Mistä on kyse: Romaani alkaa vuodesta 1937, jolloin Irga hiihtää viimeisillään raskaana rajan yli Neuvostoliittoon ja päätyy Jäämeren rannalle vankileirille. Toisessa aikatasossa kerrotaan vuodesta 2015, jolloin Irgan pojan tytär selvittää oman isänsä ja tämän äidin historiaa. Menneisyydessä eletään Stalinin vainojen armottomuutta, mutta kaiken raakuuden keskellä pilkahtaa välillä toivo. Nykyajassa kuvataan Venäjän kummallisuuksia ja löytyy sieltä viittausta Venäjän nykyhallintoonkin.
Miltä nyt tuntuu: Kirjan jälkeen olo oli jälleen kerran pökertynyt. Huima tarina ja ihmisen julmuus sai taas miettimään meitä ihmisiä. Mikä on ihmisarvo, mikä on naisen arvo? Sodassa ei oikein mitään. En epäile hetkeäkään, etteikö samaa tapahtu maailmalla tälläkin hetkellä, valitettavasti. Ja juuri siksi nämä kirjat ovat niin tärkeitä, että emme unohda ja käännä katsettamme pois.
Niin kuin "Kätilö", tämäkin kirja pakotti lukemaan eteenpäin. Minut Ketun kielen vimmaisuus on lumonnut täysin, vaikka rankkoja nämä kirjat aihepiiriltään ovatkin. Erityismaininta on annettava kirjan huikean hienosta ulkoasusta.
Miksi sinä lukisit: Jos olet kiinnostunut ihmisestä ja historiasta. Jos haluat vaikuttua. Jos haluat vetävän tarinan ja vetävän kielen vievän sinut mukanaan. Jos haluat saada kokemuksen, että omat asiat on sittenkin ihan todella hyvin. Ja jos tykkäsit "Kätilöstä".
Juomasuositus: Kyllä tämä kirja vaatii vodkaa.
Ps. Kirjaston pikalaina hylly on minun kompastuskivi. Harvoin sitten kuitenkaan ehdin viikossa lukea. Mutta koska Ketun edellisen kirjan olin lukenut päivässä, uskalsin tämän lainata. Yleensä pidän itselleni järkipuheen ja lainaan kuukauden laina-ajalla. Mutta joskus voi elää vähän vaarallisesti :)
Seuraavaksi jotain kevyempää kiitos!
M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti