Kiva päivä

Tiedättekö, että rakastan lauantaipäiviä. No, varmaan aika moni meistä, mikä ei sinänsä ole ihme. Mutta ehkä parhaita vapaapäiviä ovat ne joihin sisältyy sitä tavallista puuhastelua ja yhdessä olemista. Viime lauantai oli sellainen.

Tämä lisääntynyt valo ja mahtava auringonpaiste antaa kummasti energiaa ja puhtia. Kerrankin sattui säkä ja planeettojen asennot olivat kohdallaan. Eli oli vapaapäivä ja pakkaspäivä. Mitä se sitten tarkoittaa? no petivaatteiden tuuletusta. Kaikki talouden petivaatteet ulos tuulettumaan ja pesukone pyörimään taukoamatta.

Ennen tätä ehdin käydä pienemmän kanssa luistelemassa.

Sitten leivoin sämpylöitä, mustikkapiirakan ja uunin ollessa joka tapauksessa lämmin, tein vielä pellillisen näkkäriä. 

 

Näin energinen en muista olleeni taas pitkään aikaan. Ja texmex-iltapalan jälkeen karkkikipon kanssa rojahdettiin olohuoneeseen katsomaan Putousta.

Kun kaikille oli vielä saatu sänkyihin puhtaat lakanat, oli sangen autuas ja väsynyt olo.

Mutta onnellinen.

Maljakkoon ostamani herkät ruusut kruunasivat tyytyväisyyden.

 

Onnelista viikon jatkumista sinulle!

M 

 

Tavoitteita vuodelle 2014

Olen ehkä jo vähän myöhässä, mutta parempi se kuin ei silloinkaan. Vai miten se nyt menikään. Uuden vuoden alkaminen on monelle meistä jonkinlaista tavoitteiden, lupausten tai toiveiden esittämistä. Niin myös minulle. Hahmottelin itselleni kaksi tavoitetta, joiden sisään mahtuu huimasti asiaa.

 

Hyvää oloa pitää saada elämään lisää. Mitä kaikkea se sitten on? Aikaa itselle, niitä ihan omia juttuja, lukemista, neulomista. Omasta fyysisestä hyvinvoinnista huolehtimista liikkumalla ja ruokavaliolla. Hyvinvointi on tietysti myös nauttimista.

Päätin myös, että haluan oppia jotain uutta. Tähän mennessä olen löytänyt kaksi teemaa joissa opettelen; kasvisruoka ja valokuvaus. Syksyllä talouteen tullut järkkärikamera vaatii vielä melkoisen paljon opettelua. 

Siinä ne tärkeimmät, ja lisää tulee matkan varrella.

 Inspiroivaa vuoden alkua!

M

 

 

 

Soppaviikko II

Kasvisruoka ja soppaviikon teema jatkuu. Tänään esittelyvuorossa on linssikeitto. Tämä kyseinen keittolaji on pyörinyt pitkään mielessä, mutta toteutus on jäänyt. Arvatkaa mikä on ollut yksi syy? Se, että en tiedä näistä linsseistä ja muista juurikaan ja kaupan hyllyllä iskee ahdistus, että emmäosaatiedäymmärrä. Joo, vähän hassua, tiedän.

Mutta rohkaisin itseni ja ajattelin, että ei se voi rakettitiedettä olla. Ohjeita katselin sielä ja täältä ja ymmärsin, että linssikeittoon voin laittaa periaatteessa mitä vain. Ajattelin, että kun nyt on ihan eka kerta, niin ostan oikein kookosmaitoakin keittoon laitettavaksi. 

Ja miten hyvää tulikaan. 

Minä <3 linssikeitto

Seuralaisena ruisleipä avokadolla.

Miian ekakerta linssikeiton ainekset

Sipulia 1

Porkkanoita 3 
Kuivattuja punaisia linssejä 1,5dl (huuhdeltuna)

Chili tomaattimurskaa

Kasvisliemikuutio

Vettä

Laakerinlehti

Maustepippuria

 Kookosmaitoa

Minä vielä lopuksi soseutin keiton (sitä ennen on hyvä noukkia laakerinlehdet ja pippurit pois)

Uusia ruokia siis löytynyt. Mitähän tästä vuodesta vielä tulee kun näin hyvin alkaa?

M 

Soppaviikko I

Ehkä tätä ei pitäisi sanoa edes ääneen, mutta teen sen silti. Oikeastaan arki on ihan jees. Loma on tarpeen, mutta jotenkin elämästä tulee hahmotonta. Syödään milloin sattuu ja mitä sattuu. Liikkumisestakin katoaa se viimeinenkin rytmi, vaikka aikaa periaatteessa olisi (siis periaatteessa, ei käytännössä).

Mutta arki, mikä ihana tekosyy palata ruotuun ja ottaa rytmistä kiinni. Tämä arjen aloitusviikko on ollut soppaviikko. 

Viikonloppunan tein sekä kasvissosekeiton että linssikeiton viikon ruokintaa ajatellen. Ruokahuoltoni pääperiaatteisiin on kuulunut noin 9 vuotta periaate "kerralla enemmän". Lasten kanssa ruuan laittamista on jatkuvasti ja sammiollinen soppaa on mitä mainioin tapa päästää itseänsä helpommalla. Ja sitäpaitsi keitot vain paranevat säilytyksessä.

Koska lupasin itselleni tavoitella pienempää ruokahävikkiä, nimesin kasvissosekeiton "saattohoito sopaksi". Miksi näin? Noooo....

Menin kauppaan ostamaan aineita ja muistin, että kotona on porkkanoita ja perunoita. Juu oli niitä, mutta ne eivät ehkä täyttäneet tuoreen raaka-aineen kriteeriä. En iljennyt ottaa niistä kuvia, aika rivossa kunnossa olivat. Mutta kun juurekset kuorivat ja keittävät, ne menevät täydestä kuin väärä raha.

Joukkoon lisäksi juustonjämiä ja vähän nahistuneita omenoita. Ja maistuva saattohoito-soppa oli valmis.

Ja koska ateriointihetkellä oli leipäkorissa myös kuivunutta leipää, paistoin lisuukkeeksi leipäkuutioita.

Saattohoito-soppa

Kriittinen makuraati tykkäsi niin kuin aina ja leipäkuutiot olivat hitti.

Tässä ohje Miian kasvissosekeittoon

Sipulia

Porkkanoita

Perunoita

Bataattia

Omena tai kaksi riippuen koosta

2 kasvisliemikuutiota

Sulatejuustoa (koskenlaskija voimakas on paras)

Mausteeksi yrttisuolaa, makeaa chilikastiketta ja mustapippuria

 

Teen aina sammiollisen ja pakastan annorasioissa. Hyvää ja kätevää.

Maistuvia hetkiä teille ja meille!

M

Hei hei joulu, tavataan taas!

Vaikka kuinka olen jouluihminen, niin on aina yhtä mukavaa riisua koti joulusta ja siirtyä kohti kevättä. Joulukuusi on saatu mobilisoitua ulos ja ilmeisesti kaikki joulukoristeet pakattu laatikkoon. Mutta mikä kumma siinä on, että aina löytyy jostain joku tähti tai tonttu, joka sinnikkäästi nököttää hyllyllä ja varmasti itsekseen myhäilee "etpäs huomannutkaan"

Ja tietysti joulusta luopumiseen kuuluu ehkä se kaikkein odotetuin osuus. Piparkakkutalon purku. Rakennuselementit eivät juurikaan enää maistu, hajoittaminen sitä vastoin on hauskaa.

Talkooväeltä ei tarmoa puuttunut!

Kunhan joulutähti lakkaa viihtymästä, ostan kimpun tulppaaneita. 

Ja aurinko olisi kiva ylläri!

M

Lupauksen lunastus

Pitkään olen miettinyt tätä omaa ruokahuoltoa ja taloutta. Aika paljon elämäntilanne sanelee siihen reunaehtoja. Mutta jotain voi kuitenkin yrittää.

Päätin tänä vuonna panostaa ruokaan, monellakin tapaa. Kiinnittää huomiota laatuun, määrään, hävikkiin, mutta olla myös hintatietoinen. Hinta on tärkeä, mutta ei kuitenkaan kaikessa ohjaa päätöksiä.

Kaupan valtavien ruokahyllyjen ääressä valinnat tehdään hinta-laatu-valmistusmaa-sektorilla. Näitä puntaroiden teen valintoja. Maidon ostan sieltä mistä sen kotimaisena halvimmalla saan. Kannattaisi ehkä ostaa oma lehmä, sen verran paljon sitä tässä taloudessa menee. Mutta sen ylivertaisuutta ei voita mikään. Siitä saa koko perhe kalsiumia, d-vitamiinia ja proteiinia. Mieluummin otan kalsiumin maidosta kuin apteekin hyllyltä.

Lupasin itselleni opetella tekemään enemmän kasvisruokaa. Lisähaasteena on kaksi poikaa ennakkoluuloineen samassa taloudessa. Mutta päätin yrittää kuitenkin. 

Alkuun päästiin kikhernepihveillä. 

 

Pojista isompi oli mukana tekemässä pihvimassaa ja tehtiinkin se edellisenä päivänä valmiiksi maustumaan.

Voissa paistettiin ja sitten maistettiin. 

 Ja melkein itku pääsi kun esikoinen maistoi ja totesi "hyvää".

Se onnistuu sittenkin!

 

Nyt selaan kaikki lehdet ja etsin lisää hyviä reseptejä. 

Linssikeittoon on jo aineet ostettuna.

M

Vaihtuihan se

Vuosi vaihtui taas.

Ihan rauhassa, ilman sen suurempia. Pullo sampanjaa ja iltapalaksi blinejä.

Raketteja katsellen, pieniä lupauksia itselleen tehden.

 

Ja suuri mysteeri se on, tuo vuosi 2014. Vähän helpompaa toivoisin, mutta muutoksia taitaa olla taas luvassa. Jospa vaikka hyviäkin muutoksia.

Tavoitteen olkoon "Parasta pitään aikaan". Niitä hetkiä ajattelin hakea ja löytää olemassa olevasta. Pysähtyä ja nähdä.

Iloa uuteen vuoteen 2014!

M