... pienen mökin laittaja. Mistä ihmeestä se tuli? Ja miten ihmeessä se jopa totutui. Nimittäin ajatus piparkakkutalosta. Jos ei meinaa jaksaa laittaa joulukortteja, miten sitten tehdä piparitaloa. Mutta niin siinä vain kävi. Osat on paistettu (tähän sopii parhaiten kaupan taikina, varsinaiset piparit leivon aina itsetehdyllä). Pojat auttoivat koristelussa ja harjakaiset on vielä pitämättä.
Jotain suunnattoman kiehtovaa näissä piparitaloissa on. Lapset on ihan täpinöissään. Ja settiin kuuluu se, että sitä katsellaan ja toiveikkaanan kysellään "koska saa syödä". Sitten kun mökki hajoitetaan ja annetaan lupa rouskuttaa, sen arvo on jo kokenut inflaation. Mutta aina yhtä hienoja ne ovat. Vähän vinksallaan, sormenpäät palaneena, mutta mieli hyvä, lämmin ja hellä (kunhan lapset pysyvät kaukana pystyttämistalkoiden aikana).
 |
| Kuvausassistentti halusi myös ketun kuvaan. |
Ihanaa iltaa teillekin
<3
M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti