Uutta kohti

Onko nyt niin, että kesä on ohi ja uusi lehti kääntyy jälleen. Vielä kesä lämmittää, mutta syksy on jo aavistuksena ilmassa ja hämäryytenä illoissa. Olen ehdottomasti syksy ihminen. Mutta ilman kesää ei syksy tuntuisi siltä mitä se on. Niin kuin loma ei tuntuisi lomalta ilman työtä, jota saa tehdä. Elämä on työtä ja arkea eikä se aina tarkoita ankeutta. Juhla ilman välissä olevaa arkea ei oikein juhlalta tunnu.

Elämässä tulee vastaan tilanteita ja vaiheita, jolloin suunta muuttuu. Joko itse navigoimme uusille vesille tai joudumme toisten ohjaamiksi. Meillä on uusi suunta arjessa ja elämässä. Aina kaikki ei ole kivaa ja suuntaa joutuu tarkistamaan, mutta matka on alkanut.

Ilmassa on vähän jännitystä, pientä pelkoa uudenlaisen arjen sujumisesta, mutta myös luottamusta siihen vanhaan sanontaan. Kyllä kaikki järjestyy!


Otetaan valittu suunta ja lähdetään.

Välillä tarkistetaan ollaanko oikealla tiellä.

Sitten kurkotetaan ja katsotaan minne päädyttiin.

Lopuksi irroitetaan jalat maasta ja annetaan mennä.



Reipasta menoa teille ja meille!

M

Päivän asu

Tässä postauksessa ei ole kuvattuna minun päivän asua, vaikka otsikko niin antaisi ymmärtää. Päivän asu-postaukset ovat yksi omista kategoriasuosikeista blogeista. Siinä on jotain ihailtavaa. Että on hienoja vaatteita ja kekseliäitä yhdistelmiä, että on sellainen kroppa ja kasvot joita voi esitellä julkisesti ja vielä aikaa kuvata eri kokonaisuuksia. Luen paljon päivän asu-postauksia ja saan niistä vinkkejä itselleni. Ja uusin some-valtaus itselläni on Pinterest. Käyttöä vielä opettelen, mutta parin seinän seuraajana minulle tulee valtavasti inspiroivia kuvia.

Ja vielä selvennykseksi aiheseen, minä rakastan vaatteita. En vain voi sille mitään. Ja tuntuu, että viimein olen löytänyt oman tyylin. Tai ei se ehkä mitenkään omaperäinen ole, mutta sen millaisissa viihdyn. Tykkään mekoista, mutta minussa on myös farkkutyttö. Lady ja tyttömäinen, vähän hienohelmaa. Ja enemmän klassinen (joku voisi sanoa, että tylsä) kuin pintamuoti.

Pian alkaa olla aika laittaa kesähepeneet laatikkoon ja katsoa mitä kaapissa on talven varalle. Vähän haikeaa, mutta ilolla tervehdin taas neulemekkoja ja tummempia sävyjä. Pitäisi käydä kaapit läpi, ottaa kaikki potentiaalinen esille ja miettiä valmiita yhdistelmiä. Ja oikeastaan en tarvitsisi tulevan syksyn ja talven varalle muuta kuin mustat saapikkaat ja neuletakin. Siinä onkin haaste. Pärjäisinkö oikeasti vain näillä hankinnoilla? Voisihan sitä yrittää...

Ehkä sen "oikean" päivän asu-postauksenkin vielä joskus teen.

Tällaiset höpinät tällä kertaa, seuraavalla kerralla sitten jotain muuta!

Miia



Kotona

Olen ehdottomasti koti-ihminen. Tai mitä se nyt sitten tarkoittaakaan. Viihdyn kodissani ja pieni puuhastelu on mukavaa. Joskus tietysti kotityöt ovat kahden kiireen välissä olevaa pakko pullaa. Mutta joskus on aikaa leipoa sitä oikeaa pullaakin. Etenkin nyt kun sain hankittua itselleni uuden pöydän keittiöön, sujuu pullan leipominen vähän helpommin. Edellisen pöydän aikana ei ollut työ- ja laskutilaa tarpeeksi pullan leipomiseen, mutta nyt on.

Muutenkin pidän keittiön pöydästä esineenä. Parhaimmilaan keittiö on kodin hermokeskus ja yleensä juhlissakin parhaat hetket on keittiössä. Mutta omassa kodissani pidän muistakin kohdista ja niitä kuvailin tännekin. Valitettavasti tilaa on rajallisesti toteuttaa ihan kaikkia ideoita ja ostaa kaikkia vanhoja huonekaluja (sekä niitä "mä maalaan tän joskus-projekteja")

Tässä teille muutama kuva kodista ja mun lempparipaikoista täällä.

Keittiön ja koko kodin hermokeskus.



Eteisen risteysasema



Kynttilöitä pitää olla tarpeeksi



 Tällaista meillä. Kiva kun kävit!

Härö

Alussa on idea, innostus ja viimein toimeentuminen asiaan. Mieli täynnä ideoita, etusormi kameran laukaisimella valmiina ja muistikortilla paljon kuvia. Tunnelmia, tuokioita, inspiraatioita,  arjen tallentamista, pienten hetkien riemua.

Aloitus, kiirettä, taukoa. Uudelleen käynnistymistä. Tähänkö tämä nyt kaatuu, teknisiin ongelmiin ja liian vanhaan koneeseen.

Bloggaaminen takkuaa, tekstiä ei pysty muokkaamaan, kuvat latautuu jos latautuu ja hermot menee. Niin hyviä juttuja olisi jaettavaksi, mutta tekniikka ei tottele.

Eli pahoitteluni, tämä blogi ei päivity usein ennen kuin olen saanut uuden koneen. Siihen voi mennä tovi.

Harmittaa.



En kuitenkaan luovuta ja teen parhaani. (ja säästän rahaa uuteen koneeseen)

Miia 

Porvoo II, päivä kuvina

Syödäkin pitää.

Siis niin ihanaa.

Olisiko nämä korvikset hyvät?

Tyylivarkaus

Sellainen kesäpäivä.



Päivää Porvoosta

Loman viimeisiä viedään, viikon päästä on ensimmäinen työpäivä takana. Mielessä haikeutta kesän päättymisestä, mutta myös aavistus tuttua syksyn odotusta. Ihan vielä en ole valmis kesää hyvästelemään, eikä siihen onneksi ole tarvettakaan.

Viime viikko oli mainio. Lapsen saivat nauttia mökkielämästä isovanhempien kanssa touhutessa ja minä sain hengähdystauon ja aikuisen lomaa ilman jatkuvaa ohjelman ja ruoka-aikojen miettimistä. Ja parasta tässä "omassa lomassa" on mahdollisuus yllätyksellisyyteen. Aamulenkki ja päätös kevyen lenkin (just joo, se mikään kevyt ollut) jälkeen lähteä ex tempore-reissulle Porvooseen.

Vähän evästä kettureppuun ja eikun reissuun. Tässä teille kuvasatoa ja tunnelmia helteisestä Porvoosta heinäkuussa 2013.

Pieni suklaatehdas on Porvoo-visiittien must-kohde. Päivän ohjelma rakentui putiikkien maltilliseen koluamiseen, ympäröivän miljöön ihasteluun ja syömiseen. Kaikkea tätä oli kylliksi.

Blogger ja mun kone eivät nyt halua tehdää yhteistyötä eli lisää kuvia toisella kertaa.

Jatkoa odotellessa!

M

Leipuri

Huomenna tulossa juhlat, tänään siis leivotaan. Nämä juhlat menevät aina suurin piirtein samalla konseptilla; mansikkakakkua ja valkosuklaakakku lisukkeeksi. Lisäksi tietysti  jotain suolaista ja sammioittain sipsiä, karkkia, keksiä.

Otin tännekin yhden kuvan leivontatuokiosta. Pitäisi hankkia hienot keraamiset vatkauskulhot, eivät ne kuluneet muovikipot ole kovin kuvauksellisia. Ja sitten minulle söpö essu ja lapset hymyssä suin auttavat. Todellisuudessa lapsilla on kyllä hymy kun auttavat, mutta äiti on vähän takakireä. Niin kuin aina ennen juhlia. Se vaan kuuluu konseptiin myös. Eli ei idylliä, mutta oikeasti pojista on apua kunhan vain luodaan ensin edellytykset ja otetaan pitkämielisyyttä peliin.

Mutta näistä aineksista syntyy siis valkosuklainen juustokakku keksipohjalla.

Tykkään leipomisesta, mutta olen enemmän sellainen arkileipuri. Sämpylät ja korvapuustit ovat minun erityisosaamistani. Pullan leipominen on prosessi ja valmista ei tule hetkessä, mutta maku palkitsee. Ja tuoreet sämpylät kylmän maidon kanssa iltapalana. Kun suussa on tuoretta sämpylää tai pullaa ja kädessä lasi kylmää maitoa, on maailma hetken taas parempi paikka.

Nyt jatkamaan. Synttäreistä sitten toisella kertaa.

Heissan!

M