessä.

Mistä on kyse: Kirja kertoo naisesta nimeltää Delia Moss, joka rakastaa poikaystäväänsä. Rakastaa niin paljon, että haluaa suhteen etenevän ja hän päättää ottaa ohjat käsiinsä ja kosia. Sattumien summana Delialle selviää poikaystävän pettävän häntä ja siitä alkaa Delian elämänmuutos. Kirja kertoo rakkaudesta, mutta myös ystävyydestä, elämänmuutoksesta ja omaksi itsekseen kasvamisesta. 

Kirjassa on yllättäviä käänteitä ja herkullisia sivuhenkilöitä. Tämä on mielestäni aika valmis elokuvakäsirjoitus. Näen jo silmissäni upeat sivuosahahmot ja Delian persoonallisen pukeutumistyylin.

Miltä nyt tuntuu: En meinannut alussa päästä kirjan imuun, en sitten millään. Päätin kuitenkin antaa mahdollisuuden ja kyllä se sitten palkittiin. Loppuosa kirjasta tuli luettua aika nopeasti. Ei tämä mielestäni ihan etukannen suositteluiden veroinen ollut, mutta kelpo kirja lomalle tai välipalakirjaksi. Ja kyllä jatkossakin tartun kirjailijan muuhun tuotantoon, tämä ei käsittääkseni ollut ensimmäinen MvFarlanen teos eli jatkan tutustumistani kirjailijaan.

Miksi sinä lukisit:  Harmitonta hyvän mielen kirjallisuutta, ei liian imelää eikä höttöistä sekä hyvin rakennettuja hahmoja. Jos kaipaan mukavaa tarinaa ja haluat sanoa, sitten kun tämä tulee elokuvana, että olet lukenut tämän kirjan.

M

Kevätpäivitys

Heissan!
 
Varma seuraus lisääntyneestä valosta on jonkinlaisen pesänrakennusvietin herääminen. Tai kai sitä sisustamiseksi voi myös kutsua. Koska neliöt ovat rajalliset ja koti ei oma, ei ihan huikeita muutoksia voi tehdä, mutta aina jotain pientä. Eli ainakin se sisustusklassikko eli uudet päälliset sohvatyynyihin.

Olen aikaisemmin ollut hyvinkin kiinnostunut kodin sisustamisesta, mutta nyt kiinnostus on vähän hiipunut. Johtuen ehkä juuri edellämainituista syistä. Ja jotenkin se jatkuva uuden tavaran haaliminen kotiin ei tunnu edes mielekkäältä. Tietysti näillä pienilläkin muutoksilla saa aikaan muutosta, mutta omassa kodissa tuntuvat huonekalut olevan juuri oikeilla paikoillaan ja systeemi on toimiva.
 
Värimaailma otettiin päivitetyistä pallovaloista. En voinut vastustaa näitä kun näin uudet värit paikallisen sisustusliikkeen fb-sivuilla. Ja alitajunta oli ilmeisesti löytänyt nämä värit, koska aikaisemmin ostamani kynttilä toistivat samaa kaavaa.

Niin kliseistä kuin se onkin, niin kyllä vain pienillä muutoksilla saa jo aikaan tunteen siitä, että koti on muuttanut hieman muotoaan ja kevään valo saa tulla.
Tosin keväällä on yksi sisustusvinkki ylitse muiden, ikkunoiden pesu.
Sitä inspiraatiota odotellessa nautin näistä heleistä sävyistä.   

Mikä on sinun värisi tänä keväänä?

Värikästä viikkoa sinulle!

M

What's up

Hiphei... täällä taas!

Onpas vierähtänyt tovi, mutta kyllä täällä joku on käynyt, kiva!

Mitä sitten on tullut puuhailtua?

... joulu oli ja meni

... vuosi vaihtui

... kerätty voimia

... tehty töitä

... eletty arkea

... etsitty ja löydetty mielenrauhaa villasukkien kutomisesta

... nautittu lisääntyneestä valosta

... löydetty taas inspiraatiota

Kiva olla täällä!

Jos siellä ruudun toisella puolella on toiveita postauksiin, niin laita kommenttia.

Yksi kirjaraportti odottaa tekemistä, muuten on lukeminen jäänyt villasukkien jalkoihin.

Palataan pian!

M

Sirpa Kähkönen: Graniittimies

Miksi luin: Sofi Oksasen Puhdistuksen luettuani olen ollut kiinnostunut siitä historiasta, josta meille ei juurikaan ole kerrottu. Katsoin myös Klaus Härön Miekkailija-elokuvan joka käsittelee Viron historiaa yksilön näkökulmasta. Miten paljon ihan meidän lähellä on tapahtunut inhimillisestä näkökulmasta käsittämättömiä asioita ja miten vähän niistä on esimerkiksi koulussa puhuttu. En muista mitä hain, mutta päädyin jonku nettilinkin kautta tähän Kähkösen romaaniin. Sitä varmaankin kehuttiin juuri tällaiseksi historiankirjoituksen taakse meneväksi romaaniksi. Ja sitä se kyllä oli.

Me kävelimme kotiin ja Lokakuun 25:nnen prospektin kulmalla kovaääninen soitti hakeaa valssia ja minun teki mieli keinua sen tahtiin, ja äitini katkerat soimat ja oikeutetut murheet leijuivat sävelten mukana yläilmoihin mistä keveä kesätuuli ne vei.

Mistä on kyse: Talvella 1922 Klara ja Ilja hiihtävät Suomesta rajan yli itään. Ajatuksena lähteä rakentamaan uutta uljasta ihanne valtiota, Neuvostoliittoa. Alku on karu, mutta aatteen palo ja ihanteet antavat voimaa nuorille idealisteille. Myöhemmin erityisesti Klaralle uusi maailma näytää nurjat puolensa katulasten muodossa. Kurjuus, kylmyys, harmaus. Niillä sanoilla voisi kuvailla kirjan yhtä pääosan esittäjää, Pietaria

Miltä nyt tuntuu: Kirja ei ollut mitenkään helppo. Alku oli hankala ja välillä vaivalloinen, niin kuin uusi alku Klaralle ja Iljalle. Välillä putosin kärryiltä sivuhenkilöiden suhteen ja sekosin nimissä. Mutta kieli oli kaunista ja halusin myös tietää miten tämä päättyy. Loppua kohden tarina tiivistyi ja lopussa ollaan jo Stalinin puhdistusten ja vainojen ajassa. 

Tämä on kirja ihmisyydestä, idealismista ja inhimillisyydestä ja sen puutteesta. Olen iloinen, että jaksoin alun vaikeuksien jälkeen tämän lukea loppuun. Olo oli jälleen mykistynyt ja sama kysymys heräsi kuin monesti ennenkin: miten vähän me lopulta tiedämme tavallisista ihmisistä sodan ja terrorin keskellä. Tämä on myös kirja, joka pitää lukea joskus uudelleen. Luulen, että toisella lukukerralla kirja avautuu vielä enemmän.

Klara, kirkasaivoinen, selkeä ajattelultaan. Klara, johon kasvoi suuri ja murheellinen kärsivällisyys niinä vuosina, kun ihanne karkasi yhä etäämmäs ja maata kuritettiin nälällä ja teräksisellä suunnitelmallisuudella

Miksi sinä lukisit: Jos haluat lukea taidokkaasti ja kauniisti kirjoitettua kieltä. Jos haluat minun laillani saada lisää näkökulmia historian taakse.

M

Lähtölaskenta on alkanut

Heipä hei ja täällä ollaan!

Vähitellen jouluun valmistautuen. Mutta joku tuntuu puuttuvan, se ihan oikea odotuksen tunne. Kalenteriin katsoessa tiedän ja lapsia seuratessa ei voi välttyä, mutta se tunne on puuttunut.

Mutta ei ihan kokonaan, onneksi. 

Viikonloppuna leivoimme lasten kanssa pipareita ja söimme taikinaa. 

Punainen liina pöytään, joululaulut ja lahjavalmisteluita.

Kyllä se tunne sieltä tulee kun ensin vähän houkuttelee.

Vielä kun tilaukseen laitettu lumipeite saapuisi ajoissa.

Oikeastaan muuta en nyt toivo.

Lahjat, herkut ja yhdessä oleminen.

Siinä ne tärkeimmät sekä lapsen, että itseni mielestä.

Järjestys aikuisilla ehkä vähän toinen, mutta elementit kohdallaan.

Ihanaa adventin aikaa myös sinulle!