Viikonloppuna Hesarissa oli kolumni siitä, miten elämä helpottaa kun lapset ovat jo koululaisia. Allekirjoitan tuon täysin. Minusta 9-vuotias on ihan huippu tyyppi. Koulurutiinit sujuvat jo hyvin ja muistaa useimmiten itse liikuntatunnit yms. On utelias ja kiinnostunut erilaisista ilmiöistä (okei, välillä rasittavuuteen saakka). 9-vuotiaan kanssa voi jo puhua jotenkin tasavertaisesti. Tämä kaikki korostuu kun vastapainona on 5v, joka on vuorotellen isotteleva uhoaja tai puhumaan kyvytön pikkuvauva.
Meillä 9v on kovin halukas auttamaan. Ja erityisesti kaikki keittiöpuuhiin liittyvä on kiinnostavaa. Tyhjennämme yhdessä astianpesukonetta, katamme pöytää ja leivomme. Leipomista olen jossain määrin harrastanut useinkin lasten kanssa (vaikka yksin se sujuu nopeammin ja kätevämmin).
Itsenäisyyspäivää juhlistimme hyvällä ruualla ja lapsen tekemällä jälkiruualla. Hän oli itse katsonut omasta keittokirjastaan ohjeen jota halusi testata ja äiti lähinnä avusti. Hienosti sujui ja hyvää tuli.
Tässä valmistelevia toimenpiteitä.
Pienemmällä omat puuhansa ja jouluvalmistelunsa.
Hiljalleen syntyy valmista.
Ja tuloksena nimensä mukaisesti taivaallinen omenapaistos.
H-Y-V-Ä-Ä!
Maistuvaa loppuviikkoa sulle ja mulle!
M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti