Perjantaibiisi: Tytöt ei soita kitaraa

Holahola!

Koska loma on ohitse, on perjantaissa taas oma fiiliksensä. Huomenna olen kyllä myös työtehtävissä, mutta ei se perjantain hohtoa himmennä juurikaan. 

Ja perjantaifiiliksen kunniaksi tänään soi Vesalan "Tytöt ei soita kitaraa".

Tässä ei puhuttele niinkään sanat, vaan tuo tarttuva ja keinuttava melodia.
Tässä on jotain samaa nerokkuutta kuin Leevi and the Leavingsin biiseissä, ne vaan yksinkertaisesti on hyviä.

Tämä on parhaimmilaan silmät kiinni, kädessä ilmakitara ja rytmin mukana heiluminen.

  

Että ei muuta kuin kitara käteen ja antaa palaa!

M

Capsule wardrobe

Siis mikä? 

No, kapselipuvusto.

Vapaasti muotoiltuna se tarkoittaa rajatusta määrästä vaatteita koottua puvustoa. 
En tiedä onko tähän olemassa kovin tarkkaa määrää siitä kuinka monta vaatetta siinä saa olla, 
mutta pääajatus on, että minimalismi on kaunista. 

Valitaan siis vaatekaapista mieluisimmat ja yhteensopivimmat vaatteet ja käytetään niitä yhdistellen keskenään. 

Ja se mikä tässä minua viehättää on mahdollisuus päästä niistä eimitäänpäällelaitettavaa-tilanteista. 
Kun oikeasti kaappi pullistelee toinen toistaan kivempia vaatteia.

Pidemmälle ehtineet tekevät itselleen joka kaudelle oman kapselinsa, katsotaan miten itse tästä innostun.

Hieman eri blogeja lukiessa perehdyin ajatusmaailmaan, ja siitä se ajatus sitten lähti.

Löysin minikapselihaasteen ja päätin tarttua haasteeseen.

Eli 20 vaatetta (mukaan lukien kengät) ja 21 päivää.

Tämä tulee olemaan siinä mielessä helppoa, että käsillä on vuoden helpoimmat viikot pukeutumisen suhteen. 
Melko lämmintä, mutta ei koko ajan hiki. Ja töissä käynti tuo rytmiä myös pukeutumiseen.

Idean mukaan tähän ei kuulu ulko-, alus- ja urheiluvaatteet eikä asusteet.

Vähän ajattelin muokata haastetta helpommaksi. 

- kotivaatteita en laske mukaan

- sallin vaihtoehtoiset parit kenkiä (sandaalit/umpinaiset kegät), koska keli voi vaihdella helteestä vesisateeseen

- katson alustoppien kuuluvat alusvaatteisiin 

Jospa näiden pohjalta saisin koottua itselleni puvuston kolmeksi viikoksi.
Jotain ehkä allaolevan tyylistä.

Palataan aiheeseen ja toivotaan nopeampia lähtöjä töihin!

M

Laura Lehtola: Pelkääjän paikalla

Miksi luin: Bongasin kirjan sattumalta kirjaston hyllystä. Aihe kosketti ja on aina mukava tutustua uusiin kotimaisiin kirjailijoihin.

Mistä on kyse: Kirja kertoo pienen perheen matkasta sairaudesta vääjämättömään kuolemaan. Taistelusta syöpää vastaan ja siitä, miten arjen on rullattava vaikka sairaus hallitsee elämää.

Miltä nyt tuntuu: No, itkuksihan se tietysti meni, mutta sain myös nauraa, hyvän kirjan ominaisuuksia molemmat. Lehtola käyttää sujuvaa ja rikasta kieltä. Vertauskuvia on paljon, mutta ne ovat oivaltavia, vaikka vähemmälläkin olisi pärjännyt. Kirja jätti halun lukea lisää, miten isä ja pieni tytär jatkavat elämäänsä äidin kuoleman jälkeen. Kirja on melko tiivis, mutta tarina on saatu hyvin mahdutettua sivumäärään.

Miksi sinä lukisit: Jos haluat lukea esikoiskirjan, joka koskettaa ja naurattaa ja saa toivomaan tarinalle jatkoa. Kirja on nopea lukea ja rankasta aiheestaan huolimatta toiveikas.

M

Camilla Läckberg: Perillinen

Miksi luin: Koska tämä Läckberg oli jäänyt lukematta. Siksi

Mistä on kyse: Kirjassa seurataan tuttuun tapaan Fjällbackassa tapahtunutta murhaa jota paikallinen poliisi tutkii. Paikallisen poliisin vaimo Erika Falk sekaantuu luonnollisesti tutkimuksiin. Tällä kertaa murha tai oikeastaan murhat liittyvät Erikan omaan äitiin, koska hänen äitinsä nuoruuden ystävä on murhattu. 

Miltä nyt tuntuu: Luin tätä kirjaa todella kauan. Monesti dekkarit menevät parissa päivässä, mutta tätä luin pari kuukautta. Tosin välissä luin muutakin. Jotenkin en päässyt tässä heti lukemiseen rytmiin, mutta en halunnut lopettaakaan kesken. Ja lopussa olin tyytyäväinen sitkeydestäni. Tarina antoi taas lisätietoa pää- ja sivuhenkilöiden elämästä ja siitä miten elämä on heitä kuljettanut. Ja toinen näkökohta on se, että kirjan tarina oli oikeastaan todella koskettava. Mutta en paljasta siitä sen enempää.

Miksi sinä lukisit: Jos tykkään kevyistä palapelimaisista dekkareista, niin tämä on sinulle. Läckberg nivoo hyvin menneisyyttä tähän päivään ja kuljettaa tarinaa taitavasti, välttäen liikaa raakuutta. Ja samalla saa seurata yhden poliisiaseman henkilöstön elämän käänteitä. Jännitystä ja ihmissuhde viihdettä samassa paketissa.

Juomasuositus: Tyypillisestä dekkarista poiketen, tässä ei juoda viskiä eikä kukaan ole alkoholisoitunut. Siksi juomasuosituksena on tavallinen suodatinkahvi. Tämä on mainiota seuraa päivä- tai aamukahvin kanssa. Monena aamuna luin tätä sängyssä kahvia juoden.

M

Tiistaibiisi: Jotain niin oikeaa

Ihanaa tiistaita!

Koska ei ole aina niin justiinsa, niin käytetään perjantaibiisi-kategoriaa tiistaina. 

On näet hyvä syy.

Tänään olemme olleet vuoden kihloissa tuon elämäni rakkauden kanssa. 

Ja edelleen se tuntuu niin oikealta <3

Joskus joku laulu tai sanoitus kuvaa täydellisesti sitä mitä mielessä liikkuu,
 ja tämä on yksi sellainen.

 Eletyt päivät tuntuu 

mut kipu on köykäinen kosketus vain 

Terassin lyhtyä kiertävä koi 

Kipua on, mut ei tuskaa 

eletyn elämän kolhuja vain 

Jotakin totta ja voimaakin 

Sydän on ehjä kuitenkin 

 

Ja kun sä vain istut viereen mun, 

siin on jotain niin oikeaa 

Valoa aamun valkeaa, maata kantavaa 

Elämän kieppuva virta, 

on urotöitä ja virheitäkin 

Tekoja joita ei toisiksi saa 

Mä yritän oppia niistä 

ja osan kai voisin vain unohtaa 

Nuo kivikon railoissa nukkuvat kyyt 

Sydän on ehjä kuitenkin. 

Ja kun sä vain istut viereen mun,

siin on jotain niin oikeaa 

Valoa aamun valkeaa, 

maata kantavaa 

Mä yritän olla sun arvoises kyllä 

Avata sieluni solmuja vielä 

Nähdä sun maailmas niinkuin se on 

Kävellä kanssasi kirkasta rantaa, 

kuulla nuo tuulet niin kuin ne kuulet 

Nähdä sun taivaasi niin kuin sen näät 

Ja kun sä vain istut viereen mun, 

siin on jotain niin oikeaa 

Valoa aamun valkeaa, 

maata kantavaa 

Ja kun sä vain istut viereen mun, 

siin on jotain niin oikeaa 

Valoa aamun valkeaa, maata kantavaa

- Juha Tapio-

Ihanaa kesäistä tiistaita teille!

M

Kuulumisia, ajatuksia ja kohtaamisia

Hiphei!
Se on perjantai, kuulemma. Näin lomalla viikonpäivillä ei oikein ole merkitystä. Ensi viikon jälkeen perjantait alkavat taas tuntua perjantailta. Mutta sitä ennen nautitaan vielä viikko tätä autuasta olotilassa leijumista. 
Tätä kesälomaa on ansaitusti ja tarpeellisesti leimannut oleminen isolla O:lla. Ja miten voimaannuttavaa se onkaan ollut. 
On ollut aikaa ja tilaa ajatella, nauttia ja pysähtyä hetkien äärelle. 

Eilen illalla istuin parvekkeella, poltin kynttilöitä, kuuntelin radiosta ja kudoin sukkaa. Mietin, että onko tämä ok vai pitäisikö käyttää kesäillat jotenkin toisin? Mutta tulin tulokseen, että tämä on juuri sitä mistä nauti, olkoonkin kuinka tylsän oloista. Näiden lähes neljän viikon jälkeen olo on ihmeen kevyt ja mieli avoin. Sillai onnellisella tavalla. Että kaikki on kuitenkin ihan hyvin ja keskitytään niihin kivoihin juttuihin.

Tällä viikolla kutimet johdattivat kahteen kohtaamiseen tuntemattoman ihmisen kanssa. Toinen näistä kohtaamisista oli sellainen, että sitä en unohda varmaan koskaan.
Minulle tuli tunne, että tämä ihminen ei osunut kohdalleni sattumalta. Siinä miten ja mistä asioista hän puhui kanssani, oli jotain merkityksellistä. Ehkä emme tapaa enää koskaan, mutta tämä ihana Anneli-mummo jätti minuun jäljen jota en unohda. Toivottavasti hänen haaveensa omasta mökistä toteutuu, ja jostain syystä uskon, että hänen unelmansa on tarkoitettu toteutumaan.

 Ja uskon, että elämällä on vielä paljon hyvää annettavaa!

Toiveikkain perjantaiterveisin

M

Raskasta metallia

Heipsan!

Kesä on noin puolessa välissä ja kyllä osa tämän kesän "tavoitteita" on jo täyttynyt.

Tavoitteena oli käydä jossain uudessa paikassa ja yksi sellainen kohde oli retki Hämeen linnaan. Siellä oleva Heavy Metal-näyttely oli oivallinen houkutin lähteä poikien kanssa päivän retkelle.

Itse olen käynyt Hämeen linnassa joskus opiskeluaikana ja lapset eivät kertaakaan. Kotimaa on täynnä kivoja paikkoja ja kohteita eli suosittelen lämpimästi lähimatkailua. 

Kiersimme haarniska näyttelyn sekä linnaa yleisesti. 

Söimme ravintolassa ja kulutimme aikaa ostoskeskuksessa. Siinä aika hyvä kaava retkipäivälle. 

 

Suosituksia kivoista kotimaan kohteista otetaan vastaan eli laita kommentteihin suosituksia, niin me testaamme mielellämme uusia paikkoja!

Palataan, moi!

M