Kaksin

Heipsan!

Varmaan jokainen vanhempi miettii, antaako tarpeeksi huomiota lapselleen/lapsilleen. Kun lapsia on enemmän kuin yksi, yksilöllinen huomioinen ja kahden keskeinen aika vähenee entisestään. Ja miten tärkeitä nuo hetket ovat, kun saa olla vain yhden lapsen kanssa. Silloin ei tarvitse kinata huomiosta, ei tarvitse yrittää olla isompi kuin onkaan ja saa vanhemman vain itselleen. Niin suuri rikkaus kuin sisaruus onkin, uskon, että myös lapselle nämä kahden keskeiset jutut ovat tärkeitä. Itselleni ne ainakin ovat. Ja ei silloin aina tarvitse tehdä edes mitään kovin kummoista, mutta joskus sekin toki on paikallaan. Ja kaksin kun ollaan, ei tarvitse ottaa huomioon toisen sisaruksen mieltymyksiä.

Meille tuli pienemmän kanssa mahdollisuus kahdenkeskiseen iltaan, kun isompi oli isänsä kanssa toisaalla. Alun perin suunnitelma oli "subit ja leffa kotona", mutta ensi-iltaan tullut uusi Onneli ja Anneli-leffa vei voiton. Ja itseasiassa olin kovin tyytyväinen. Ja yllättynytkin, että 7-vuotias poika innostuu Onnelista ja Annelista. Että kaikki ei ole vain pyssyä ja toimintaa :) Ja 11-vuotiasta isoveljeä emme olisi todellakaan saaneet katsomaan kyseistä elokuvaa, hänen intressit ovat jossain ihan muualla.

Ennen leffaa käytiin jätskillä ja voi sitä ihmetyksen määrää. Käytiin Minetillä ostamassa jätskit ja meinasi tulla valinnan vaikeus, toinen toistaan herkullisemman kuuloisia ja näköisiä jäätelöitä. Saisikohan tuolta jonkun jätskipassin? Siihen voisi merkata mitä makua on jo syönyt, voisi sitten kerätä koko sarjan :)

Seuralainen tykkäsi elokuvasta, siinä oli sopivasti myös pientä jännitystä. 

Minulle se oli vähän puuduttava, joskin hienoa katsottavaa. 

Mutta pääasia, että oltiin yhdessä ja kaksin.

Ps. Ei meistä ehkä tulisi lastenvaatebloggaajia. 
Riittää kun on jotenkuten siistiä ja lapsi ei erityisemmin intoudu poseeraamaan kameralla.  
Mutta kunhan räpsäisin tästäkin muistoksi kuvan. Ja nuo sammarit on kyllä ihanat!

M