Kuten aikaisemmin tuli ilmi, aloitettiin tässä huushollissa joulu jo aikaa sitten. Mutta, mutta. Se jäi ikään kuin siihen. Pipareita leivottiin, syötiin ne loppuun ja koko homma tyssässi siihen. On ollut taas pari muuttujaa. Töissä hankala tilanne, judo-kisaa, lasten pikkujouluja, lukematon määrä muistettavia asioita tonttulakeista, pikkujoululahjoista yms.
Mielessä kävi jo, että nyt jää joulukortit lähettämättä tänä vuonna. Ei vaan jaksaisi. Mutta jostain se tunne tuli. Hiljaa hiipimällä. Että eikun osoitetta korttiin ja kortit postin vietäväksi.
Oli minulla joku hieno ideakin korttien askarteluun, mutta jätin sen varastoon odottamaan sitä toista joulua. Ei kuitenkaan hätää, onneksi minulla on mainiot pojat.
Tapahtui muutama viikko seuraavaa. Aamulla arjen pyörteeseen lähtiessä pienempi pojista totesi, että haluaisi askarrella. No, arvaatte varmaan, että minulla oli aamulla 7.50 aivan muut mielessä kuin askartelu." No, niin reippaasti nyt, pitää ehtiä töihin, haalari päälle, ei ole koko päivää aikaa, äitin täytyy mennä..." Ja kaikki väsyneitä, kuten arvata saattaa.
Töissä on jo hiljaista tähän aikaan vuodesta ja päivällä totesin, että hitto. Jos minulla on mahdollisuus lähteä töistä aikaisemmin ja askarrella lapseni kanssa, niin silloin se on tehtävä. Eli työkamat kasaan ja hakemaan lapsi aikaisemmin.
Tyhjensin keittiön pöydän, laitoin kaikki kotoa löytämäni askartevarusteet pöydälle ja ei kun luovuus kukkimaan. Kortteja tuli poikien kätösistä yhteensä aikamoinen pino.
Se oli hieno hetki.
Vaikka väsyttäisi, nautitaan silti pienistä joulun odotuksen tunnelmista!
M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti