Palataan taas normaaliin päiväjärjestykseen ja tauon jälkeen on aika koota arkipaloja. Eipä niitä oikein lomalla edes kerry, kun jotenkin miellän loman arjen vastapainoksi. Vaikka toki lomalla niitä tavallisia arkijuttujakin tehdään. Viime viikko meni jotenkin ihmetellessä ja opetellessa työrytmiä. Tosin edelleenkään ei aina ole täyttä selkoa mikä päivä on kyseessä, mutta eiköhän sekin vähitellen palaudu. Uutta muistettavaa on myös kun taloudessa on kaksi koululaista. Kenellä liikuntaa minäkin päivänä ja monelta koulu alkaa ja päättyy.
Ensi viikko on sitten ensimmäinen oikea arkiviikko. Koulua töitä ja normaali rytmitys lasten isän kanssa. Vähän jännittää miten koko setti lähtee pyörimään, mutta jos tähän saakka ollaan selvitty, niin miksi ei jatkossakin. Ja jännityksestä huolimatta odotan sitä arkea, ilma arkea ei vapaa tuntuisi niin ihanalta. Mutta nyt niiden arkipalojen kimppuun. Tässä siis syksyn 2015 ensimmäiset....
Viikon tsemppaus. Ehdottomasti liikunta. Olen ollut huikean aktiivinen ja panostanut liikkumiseen nyt kun kalenterissa on ollut väljyyttä. Ja kyllä siitä vain saa virtaa ja hyvää mieltä. Yritän jatkaa samalla linjalla ja ottaa ne hetket liikunnalle.
Viikon treffit. Miten ihanaa on työpäivän jälkeen piipahtaa ystävän luo kylään. Tosta noin vaan, tuntuu ihmeelliseltä. Siinä sitten voi ratkoa sisustuspulmat ja jakaa arjen ilot ja surut. Eläköön mahdollisuus spontaanisuuteen!
Viikon aloitettu kirja. Monesta mediasta olen lukenut kehuja kirjasta "Kaikki se valo jota emme näe", ja viimein sain sen kirjastosta ja aloitettua. Toivottavasti on kehujen arvoinen lukukokemus. Palataan siihen kun saan luettua.
Viikon etappi. No eiköhän se ole itseoikeutetusti Pienemmän koulun aloitus. Miten onnellinen olen siitä etuoikeudesta, että voi katsoa omien lasten kasvua, mutta miten haikealta se tuntuukaan. Jännityksestä huolimatta hienosti on alkanut koulutie. Itseä on jännittänyt ehkä eniten millainen lukujärjestys on tulossa, se kun vaikuttaa aika paljon siihen miten tätä arkea järjestellään. Tänään tuli kotiin taas muuttunut lukujärjestys ja sen suhteen otettiin kaksi askelta taakse päin. Koskahan koulut alkavat ajatella lapsilähtöisesti ja tehdä ekaluokkaisten lukkarit sen mukaan?!
Viikon työasia. Esimiehen kannustavat sanat ja asenne uuden koululaisen äitiin. Eläköön mahdollisuus etätyöhön ja työajan joustavuus! Ne mahdollistavat sujuvamman arjen.
Viikon tunne. Se tunne kun olet kahden koululaisen äiti. Ja jotenkin tuntuu myös aikuiselta. Että onkohan nyt aikuinen, kun molemmat lapset ovat koulussa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti